Aina kun joku – oikealta tai vasemmalta – erehtyy sanomaan ääneen sen, minkä lähes kaikki tietävät, SAK etäpesäkkeineen esittää samat argumentit työntekijöiden sopimusvapautta ja työllisyydenhoitoa vastaan. Jopa SAK:n johto pitkälti tietää argumenttien katteettomuuden (ja saattaa jopa myöntää sen yksityisissä keskusteluissa) mutta myös sen, että osa rivijäsenistöstä uskoo heitä ja antaa näin heidän säilyttää valta-asemansa. Käymme nämä ja eräät muut näkökulmat seuraavassa läpi kohta kohdalta.

1. Minimipalkoista luopuminen:

”Palkkajoustot johtavat siihen, että kadun toisella puolella oleva ravintola alentaa palkkoja, sitten toisella puolella oleva vetoaa tähän, sitten taas se ensimmäinen jne.”

Samalla logiikalla ensin yksi kauppa nostaa hintoja, sitten kadun toisella puolella oleva jne., ja hinnat nousevat äkkiä pilviin. Näin ei kuitenkaan näytä käyvän, vaikkei meillä ole mitään hintakattoja kaupoissa myytäville tuotteille. Ilmiötä kutsutaan kysynnän ja tarjonnan laiksi.

Sama laki pitää myös palkat kohtuullisina: Jos joku on alipalkattu, aina jonkun yrittäjän kannattaa tarjota hänelle vähän korkeampaa palkkaa kunnes kohtuuhintainen tarjous on tullut. Toisaalta kenenkään yrittäjän ei kannata työllistää ketään tämän tuottavuutta korkeammalla palkalla eli tappiollisesti. (Tätä ei auta se, että yritys tekee voittoa eli että jotkut muut työntekijät tai lainapääoma ovat käytössä, jossa ne tuottavat hintaansa enemmän.)

2. ”Parempi alennettu palkka kuin työttömyys.”
– ”Eikä ole, palkat ovat jo niin alhaisia.”

Jälleen väärin. Jos työttömyys on jollekulle parempi kuin alennettu palkka, niin sehän kertoo, että työttömyysturva on kohtuuttoman anteliasta suhteessa siihen, mitä valtio jättää matalatuloisille käteen verotuksen jälkeen. Jos siis jotain ongelmaa on, verotusta ja sosiaaliturvaa tulee korjata, niin että omat ansiot on aina kannattavampia kuin töistä kieltäytyminen. Tällaisia ratkaisuja ovat mm. perustulo ja negatiivinen tulovero, jotka itse asiassa tarkoittavat samaa asiaa.

Se täytyy hyväksyä, ettei kaikille löydy hyväpalkkaisia töitä ja että monien kannattaa hankkia töitä muulta kuin toivomaltaan alalta. Tähän ei tietenkään pidä pakottaa ihmisiä muttei myöskään rahoittaa heidän kieltäytymistään tällaisesta. Sitä unelmatyöpaikkaa odotellessa täytyy tehdä muita töitä. Sopimusvapaus takaisi, että niitä olisi saatavissa monelta eri alalta eikä vain niiltä parilta (mm. siivous), joilla ei ole yleissitovia minimiehtoja, ja että työn ehdoissa voisi joustaa myös työntekijää hyödyttävällä tavalla (esim. palkan kustannuksella).

Ei pidä myöskään kuvitella, että jälkiteollisessa yhteiskunnassamme teollisuustyöpaikkojen määrä ei vähenisi. Monen kannattaa siirtyä palvelualoille, mutteivät suinkaan kaikki teollisuustyöpaikatkaan katoa.

Tämä ei vaadi mitään valtionohjausta sen enempää kuin ihmisiä pitäisi kaupoissa ohjata valitsemaan tiettyjä tuotteita. Riittää, että valtio ei liiaksi häiritse yhteiskunnan toimintaa.

3. ”Matalapalkka-ammatit lisäisivät tuloeroja”

Päinvastoin. Kun matalapalkkaisen työn verotusta kevennetään, moni työtön pääsee työhön kiinni, mikä tasaa tuloeroja. Tätä on kokeiltu monin paikoin, esim. Ranskassa 90-luvun puolivälistä alkaen, ja se käänsi tuloerojen kasvun niiden kutistumiseksi.

Lisäksi työtätekevä ei syrjäydy samalla tavalla kuin moni työtön, ja monelle työnteko on itseisarvo, mm. maahanmuuttajille myös keino kotoutua Suomeen.

Pitkäaikaistyöttömistä moni on alkoholisoitunut tai muuten kovin syrjäytynyt, ja pääsy matalapalkkaiseenkin työhön voisi pelastaa heidät. Moni vammainen tai alentuneesti työkykyinen olisi kiitollinen vähätuottoisestakin työpaikasta – tietysti pienenkin palkan tulisi aina lisätä käteenjäävää tuloa (vrt. ”perustulomalli”).

4. ”Ei meillä ole mitään mahdollisuuksia kilpailla palkoissa Kiinan kanssa.”

Jälleen väärin. Niissä töissä, joissa keskivertokiinalaiset ovat yhtä tuottavia kuin suomalaiset, meillä ei ole mahdollisuuksia. Tai on, mutta suunnilleen kaikille suomalaisille löytyy tuottavampiakin töitä. Samoin niissä, joissa suomalaiset ovat vain vähän tuottavampia. Siksi onkin kaikkien etu, että kiinalaiset saavat nämä työt, koska Suomessa riittää paljon sellaistakin, missä suomalaiset ovat paljon tuottavampia.

Kun kuitenkin Suomessa kielletään matalat palkat yleissitovuudella, menetämme myös niitä töitä, joissa pystyisimme kilpailemaan Kiinan kanssa korkeamman tuottavuutemme ansiosta ja jotka olisi kaikkien kannalta parempi tehdä Suomessa.

Tietysti vain osa työstä menetetään Kiinaan, osa muihin maihin, osa itsepalvelulle, osa pimeälle työlle, osa koneille (osin syystä, osin turhaan) ja valtavan suuri osa tarpeellisesta työstä jää kokonaan tekemättä sen korkean hinnan (tai sosiaaliturvan joustamattomuuden luoman työnteon kannattamattomuuden) vuoksi.

5. ”Itsepalveluyhteiskunta”

Johtuu korkeasta työn verotuksesta ja siitä, että 70-luvun jälkeen apulaisten tehtävät on hinnoiteltu pois työmarkkinoilta. Suuri osa itsepalvelusta (kotona tai myymälöissä) on täysin turhaa, suoranaista voimavarojen haaskausta.

6. Työssä jaksamisen ongelmat: nyt on työnantajan markkinat, ja muissa ehdoissa kuin palkoissa ja eräissä muissa yleissidoituissa ehdoissa työntekijä joutuu joustamaan

Aivan. Tämä johtuu siitä, että palkoissa ja noissa muissa yleissidotuissa ehdoissa työntekijä ei saa joustaa. Jos saisi, hän voisi niillä ostaa haluamansa työolot. Esim. 80-luvun lopun palkkatasolla työnantajien kannattaisi nykytuottavuuden maailmassa – karrikoiden ilmaisten – tehdä työpaikoista melkein paratiiseja kilpaillakseen työntekijöistä.

7. Joukkotyöttömyydelle ei haluta tehdä mitään

Suomen pankin tuoreen tutkimuksen (marraskuu 2003) mukaan Suomessa on yhä miltei puoli miljoonaa (450 000) työtöntä. Pitkäaikaistyöttömiä on hallituksen mukaan 175 000 ja todellisuudessa vieläkin enemmän. Nykyhallitus on pettänyt nämä työttömät lupaamalla vain 100 000 uutta työpaikkaa synnyttävää politiikkaa, ja sitten pettänyt heidät uudelleen luomisen sijaan tuhoamalla 30 000 työpaikkaa ensimmäisenä toimintavuonnaan ja käytännössä myöntämällä, etteivät sen käyttämät keinot oikeasti korjaa työllisyyttä. Nykyisistä ja hallituksen suunnittelemista keinoista ei ole alkuunkaan työttömyysongelman poistamisessa.

Myöskään SAK:lla ei ole ollut yhtään ehdotusta, joka merkittävästi korjaisi ongelmaa. Se keskittyy työllisyyden vastustamiseen ja esittämään työllistämistä entisestään vähentäviä toimia (mm. irtisanomisten vaikeuttaminen). TT puolestaan varjelee omaa asemaansa eikä siksi ole uskaltanut ehdottaa kuin lieviä muutoksia. Lisäksi kannustavuusloukkujen poistossa se on linnoittautunut liiaksi teollisuustyöntekijöiden tilanteeseen, vaikka Suomi on ensisijaisesti jälkiteollinen yhteiskunta. TT:n ja Skogin esitykset tulisi toki toteuttaa lähes kokonaan, mutta ilman riittävää sopimusvapautta ja kannustavaa sosiaaliturvaa joukkotyöttömyys on valtava ongelma tulevaisuudessakin.

Linkkejä:
VS: Skog esittää minimipalkoista tinkimistä työttömien auttamiseksi
VS: Puoli miljoonaa työtöntä