Neuvostoliitto, nyttemmin Venäjä, juhlii ”Voiton päivää” 9.5.45. Länsivallat kukistivat Saksan jo päivää aiemmin ja venäläiskenraalikin oli juhlissa, mutta Stalin raivostui tästä ja järjesti omat juhlat 9.5. Berliinissä, jonka valtauksen kunniaksi neuvostosotilaiden annettiin raiskata pari miljoonaa saksalaisnaista sekä ryöstellä, rellestää ja murhata pari viikkoa.

Voiton syynä oli kapitalistisen USA:n ylivoimainen talousmahti mutta myös Britannian laivasto. Länsivallat kukistivat Saksan joukot eri puolilla maailmaa ja pitivät hätää kärsineen Neuvostoliiton armeijaa hengissä voimakkaalla materiatuella. Voitonpäivän juhlissakin sotaveteraanit istuivat neuvostokuorma-autojen lavalla, vaikka itse sodassa kuljetukset tapahtuivat länsiajoneuvoilla.

Neuvostoliitto ja Saksa aloittivat toisen maailmasodan liitossa

Ensimmäinen maailmansota pitkittyi siksi, että Saksa irrotti Venäjän sodasta lähettämällä sinne ”Leninin” (Vladimir Iljitsh Uljanov) varustettuna salkullisella rahaa. Lenin – tai oikeastaan Leon Trotski (Bronstein) – kaappasi vallan ”Lokakuussa” ja sitten sopimuksen mukaisesti teki rauhan Saksan kanssa – tosin yritti ensin jonkin aikaa saada lievennöksiä Saksan tiukkoihin ehtoihin. Samalla kylvettiin myös toisen sodan siemenet.

Vuonna 1939 Neuvostoliitto ja Saksa solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen (”Molotov-Ribbentrop-sopimus”), jonka salaisessa lisäpöytäkirjassa sovittiin Euroopan jaosta maiden kesken. Sitten Saksa otti salamasodalla Puolan länsiosat, Neuvostoliitto itäosan, ja perään piti ottaa muutkin maat. Baltian maat Neuvostoliitto painosti käytännössä antautumaan ja ottamaan neuvostojoukot vastaan sodalla uhaten. Suomi ei suostunut vastaavaan, joten Molotov lupasi maan Stalinille joululahjaksi ja pommituksen aloitettiin 30.11.39. Länsimaat julistivat tämän pienen pohjoisen maan vapauden ja demokratian etuvartioksi mutteivät lupauksistaan huolimatta juurikaan toimittaneet apua. Suurien uhrauksien ansiosta maamme välttyi sosialistiselta järjestelmältä ja Stalin luopui yrityksestään 13.3.40. Saksa oli suomalaisten sitkeyden vuoksi aliarvioinut maailman suurimman valtion sotavoimat ja päättänyt valloittaa Neuvostoliiton sekä (professori Heikki Ylikankaan mukaan) lupasi Suomelle, että kunhan tekevät rauhan millä ehdoilla tahansa, saavat myöhemmin luovuttamansa alueet korkoineen takaisin. Kun apua ei kuulunut lännestä, suomalaiset ymmärsivät, ettei vaihtoehtoja ollut.

Sama Saksan ylimielisyys johti siihen, ettei maa heti kesällä 1941 kelpuuttanut vähemmistökansojen (ukrainalaiset, baltit ym.) ja antikommunistien (mm. Vlasov) tukea, ja siksi Moskova ei kukistunut ennen Pearl Harboria, minkä jälkeen sota muuttui vaikeammaksi. Tässä skenaariossa toinen maailmansota olisi ehkä ratkennut länsirintamalla kuten ensimmäinen, eikä kylmää sotaa olisi tarvittu. Jos Saksa olisi sotinut vuodesta 1941 vapauden eikä kansallissosialismin nimissä, se olisi hyvinkin voinut myös joutua tyytymään aiemmin suunniteltuihin juutalaisten karkotuksiin tuhoamisleirien sijaan.

Baltian ”vapaaehtoinen liittyminen neuvostokansojen liittoon”

Vuonna 1940 Neuvostoliitto pakotti jo miehitetyt Baltian maat päättämään ”demokraattisessa järjestyksessä” sulautumisesta neuvostokansojen liittoon – siksi Vladimir Putin väittää liittymisen tapahtuneen ”ilman sotatilaa tai sotatoimia”. Baltteja vietiin teloitettavaksi tai Siperiaan niin paljon, niin että Suomen menetykset talvi- ja jatkosodissa kalpenevat sen rinnalla, vaikkei joutumista sosialismin ikeen alle yli neljäksi vuosikymmeneksi laskettaisi. Kannattaa myös muistaa, että ennen sosialismia Viron elintaso oli sama kuin Suomen; vuonna 1991, ennen kapitalismia se oli dramaattisen paljon alhaisempi. Viime vuonna Viron uudistukset saavuttivat tason, jossa maan vapaus ohitti Suomen taloudellisen vapauden indeksillä mitattuna, joten tulevaisuudessakin siellä on odotettavissa nopeampaa vaurastumista kuin meillä, vaikka jotkin sektorit ovat yhä suljetumpi. Viron on kuitenkin vapaimpia ex-sosialistimaita, mikä näkyy selvästi maan elintasossa.

Suomen suhde saksaan ja toisen maailmansodan ratkaisu

Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon oli menestyksellinen, mutta itsepäinen Hitler ei kuunnellut kenraalejaan vaan teki monia virheitä, jotka antoivat neuvostojoukoille liikaa aikaa – tosin Stalinin vastaavat virheet kuittasivat näitä osin. Kun Neuvostoliitto oli länsiavusta huolimatta perikadon partaalla, Stalin vaihtoi sosialistisen propagandan nationalistiseen, nimitti sodan ”Suureksi isänmaalliseksi sodaksi” ja sai puhallettua kansaan vielä taistelutahtoa. Kylmä talvi, pitkät huoltoyhteydet ja Saksan sotavoimien sitoutuminen länsirintamien taisteluihin lopulta kävivät liiaksi voimille, ja Stalingradin (nyk. Volkograd) taistelussa sotaonni kääntyi. Hitler luuli painostavansa venäläisiä antautumaan raakuudella, mutta Stalinin raakuudet olivat vielä kovempia. Stalingradissa neuvostosotilaat pelkäsivät enemmän selustaa vartioivia ja karkureita surmaavia komissaarejaan kuin Saksan asevoimia.

Ratkaisevaa saattoi olla sekin, että Suomi ei suostunut Hitlerin vaatimuksiin Murmanskin radan katkaisemisesta, ja niin länsivallat saattoivat jatkaa Neuvostoliiton pitämistä hengissä materia-avullaan. Suomihan ei ollut Saksan liittolainen, vaikkakin liittosuhdetta heikompi yhteistyö mailla kiistatta oli. Suomi sai Saksalta materia-apua ja ilmatukea ja vähäväkinen Lappi oli annettu saksalaiselle osastolle.

Tiettävästi yleinen näkemys Suomessa oli sekä sosialistista että kansallissosialistista diktatuuria vastaan, ja valtioiden toivottiin tuhoavan toisensa. Stalingradin jälkeen kuitenkin tuli selväksi, että Saksa häviää kahden rintaman sotansa ja rauha on saatava aikaan, mutta mahdollisuus siihen tuli vasta kun Suomi oli torjunut kesän 1944 suurhyökkäyksen – tuolta ajalta onkin hautausmaillamme enemmän sankariristejä kuin miltään muulta. Normandian maihinnousun jälkeen Stalin ymmärsi, että ellei Suomen kysymys ratkea pian, länsivallat ehtivät kukistaa Saksan ennen häntä, ja yritti nujertaa Suomen lopullisesti materiaalisesti ylivoimaisella suurhyökkäyksellä kuitenkaan onnistumatta.

Juuri tuolloin sosialismia ja kansallissosialismia vihaava nuorsuomalainen (sittemmin Edistyspuolue) presidentti Risto Ryti teki henkilökohtaisen sopimuksen Saksan kanssa luvaten olla tekemättä erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa. Vaikka torjuntavoitot saavutettiinkin lähinnä suomalaisten ansiosta, ne olivat niin pienestä kiinni, että ilman saksalaisia aseita ja Saksan ilmatukea maamme olisi hyvinkin voinut joutua miehitetyksi, vaikka suurin osa sopimuksen perusteella lähetetystä lisäavusta tulikin liian myöhään, kuten viimevuotisetkin tutkimukset osoittivat. Sopimus maksoi Rytille aseman, vapauden ja terveyden mutta se kannatti.

Sodan lopputulos

Saksan häviö oli jo pari vuotta ollut vain ajan kysymys. Ideologisista syistä Hitler kuitenkin vastoin lähipiirinsä vetoomuksia halusi käydä sodan katkeraan loppuun asti: ellei Saksan kansakunnalla ollut voimaa voittaa, sillä ei ollut oikeutusta säilyä. Useat vallankaappaus- ja salamurhayrityksetkin epäonnistuivat, joten sota päättyi vasta kun Saksa oli kokonaan vallattu, idästä ja lännestä.

Ratkaisevin panos lopputulokseen oli joka tapauksessa länsivalloilla. Saksan häviötä voi pitää todennäköisenä siinäkin tapauksessa, että Neuvostoliitto olisi kukistunut, mutta täysin mahdotonta ei olisi ollut rauha lännessä ja kansallissosialistien vallan jatkuminen pidempään kuten kenraali Francon valta Espanjassa. Olisi silti rohkeaa väittää, että se olisi jatkunut yhtä pitkään yhtä pahana kuin nyt sosialismin ote kolmanneksesta maailmaa, ja etenkin Euroopan ulkopuolinen maailma olisi todennäköisesti selvinnyt vähemmällä kuin nyt.

Voittoa kansallissosialismista kannattaa silti juhlia. Mutta milloin juhlitaan marxilaisen sosialismin romahtamista? Missä viipyvät Nürnbergin oikeudenkäynnit samanlaisiin ihmisoikeusrikoksiin syyllistyneitä sosialisteja vastaan?