Skog esittää minimipalkoista tinkimistä työttömien auttamiseksi

Matti Vanhasen hallitus nimitti vuosikaudet perusdemarin mitäänsanomattomuudella työministeriön ylijohtajana työskennelleen
Harri Skogin työllisyysohjelmansa johtajaksi. Skog on toiminut demarimandaatilla, ja moni muistaa myös SDP:n pitkäaikaisen puheenjohtajan ja ministerin Emil Skogin, joka v. 1959 perusti SDP:n vasemmalle puolelle oman, ruplarahoitteisen TPSL-puolueensa.

Maanantaina 29.3.04 Skog kertoi Helsingin Sanomain haastattelussa: ”Helpot ratkaisut on tehty, enää vaikeita on jäljellä”. Koska helppojen temppujen jäljiltä Suomessa on yhä lähes puoli miljoonaa (450 000) työtöntä (Suomen pankki, marraskuu 2003) ja virallisissakin tilastoissa on 175 000 pitkäaikaistyötöntä, tarvitaan vaikeita toimia.

”Jos ongelmaan halutaan oikeasti puuttua, meidän pitää tunnustaa, että palkanmuodostuksessa on iso kynnys”, Skog totesi, ja esitti mm., että yrityksellä ja työntekijällä pitäisi ollessaan yksimielisiä olla oikeus tinkiä liittojen tekemistä yleissitovistä työehtosopimuksista, edes pitkäaikaistyöttömien kohdalla. Ay-liike ja sen ostamat etäpesäkkeet mm. eduskunnassa tyrmäsivät ehdotukset välittömästi, niiden valta-asemiin ei saa puuttua. Kuitenkin Skog vain sanoi ääneen sen, minkä lähes kaikki tietävät välttämättömäksi.

Kannattaa myös huomata, että kukaan ei ole vaatinut, että työttömille olisi pakko maksaa alhaista palkkaa, vaan että pitäisi saada työllistää myös ne, joille ei löydy kovin tuottavaa työtä.

Valitettavasti Skogin esitys oli aivan alimitoitettu vaikka paljon tyhjää parempi. Siinä ei edes tunnusteta työntekijöiden ihmisoikeutta päättää itse työehdoistaan, vaan ollaan ottamatta selkeää kantaa työehtosopimusten yleissitovuutta vastaan. Vastaavia puutteita on myös TT:n helmikuisessa työllisyysohjelmassa.

Työntekijän ja työnantajan tulisi saada yleisesti sopia työehdoista ohi Helsingin herrojen. Laissa voisi kuitenkin säätää minimimääräykset työturvallisuudesta ja työntekijälle tarjottavasta vertailukelpoisesta informaatiosta, ettei työntekijöiltä voisi huijata nimiä epämääräisiin sopimuksiin – tosin ylivoimaisesti suurin osa työsopimuksista on tehty ennenkin ongelmitta ilmankin tällaisia, ja tehdään yhä monissa maissa. Lisäksi ay-liike voisi palata työntekijöiden rengiksi neuvomaan ja auttamaan näitä, ei estämään työllistymistä.

Sopimusvapaus ei kuitenkaan riitä. Lisäksi sosiaaliturva ja verotus on sovitettava yhteen, niin että työnteko kannattaa aina. Työnteon pitää olla sekä sallittua että kannattavaa.

SAK:n vasta-argumentit ovat sama, jo aiemmin perusteettomiksi todetut, kuin aina ennenkin.

Linkkejä:

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s