Köyhät haluavat lisää globalisaatiota

WTO-neuvottelujen tulevaisuus näyttää synkältä niin kauan kuin länsimaailma kieltäytyy lakkauttamasta maatalousprotektionismia, joka sementoi köyhyyden monissa kehitysmaissa ja maksaa meille lähes miljardi dollaria päivässä.

Vaikka WTO kärsii, se ei tarkoita, että vapaakauppa romahtaisi. On väärinkäsitys, että monenkeskiset instituutiot ja neuvottelut olisivat luoneet globalisaation. Moottorina on ollut tekninen kehitys ja maiden itsenäiset päätökset yhdentyä maailmantalouteen. Maailmantaloutta nostivat esiin poliittiset päätökset Itä-Aasiassa 60-luvulla, Länsimaissa 80-luvulla ja Kiinassa ja Intiassa 90-luvulla.

Yksittäisen maan on järkevää avata markkinoitaan vaikka muut maat eivät niin tekisikään. Vaikkei lähikauppa ota vastaan lasipullojasi, sinun kannattaa silti ostaa sen edullisimpia tuotteita.

Siksi on luultavaa, että talouden globalisaatio jatkuu. Erityisesti kun on hyvinkin selvää, että köyhien maiden kansat rakastavat globalisaatiota.

Kyllä, luit oikein. Historian kattavimman globalisaatiomielipidetutkimuksen on tehnyt arvostettu tutkimuslaitos Pew Research Center. Vuonna 2003 se kysyi globaalitaloudesta 38 000 henkilöltä 44 maassa kaikissa maanosissa. Ei ihme, ettei tutkimusta ole noteerattu täällä, koska tulos ei täsmää tiedotusvälineiden vahvojen ennakkoluulojen kanssa.

Pew Center tiivistää tuloksen sanoihin ”ihmiset arvostavat globalisaatiota miltei kaikkialla”. 41:ssä 44 maasta enemmistön mielestä lisääntyvällä kansainvälisellä kaupalla ja yrittäjyydellä on myönteinen vaikutus heidän maihinsa ja perheisiinsä.

Selkeä tulos on, että globalisaatiota arvostetaan kaikkein eniten köyhissä maissa. Vaikka Länsi-Euroopassa ja USA:ssakin enemmistö pitää globalisaatiota hyvänä asiana, vain 7 % pitää sitä ”erittäin hyvänä”. Aasiassa luku on 22 % ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 29 %. Lännessä yli neljännes uskoo globalisaation vaikuttavan haitallisesti, Aasiassa ja Afrikassa tuskin yksi kymmenestä.

Tämä ei ole mikään yllätys niille, jotka vaivautuvat seuraamaan aikaansa. Kehitysmaissa on menossa vallankumous, muttei tällä kertaa kommunistinen vaan konsumistinen. Kehitysmaiden keskivertoasukas on kaksinkertaistanut tulonsa 30 vuodessa. [Taloutensa avanneissa maissa nousu on paljon suurempi ja sosialistisissa surullisen pieni.] Liberalisoinnin moottorina on köyhien ihmisten halu saada korkeampi elintaso ja parempaa tekniikkaa.

Matkat maailman köyhimpiin maihin ovat vakuuttaneet minut siitä, että niiden kansalaiset eivät piittaa niistä, jotka vaativat suuryritysten ja vapaakaupan loppua. Päinvastoin he haluavat lisää näitä – ja heti.

Afrikassa 75 %:n mielestä ylikansalliset yritykset vaikuttavat myönteisesti heidän maihinsa, yli 20 prosenttiyksikköä useamman kuin länsimaissa. 72 % prosenttia afrikkalaisista katsoo WTO:n kaltaisten instituutioiden olevan siunauksellisia ja vain 28 % näkee mitään hyvää globalisaationvastustuksessa.

Ei ole outoa, että globalisaatiokriitikkoja ovat lähinnä hyvinkoulutetut rikkaiden länsimaiden nuoret. Meidän osassamme maailmaa on helppoa pitää hyvinvointia annettuna ja olla piittaamatta niistä luovista prosesseista, jotka luovat kaiken hyvinvointimme. Köyhissä maissa kansa tietää, mitä vaaditaan nälän ja köyhyyden voittamiseksi.

Edes länsimaissa vastustus ei ole lähelläkään enemmistöä. Ylikansalliset yritykset ja WTO ovat suositumpia kuin globalisaationvastustajat – jopa Ranskassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s