Kateuden mentaliteetti

”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa,” sanoo suomalainen sananlasku. Se kuvastaa hyvin kansallista kateuden mentaliteettiä: kenenkään ei pitäisi menestyä muita paremmin, sillä moinenhan saattaisi johtaa tuloerojen kasvuun.

Usein vaikuttaa siltä, että suomalainen yhteiskunta pyrkii edistämään mainitun sananlaskun toteutumista. Tämä tapahtuu julkisen vallan puolesta muun muassa korkean ja vahvasti progressiivisen verotuksen kautta. Samaa tavoitetta edistää myös sitkeästi vallassa pysyvä vasemmistolainen maailmankuva, joka vaikuttaa ihmisten ajatusmaailmaan ja elämään muutoinkin kuin verolainsäädännön kautta.

Onko syynä todellakin kateus?

Voidaan kysyä, onko kansallinen kateuden mentaliteetti todellakin syynä tuloeroja rankasti tasaavaan verotukseen, vai onko verotuksen rakenne sittenkin vain seurausta pyrkimyksestä kansan kokonaishyvinvoinnin maksimoimiseen? Olisi tietenkin absurdia väittää, että laaja hyvinvointivaltio ja verolainsäädäntömme on pelkästään kateuden tuotetta. Kateus ilmeisesti kuitenkin vaikuttaa asiaan. Tätä käsitystä puoltaa esimerkiksi se, että kovin usein puhutaan jonkinlaisena itseisarvona verotuksen niin sanotusta ”oikeudenmukaisuudesta”. Tällöin tarkoitetaan ”oikeudenmukaisuudella” sitä, että jotkut eivät maksa veroina ainoastaan absoluuttisesti suurempia rahasummia kuin toiset, vaan maksavat tuloistaan myös suuremman suhteellisen osan, vaikka kaikilla on oikeus samoihin valtion tarjoamiin palveluihin.

Koska tämän ajattelutavan mukaan oikeudenmukaisuus on sitä suurempi mitä vähemmän eroja on ihmisten käteen jäävissä tuloissa, niin ”oikeudenmukaisuus” olisi ilmeisesti suurimmillaan, jos kaikilla jäisi käteen verojen jälkeen sama määrä rahaa. Vaikuttaa siltä, että tämän tyyppistä ”oikeudenmukaisuutta”—erojen vähentämistä—pidetään varsin laajoissa piireissä kansalaisten todellisen hyvinvoinnin kasvattamista tärkeämpänä. Kuulostaa kateudelta…

Edellä mainittuun ”oikeudenmukaisuuteen” halutaan pyrkiä silläkin uhalla, että monet pätevimmistä suomalaisista siirtyvät töihin ulkomaille alemman verotuksen piiriin. Suomessa ei olisi yllättävää kuulla sanottavan tästä, että ”hyvä kun lähtivät, sillä olisivat vain kasvattaneet tuloeroja, ja ei tänne ahneita ihmisiä kaivatakaan”. Verotuksemme kannustaa ulkomaille lähtöön kaikista eniten niitä, jotka työnsä ja rahankäyttönsä kautta tuottaisivat eniten hyötyä kansantaloudellemme, ja jotka myös toisivat eniten tuloja verottajalle. Verotus kannustaa nimen omaan korkeimmin kouluttautuneita lähtemään ulkomaille henkinen pääoma mukanaan. Näin siitäkin huolimatta, että koulutus on maksettu verovaroin. Olisiko tähänkin syynä suomalainen kateus, joka pyrkii tasaamaan tuloerot hinnalla millä hyvänsä?

Miksi kateuden mentaliteetti on niin vahva?

On vaikea nähdä vallalla olevien ajatusmallien yli, jos on kasvanut niiden keskellä ja jos lisäksi ulkoapäin tulee jatkuvasti näiden ajatusmallien mukaisia vaikutteita sosiaalisten kontaktien sekä tiedotusvälineiden kautta. Jopa uutisiksi tarkoitetuissa sanomalehtikirjoituksissa tehdään enemmän tai vähemmän eksplisiittisiä poliittisia kannanottoja, jotka ovat vallitsevan ilmapiirin mukaisia. Kirkkokin puhuu piispojen kannanotoissa sosialistisen hyvinvointivaltion puolesta, vaikka onkin perinteisesti ollut sosialismin vihollinen. Sitä en lähde tässä spekuloimaan, kuinka kateuden mentaliteetti mahdollisesti on alun alkaen syntynyt ja iskostunut kansaamme, vaikka tähän varmasti voidaankin tarjota historiallisia selityksiä.

On myös positiivista kateutta

Ympäristön vaikutus johtaa siihen, että tasaista tulonjakoa pidetään absoluuttisesti hyvänä asiana, jolloin monen on vaikea ymmärtää, miksi eivät kaikki ole samaa mieltä asiasta. Ihmetellään esimerkiksi sitä, miksi Yhdysvalloissa muutkin kuin rikkaat vieroksuvat hyvinvointivaltion käsitettä. Tässä saattaakin olla eräs merkittävimmistä kulttuurieroista Pohjoismaiden ja Yhdysvaltain välillä.

Jokin aika sitten Helsingin Sanomissa ilmestyneessä kirjoituksessa viitattiin tutkimukseen, jonka mukaan 19% Yhdysvaltalaisista uskoo kuuluvansa eniten ansaitsevaan yhteen prosenttiin ja toiset 20% uskovat pian yltävänsä tähän yhteen prosenttiin. Tällä on selitetty sitä, miksi rikkaita suosivat veronalennukset saavat Yhdysvalloissa niin paljon kannatusta. Monet varmasti ajattelisivat tästä, että ovatpa nämä jenkit tyhmiä, kun eivät ymmärrä omaa parastaan. Mutta eikö olisi kaikkien kannalta parempi ennemmin jopa tukea tällaista uskomusta? Tällöinhän suurempi osa ihmisistä olisi tyytyväisiä omaan varallisuuteensa ja vielä suurempi osa uskoisi omiin mahdollisuuksiinsa vaurastua, mikä puolestaan edistäisi viime kädessä kaikkien vaurastumista.

Vaikka Yhdysvallat ei ehkä olekaan mikään vapaan markkinatalouden mallimaa, niin uskon, että suomalaisilla olisi opittavaa sikäläisestä ajatusmaailmasta. Jos naapuri on itseä varakkaampi, ei ensimmäisenä pitäisi toivoa tämän köyhtymistä vaan ennemmin pitäisi miettiä, kuinka voisi itsekin vaurastua. Tätä voidaan kutsua positiiviseksi kateudeksi. Tällainen ajattelutapa edistäisi kaikkien vaurastumista ja lisäksi sen kautta päästäisiin eroon ikävistä kateuden tunteista, jotka pilaavat kaikkien päivän.

Kirjoittajasta:
Rasmus Ahvenniemi on espoolainen tekniikan ja taloustieteiden opiskelija.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s