Tekstiilit viimeinkin vapaakaupan piiriin?

Maailman tekstiilituonti vapautui vuoden alusta. Se johtaa tuonnin lisääntymiseen ja hintojen laskuun – kenties eniten vieviä maita lukuunottamatta. Eräiden laskelmien mukaan vientimaat voisivat jopa hävitä lyhyellä aikavälillä, siis suurin hyötyjäryhmä olisivat vaatteiden kuluttajat. Kun sitten meiltä jää enemmän rahaa yli muuhun kysyntään, myös täällä syntyy työpaikkoja uusille aloille. EU:ssa onkin sopeutuminen kilpailuun jo pääsääntöisesti tapahtunut.

Kiina, kenties myös Intia lienee voittajien, mm. Pohjois-Afrikka ja Itä-Eurooppa kenties häviäjien joukossa – lyhyellä aikavälillä – jos WTO:n epävarmat simulaatiot osuvat oikeaan. Köyhien maiden on tehostettava toimintaansa ja tehtävä paremmin asiakkaiden tarpeet tyydyttäviä vaatteita. Rikkaiden maiden teollisuus puolestaan taistelee näitä vastaan lobbaamalla, minkä seurauksen EU ja USA ovat painostaneet Kiinan rajoittamaan vientiään vientiverolla. Tämän järjettömyyden seurauksena me kuluttajat saamme yhä maksaa ylihintaa vaatteista, mutta hyöty menee nyt diktatuurille eikä enää tulleina valtioillemme.

HS kertoi 30.12. (s. B1) että maailman tekstiilimarkkinat olivat 353 miljardia euroa eli 6 % maailman vienistä vuonna 2002. Lehden mukaan taloustieteen professori Jagdish Bhagwati on todennut, ettei tekstiilikauppa mihinkään vapautunut. Yllä mainitun sopimuksen lisäksi Kiina joutuu sallimaan Yhdysvaltain rajoittaa tuontia Kiinasta jo ennen toteutuneita markkinahäiriöitä.

Kiinalaiset loppuvat kesken

Bhagwatin mukaan ”pahentuva työvoimapula on ajamassa kiinalaisten palkkatasoa ylöspäin” (nyt kuukausipalkka on usein 50 euron tuntumassa), joten myös muut maat mahtuvat voittajien joukkoon. Loppuvatko kiinalaiset kesken? Vai onko kyse vain siitä, että valtio rajoittaa muuttoliiketta teollisuuspaikkakunnille? Ei välttämättä tällä kertaa. Kiina on vapauttanut maataloustuotteiden markkinoita, ja siksi näiden hinnat ovat nousseet tasolle, joka hillitsee viljelijöitä panemasta pillejä pussiin ja lähtemään (jopa luvatta) tehtaiden porteille kaupunkeihin. Samoin vaikuttaa maanviljelijöiden verotuksen keventyminen sekä se, etteivät kaupungit anna siirtotyöläisille tai heidän lapsilleen sosiaaliturvaa, koulutusta tms. Työntekijöiden tietoisuus tehtaiden huonoista oloista toimii myös työvoimakuluja nostavana tekijänä: työntekijöitä on houkuteltava korkeammilla palkoilla tai kalliimmilla työolojärjestelyillä.

Kiinalaisten vaurastuessa vähitellen osa yksinkertaisimmista töistä siirtyy siis vielä alhaisempien palkkojen maahan aivan kuten aiemmin Aasian tiikereistä Kiinaan ja sitä ennen Japanista Aasian tiikereille. ”Hikipajapalkat” ovat välttämätön välivaihe, ellei teollisuustyötä saavien joukkoa haluta rajata pieneksi mutta etuoikeutetuksi ryhmäksi.

Linkkejä:
VS: Vapaakaupan koskettavin populaari puolustus
VS: Vapaakaupan painavin tieteellinen puolustus
WTO: The Global Textile and Clothing Industry post the Agreement on Textiles and Clothing
Economist: The freeing of the world’s textile trade
VU: Tekstiili- ja vaatetuskiintiöt poistetaan, markkinat uusjakoon

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s