Terroristit onnistuivat Espanjan vallanvaihdossa

Sunnuntai saattaa jäädä Euroopan historiaan demokratian mustana päivänä, kun taas ääriliikkeille ja väkivaltaa poliittisten päämääriensä hyväksi käyttäville terroristeille se oli todellinen riemuvoitto. Espanjan vaaleissa jalo eurooppalainen sivistyskansa osoitti valitettavasti todeksi al-Qaidan viime vuonna esittämän ennustuksen: Eurooppa on heikko ja vapisee terrorin edessä. Al-Qaida arvioi, että Espanja kestäisi korkeintaan kaksi tai kolme iskua—nyt kävi ilmi, että yksi riitti.

Paitsi Espanjan, myös koko Euroopan tiedotusvälineet osoittivat heti Madridin pommien jälkeen, että terrorismi kannattaa. Eurooppalaiseen demokratiaan voidaan vaikuttaa dramaattisesti väkivallan ja valheen keinoin. Kenties voimakkain visuaalinen mielikuva tästä—mielikuva, joka tulee jäämään terroristien mieleen heidän suurimpana voittonaan—olivat espanjalaisten vasemmistomielenosoittajien symbolisesti ylös nostetut kädet. Viesti on selvä: Eurooppa antautui terrorismin edessä.

Istanbulista ei ilmeisesti opittu mitään, vaikka José María Aznarin hallituksen ulkoministeri Ana Palacio muistutti siitä, ettei kriittisesti Yhdysvaltoihin suhtautunut politiikka tai Irakin sodan arvostelu ollut suinkaan säästänyt Turkkia terroristien vihalta, kuten ei myöskään Marokkoa, Indonesiaa eikä saksalaisia rauhanturvaajia Afganistanissa. Tiedotusvälineet eivät kerta kaikkiaan malta olla käyttämättä jokaista terrori-iskua terrorismia vastustavia omia hallituksiaan vastaan.

Istanbulin opetukseksi voidaan kutsua sitä, että Yhdysvaltain kiihkeimpien eurooppalaisten arvostelijoiden myötäily ja päättämättömyys terrorismin vastaisessa sodassa vain kiihdyttivät terroristien toimintaa. Kun Turkin ja Yhdysvaltain välit alkoivat rakoilla, terroristit eivät suinkaan jättäneet Turkkia rauhaan, vaan päinvastoin kiihdyttivät toimintaansa, koska havaitsivat heikkouden merkin ja laskivat, että terroriteoilla voitaisiin vaikuttaa Turkin politiikkaan ja hallita turkkilaisia pelolla.

Niinpä jopa monet sellaiset terroristiryhmät, joita luultiin jo kuolleiksi ja kuopatuiksi, ilmaantuivat äkkiä uudelleen esille sekä äärivasemmiston että ääriuskonnollisten järjestöjen piiristä. Radikaalit islamistit saivat uutta inspiraatiota al-Qaidasta ja kääntyivät hallitusvastuun saaneita maltillisia islamisteja vastaan. Vielä enemmän heikkous aktivoi äärivasemmistoa: ETA:n turkkilainen vastine PKK ilmoitti aloittavansa väkivallan uudelleen. Istanbulin iskujen takana ollut ”Suuren Orientin islamilainen hyökkäysrintama”—erikoinen järjestö, joka yhdistelee marxilaisuutta ääri-islamilaisuuteen—sai uutta elinvoimaa al-Qaidalta.

On jokseenkin varmaa, että Espanjan vaalituloksen inspiroimana kaikkialla Euroopassa tullaan lähikuukausina pitämään ääriliikkeiden kokouksia, joissa uskotaan yhä voimakkaammin terrorismin voimaan median ja politiikan väkivaltaisessa ohjailussa, ja joissa tullaan herättämään henkiin, uusien globalisaationvastaisissa ääriliikkeissä kasvaneiden radikaalisukupolvien voimin, monia sellaisia terroristijärjestöjä, joiden ehkä luulimme jo kadonneen. Tämä koskee niin islamistisia kuin äärivasemmistolaisia ja anarkistisiakin liikkeitä. Myös fasistisen rotuterrorin ja omankädenoikeuden käyttöönottokynnys madaltui nyt tuntuvasti.

Tätä kehitystä katsellaan varmasti myös viikonlopun toisessa vaalipaikassa Moskovassa. Kremliä johtavat yhä suuremmassa määrin henkilöt, joilla on vuosikymmenten kokemus paitsi vakoilusta ja terrorismin koordinoinnista, myös siitä, kuinka muiden maiden politiikkaan ja yleiseen mielipiteeseen voidaan vaikuttaa väkivaltaisilla ja konspiratiivisilla keinoilla. Monissa demokratian rajamailla horjuvissa, vahvasti ”sekurokraattisissa” maissa, kuten Venäjällä, Intiassa, Pakistanissa ja Indonesiassa, vaaleja edeltävät terrori-iskut ja niiden propagandistinen käyttö ovat muodostuneet vakioksi. Onko Eurooppa ajautumassa samaan?

Espanjan sosialistit käyttivät häikäilemättömästi hyväkseen terrori-iskuja vaikuttaakseen sunnuntain vaalitulokseen. Ennen iskuja kaikki mielipidemittaukset ennustivat voittoa konservatiiveille. Syytä itsetutkiskeluun olisi myös tiedotusvälineillä, joiden arvostelukyvyn amerikkalaisvastaisuus on selvästi sumentanut. Aznarin politiikka on ollut vastuullista ja johdonmukaista terrorismin vastustamisessa. Usein esitettyjen päinvastaisten väitteiden vuoksi lienee syytä todeta sekin, että Saddam Husseinin vuosikausia jatkuneesta tuesta useille terroristijärjestöille on kiistatonta tietoa ja jopa yhteydet al-Qaidaan näyttävät hyvin todennäköisiltä.

Aznarin hallituksella oli täysin oikeutettu syy uskoa ETA:n olleen iskujen takana, sillä ETA yritti vastaavaa viimeksi jouluna. Ei myöskään voida syyttää hallitusta salailusta, jos se ei heti tarjoile tiedotusvälineille valmiita syyllisiä (kuten Venäjällä tehdään), ennen kuin minkäänlaista poliisitutkintaa on tehty. Sitäpaitsi, kolmen marokkolaisen ja kahden intialaisen hindun pidätys ei edelleenkään viittaa al-Qaidaan, joka on kaikesta huolimatta tiukasti islamilainen järjestö. Todisteet ovat yhä ristiriitaisia ja ennen syyttelyä olisi syytä odottaa rikostutkintaa.

Tiedotusvälineillä on osavastuu siitä, että terrorismi on nykyaikana kannattavaa—ja siten myös terrorismin jatkumisesta. Taistelu al-Qaidaa vastaan on ensisijaisesti ideologinen sota. Meidän tulisikin muistaa George Kennanin kuuluisan, kommunismin vastustamisessa keskeiseksi muodostuneen patoamispolitiikan opetus: Vain vakaa yhteiskunta, jossa vallitsee henkinen elinvoima ja vastustuskyky, voi torjua demokratiaan kohdistuvan totalitäärisen ideologian uhan. Tiedotusvälineistä riippuvan ”yleisen mielipiteen” rooli on tässä keskeinen.

Terrorismin saama huomio ja sen vaikutus päätöksentekoon antaa erilaisten vastarinta- ja itsenäisyysliikkeidenkin äärisiiville kohtuuttoman edun verrattuna maltillisiin valtavirtoihin, jotka jäävät mediapimentoon. Näin on käynyt esimerkiksi Kashmirissa ja Tshetsheniassa. Palestiinan terrorismin nauttima jatkuva huomio on tuonut jopa Nobelin rauhanpalkinnon Yasser Arafatille.

Siinä missä Lähi-idän diktatuurit, kuten Syyria ja Iran, ovat tarpeeksi autoritäärisiä alistaakseen liberaalit uudistusmieliset omissa maissaan, ovat Lännen demokratiat heikkoja suojautumaan terroristien ”teon propagandalta”, joka käyttää avointa yhteiskuntaa häikäilemättömästi hyväkseen. Niinpä torstain terrori-isku ja sen saavutus olivat isku läntistä demokratiaa vastaan, jossa mielipiteiden moninaisuus on arvokkaampi asia kuin harvainvalta tai yhden mielipiteen diktatuuri.

Poliittinen pluralismi on demokratian ydin. Terroristien ja diktatuurien silmissä ajatusten moninaisuus on heikkous. Tämä yhdistää Usama bin Ladinia ja Adolf Hitleriä, joille avoin yhteiskunta mahdollistaa avoimen yhteiskunnan mielipide-erojen pelaamisen toisiaan vastaan, ”hajottamisen ja hallitsemisen”. Britannian pääministeri Neville Chamberlain halusi ostaa rauhan uskoen siihen, että myönnytykset tyydyttäisivät Hitlerin laajentumishalut. Hitlerille myöntyväisyys oli kuitenkin demokratioiden heikkouden osoitus ja Chamberlain pelle.

Espanjan äänestäjät eivät ole hallituksen vaihtamisella lunastaneet rauhaa, vaan maineen kansakuntana, jossa terrorismi on saanut voiton Lännestä sen omalla maaperällä. Tekipä tuleva hallitus mitä tahansa, Espanja on nyt vetäytynyt siitä konsensuksesta, että terrorismi ei saa kannattaa. Sekä Hitler että Neuvostoliiton harmaat eminenssit aliarvioivat lopulta länsimaisen demokratian päättäväisyyden. Toivoa sopii, että samoin käy myös bin Ladinille.

Kirjoittajasta:
Kirjoittaja on tutkija Konfliktien ja terrorismin tutkimusyksikössä Turun yliopistossa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s