Vapaakaupan koskettavin populaari puolustus

Professori Jagdish Bhagwati on intialaissyntyinen köyhien ja vapaakaupan puolustaja ja maailman tunnetuimpia taloustieteilijöitä. Punavihreän USA:n äänitorvena ja kiihkeänä Bushin vastustajana tunnettu professori Paul Krugman on hänen oppilaansa – ja myös köyhien ja vapaakaupan puolustaja, vaikka oli toista vuosikymmentä sitten eri mieltä ennen kuin tieteellinen todistusaineisto kävi vastaansanomattoman jykeväksi.

Bhagwati korostaa, että markkinahäiriöitä tulee korjata suoraan, ei vapaakauppaa rajoittamalla. Kiertotietä toimiminen aiheuttaisi liikaa sivuvaikutuksia. Sitä paitsi protektionismin lopullinen toteutus yleensä heijastaa ennemmin lobbausryhmien kuin ”kansan tarpeita”, joten parempi olla antamatta sille pikkusormea.

Taloustieteilijä Paul Samuelson on aiemmin arvellut, että vapaakauppa tasaa palkkoja ja näin auttaessaan maailman köyhimpiä alentaa rikkaiden maiden työläisten palkkoja. Bhagwatin tutkimusten mukaan vapaakauppa on pikemminkin hidastanut USA:n ammattitaidottomimpien työläisten palkkojen laskua, jota teknologinen kehitys on muuten aiheuttamassa. Tosin se tasaa palkkoja sitä kautta, että se nostaa köyhimpien maiden palkkatasoa vielä paljon nopeammin kuin rikkaimpien – paitsi niissä köyhissä maissa, jotka vallanpitäjät sulkevat vapaakaupan ulkopuolelle.

Bhagwati toteaakin, että empiria on vakuuttanut lähes kaikki nekin taloustieteilijät, jotka aiemmin ovat korostaneet vapaakaupan teoreettisia ongelmia: vapaakaupan rajoittaminen on niissäkin tilanteissa käytännössä huonompi vaihtoehto. Vaikka taloustieteilijöiksi jääkin yleensä vain opiskelijoiden vasen reuna, tieteilijöidenkin joukossa vapaakaupan vastustajat ovat nykyään hyvin harvassa, lähinnä pari kirjoillaan rahaa tahkoavaa bestselleristiä. Pääosa antiglobalisaatiokirjoista on kuitenkin ei-tieteilijöiden kirjoittamia.

In Defens of Globalization

Kirjassaan In Defense of Globalization Bhagwati käy läpi globalisaationvastustajien parhaat argumentit ja kumoaa ne – tai joissain kohdin toteaa niiden antavan johonkin aihettakin. Hän esimerkiksi osoittaa, että protektionismia käyttäneet maat ovat epäonnistuneet ja jättäneet kansansa köyhiksi, kun taas vapaamman kaupan valinneet maat ovat rikastuneet, ja vielä tavalla, joka ei ole hyödyttänyt vain rikkaimpia vaan myös köyhimpiä. Taloustieteilijät yleensä tyytyvät todistamaan väitteensä, mutta nyt Bhagwati huomioi myös ei-tieteilijälukijat havainnollisilla, usein koskettavilla esimerkeillä.

Esimerkiksi vuonna 1970 Afrikka oli 30 % rikkaampi kuin Aasia, mutta sitten useimmat Aasian maat alkoivat avata talouttaan – ja nämä Aasian maat rikastuivat rajusti. Vuonna 1970 kolme neljästä köyhästä asui Aasiassa, vain 15 % vuonna 2000. Kauppa ja ylikansalliset investoinnit luovat kasvua ja kasvu vähentää köyhyyttä.

Lapsityö ja vapaakauppa

Bhagwati kertoo, että köyhätkin vanhemmat haluavat yleensä hyvää lapsilleen. Kun heidän on pakko valita, he mieluummin ruokkivat kuin kouluttavat nämä, mutta kun heillä on varaa, he ottavat lapsensa pois töistä ja laittavat kouluun.

Lapsityötä vastaan voi siis toimia toimimalla köyhyyttä vastaan vapaakaupalla. Sen sijaan pakkotoimet, esim. lapsityön kielto, ovat haitallista. Esimerkiksi kun USA:ssa vuonna 1993 näytti kongressissa menevän läpi lapsityötuotteiden tuonnin vastainen laki, Bangladeshin teollisuus joutui irtisanomaan 50 000 lasta. Näistä useimmat eivät päätyneet kouluun vaan prostituutioon tai muihin alentaviin töihin.

Muidenkin tutkimusten mukaan vientiteollisuuden työpaikat ovat niin lapsille kuin aikuisille keskimäärin parempia kuin vaihtoehdot, vaikkeivät tyydytäkään eräiden rikkaiden maiden kansalaisjärjestöjen saati ay-liikkeiden egosentrisiä vaatimuksia. Vapaakaupan vastaiset lobbausryhmät tulleineen ja maataloustukineen ovatkin syypäitä siihen, että niin moni pieni tyttö on tehtaassa eikä koulussa, ja ellemme poista kaupan esteitä, heidän tulevat tyttärensäkään eivät ehkä pääse kouluun.

Bhagwati myös osoittaa, että ylikansalliset investoinnit kehitysmaihin johtavat keskimäärin parempiin palkkoihin ja ympäristöstandardeihin kuin sikäläisten yritysten toiminta. Siis tuloksena on ”kilpajuoksu huipulle” ennemmin kuin ”race to the bottom”.

Tasa-arvo ja vapaakauppa

Bhagwati osoittaa, että naisten ja miesten palkkaerot ovat kaventuneet USA:ssa nopeimmin niillä aloilla, jotka ovat alttiina globalisaatiolle ja sitä kautta kilpailulle. Vain kilpailulta suojassa yritys voi pärjätä maksamalla palkkaa sukupuolen eikä tuottavuuden mukaan. Vastaavasti vapaakauppa ja kilpailu tekevät palkat oikeudenmukaisemmiksi myös kehitysmaissa.

Ympäristö ja vapaakauppa

BKT:n saavuttaessa tason 5000 $/asukas, talouskasvu alkaa tehokkaasti parantaa ympäristöä. Teknologian kehittyessä tämä kynnys laskee jatkuvasti.

Bhagwati arvostelee Maailmanpankkia ja vertaa James Wolfensonia Evita Peroniin. Kansalaisjärjestö-öykkärien, kuten uusien kakuttajien pelossa Wolfenson ostaa suosiota syytämällä rahaa sinne, minne kansalaisjärjestöt sitä vaativat, sen sijaan että kohdentaisi rahan sinne, missä se tutkimusten mukaan tuottaisi eniten uutta hyvinvointia köyhiin maihin.

Pääomaliikkeet ja Tobinin vero

Tosin kuin moni muu taloustieteilijä, Bhagwati pitää mahdollisena, että pääomaliikkeiden rajoittaminen olisi joissain oloissa järkevää, ja jos olisi, Chilen Pinochet’n käyttämä malli – ei suinkaan Tobinin vero tai kiellot – olisi paras ratkaisu. Maa siis verottaisi siihen tulevaa lyhytaikaista pääomaa (Chile pakollisilla matalakorkoisilla määräaikaistalletuksilla) ja näin vähentäisi saamiaan investointeja, jos kokisi niitä tulevan liikaa. Tämä on toteutettavissa yksipuolisesti ilman mitään keskitettyä maailmanvaltaa. Erityisesti hillintä tapahtuisi pääoman tullessa eikä sen lähtiessä.

Bhagwati myös pohtii, että Aasian kriisin 1997 yhteydessä muidenkin maiden kuin Malesian olisi ehkä pitänyt seurata Paul Krugmanin neuvoa lakkauttaa valuuttansa vaihdettavuus tilapäisesti. Tosin Malesia toimi kuten päättäjät yleensäkin: sen sijaan että se olisi Krugmanin neuvon toisen osan mukaan uudistanut nopeasti taloutensa, jonka epäterveys oli ongelmien pääsyy valuuttaliikkeiden olleessa ennemminkin romahdusta aikaistanut reaktio siihen, ja sitten pian taas vapauttanut valuuttaliikkeet (kuten Bhagwatikin vaatii), se jätti uudistukset tekemättä ja ajan mittaan yhä haitallisemmaksi käyvän valuuttakontrollin päälle. Onko sittenkin luottamus poliitikkoihin aina huonompi ratkaisu kuin vapaus? Kannattaa myös muistaa, että kriisistä huolimatta Aasian avautuminen on menestystarina ja maat ovat nyt paljon rikkaampia kuin edes juuri ennen kriisiä, vuonna 1996.

Eräs Bhagwatin argumentti Chilen mallin puolesta on se, että kansalaisjärjestöt aiheuttavat pääomanliikeallergiallaan valtavaa haittaa pääomia kipeästi kaipaaville kehitysmaiden köyhille työntarvitsijoille, ja näitä järjestöjen yliherkkyysreaktioita pitää siksi hillitä joillain pääomanliikkeiden rajoituksilla. Hän ei pidä näitä läheskään niin tärkeänä kysymyksenä kuin tavaroiden kaupan vapautta (kunhan investointeja ei liiaksi rajoiteta).

Bush ja vapaakauppa

Bhagwati syyttää Bushin hallintoa siitä, että se seurailee Euroopan käytäntöä tehdä kahdenvälisiä vapaakauppasopimuksia – hajoita ja hallitse –politiikkaa – mikä sirpaloi maailmankauppaa ja vähentää kiinnostusta yleiseen (monenväliseen) kaupan vapauttamiseen. Lisäksi sopimuksissa on järjettömiä ehtoja, kuten pakko käyttää yhdysvaltalaista puuvillaa. Bushin kauppalähettiläs Robert B. Zoellick puolustaa hallintoa syyttämällä vapaakaupan puolustajia puristeiksi, kun taas Bhagwati syyttää eräitä Bushin hallinnon kaavailemia toimia ultrakonservatiivisiksi.

Lopulta Bhagwati toteaa, että kehitysmaiden oma protektionismi on vielä suurempi ongelma (toisille) kehitysmaille kuin rikkaiden maiden protektionismi: se estää tehokkaan työnjaon ja erikoistumisen vieläkin tehokkaammin. Se ei silti ole meille mikään syy olla tekemättä omaa osuuttamme heti.

Linkkejä:
VS: Vapaakaupan painavin tieteellinen puolustus
VS: Tekstiilit viimeinkin vapaakaupan piiriin?
Jagdish Bhagwati: Free Trade: What Now? (pdf)
Bhagwati: In Defence of Globalization (review)
Toinen arvostelu samasta kirjasta (engl.)
Bhagwatin lausunto edustajainhuoneelle vapaakauppasopimuksista (pdf)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s