Öljy vähenee ja kallistuu – voitot tuottajilta kuluttajamaille pakkokiintiöin?

Öljyn riittävyys on arvioitu mm. 20-40 vuodeksi. Käytännössä aina löytynee yhä kalliimmin hyödynnettäviä öljyvaroja, mutta öljyn hintatrendi näyttäisi osoittavan merkittävästi ylöspäin niin kauan kuin öljy säilyy merkittävänä maailmantaloudessa.

Hinta viestii öljyn niukkuudesta ja saa aikaan sen, että ihmiset vähentävät vähiten tarpeellista öljynkulutusta paitsi suoraan – mm. välttelemällä automatkoja reaaliajassa – myös epäsuoremmin – ostamalla vähemmän kuluttavia malleja, valitsemalla asunnon lähempää työpaikkaa tai työn ja harrastukset lähempää asuntoa jne. Teknologiaa ja korvaavia aineita, ratkaisuja ja toimintatapoja kehitetään, öljyintensiivisten hyödykkeiden kysyntä laskee, videopuhelut korvaavat matkoja jne. Markkinat ohjaavat niukan öljyn sinne, missä sitä kipeimmin tarvitaan, eli leikkaavat pois kaiken sen öljynkulutuksen, josta ihmiset katsovat voivansa siedettävillä uhrauksilla luopua, jota he eivät pidä korkean hinnan arvoisena. Järkevät ihmiset huomioivat hinnannousun valinnoissaan jo nyt.

Saavatko öljysheikit rikastua biljoonilla?

Osmo Soininvaaran uuden kirjan Vihreät ja talous mukaan öljyn kallistuminen sataan dollariin tynnyriltä nostaisi öljyntuottajamaiden tulovirtaa kahdella biljoonalla dollarilla.

Hän ehdottaa ratkaisuksi öljyvarojen sosialisointia: öljytynnyrin tuottajahinnaksi sovittaisiin 40 dollaria ja kullekin valtiolle jaettaisiin ostokiintiöt asukasluvun suhteessa, niin että syntyvät hiilidioksidipäästöt olisivat globaalisti kestävällä tasolla. Markkinahinnan ja tuottajahinnan erotus eli suurin osa voitoista päätyisi siis tasan kaikille maailman asukkaille, ei öljylähteiden omistajille. Tietenkin itse öljy päätyisi enimmäkseen rikkaisiin maihin, koska köyhät vaihtaisivat kiintiöitään rahaan.

Soininvaara ilmeisesti ajattelee Yhdysvaltojen pakottavan niskoittelijat ruotuun sotavoimiensa uhalla ja YK:n tuella. Hänen mukaansa jo nyt on nähtävissä, että USA ratkaisee öljyongelmansa asevoimin.

Sääntelyn haitat

Öljyn niukkuuden ongelmat ratkeavat parhaiten markkinamekanismin avulla. Öljyä ei kannata tänäänkään myydä halvalla, jos siitä on tulevaisuudessa luvussa paljon korkeampi hinta. Mikäli öljysheikeillä on rahalle tarvetta juuri nyt, heidän on kannattavampaa ottaa laina kuin myydä halvalla. Ainahan he voivat myöhemmin myydä öljynsä kalliilla ja maksaa lainan korkoineen takaisin ja jäädä silti voitolle.

Näin ollen öljyn hinnan pitäisi jo nyt olla niin korkealla, että se jatkossa nousisi enintään järkevän tuottoprosentin vauhdilla. Onko näin? Luultavasti ainakin suurin piirtein. Ellei ole, se johtunee siitä, että öljyn omistusoikeudet ovat epätäydelliset. Ehkä öljysheikit pelkäävät soininvaarojen tai USA:n sosialisoivan öljyn, jolloin sítä kannattaisi myydä nyt kuin viimeistä päivää – tai ainakin epäoptimaalisen nopeasti. Kovin selviä merkkejä tästä ei kuitenkaan ole. Tämäkin on kuitenkin argumentti moisia öljyntuotantoa vääristäviä sosialisointisuunnitelmia vastaan. Toinen on siinä, että joku voi olla ostanut öljylähteen tai pitkäaikaiset porausoikeudet niiden arvoa vastaavalla hinnalla mutta saada sosialisoinnin vuoksi vain pienen osan rahoistaan takaisin – selvä ryöstö.

Soininvaaran mallin korkea kuluttajahinta toimisi kuluttajille kannustimena sopeuttaa kysyntä. Markkinahintaa matalampi tuottajahinta kuitenkin poistaisi kannustimen löytää uusia öljylähteitä (tutkimustoiminta voi olla suunnattoman kallista) – tai korvikkeita, jos niitä uhkaisi samanlainen sosialisointi. Sama riski saattaisi koskea myös sellaisia korvikkeita, joilla ei olisi (ainakaan yhtä suuria) ympäristöhaittoja.

Kiintiöillä on puolensakin

Vaikka markkinamekanismi hoitaakin öljyn niukkuuden – kunhan omistusoikeudet ovat kunnossa – niin ympäristön omistusoikeudet eivät ole kunnossa, vaan sinä saat saastuttaa minun ilmaani korvauksetta. Koska haitta on globaali, periaatteessa ratkaisun pitäisi olla globaali haittavero tai globaalit päästökiintiöt.

Kumman tahansa aukoton toteuttaminen, jota edes laivat ja lentokoneet eivät pääsisi kiertämään, vaatii Soininvaaran mielestä sitä, että YK tai jokin vastaava instanssi – käytännössä USA:n voimin – pakottaisi maat hyväksymään sen.

Soininvaaran mukaan kulutuspisteitä on loputtomasti mutta öljylähteitä kovin rajallisesti, joten on helpompi valvoa (ainakin lähes kaikkea) tuotantoa kuin kulutusta.

Tässä on perää, mutta ei se ole peruste hintasääntelylle. Ostot voisivat yhä tapahtua markkinoilla: jokainen saisi ostaa öljyä mistä tahansa mihin hintaan tahansa, kunhan ostaisi myös vastaavat ostokiintiöt (mikä raha siis tilitettäisiin maailman ihmisille tai heitä edustaville valtioille). Markkinamekanismi ohjaisi tuotannon sinne, missä se edullisimmin tapahtuisi. Tietysti hinnan lisäksi laatu, varmuus, kuljetuskustannukset ym. myös vaikuttaisivat – se on ostajan ja myyjän välinen asia.

Kiintiöitä voi pitää haittavaroja parempana ratkaisuna, jos haitat ovat niin progressiivisia, että on helpompi arvioida optimaalinen kulutus kuin oikea haittojen määrä. Matemaattisesti katsoen kiintiö johtaa täsmälleen samaan lopputulokseen kuin vastaavantasoinen haittavero. Valvonnan ym. suhteen ratkaisut ovat samanarvoisia, mikäli haittaverokin pitäisi maksaa tuotannon yhteydessä ja se tilitettäisiin tasan kaikille maailman asukkaille / heidän valtioilleen.

Onko oikein ryöstää sheikkejä?

Ei. Se ei edes ole tarpeen. Kiintiöiden aiheuttama kulutuksen lasku laskisi myös tuottajahintoja. Kuluttajahinnat silti kasvaisivat, koska niissä olisivat automaattisesti mukana myös kiintiöiden hinnat.

Tietysti sheikkejä pitäisi estää myymästä kellekään, joka ei ole ostanut ostokiintiöitä, mitä voi pitää perusteltuna, jos uskoo ilmastonmuutoksen olevan niin vakava kuin Soininvaara uskoo. Tämä vastaa sitä, että valtiot pakotettaisiin noudattamaan jotakin muuta kansainvälistä ympäristösopimusta. Eräät arviot kuitenkin viittaavat siihen, että Soininvaaran huoli saattaa olla liioiteltu: ilmastonmuutos tulee, mutta haitat eivät näyttäisi olevan tähtitieteellisiä. Vai motivoiko Soininvaaraa enemmän halu varastaa öljymaiden omaisuutta meille muille?

Opecin vastaisku

Mikäli esim. öljyn tuottajahinta olisi 40 $ ja tynnyrin kiintiö maksaisi 60 $, öljyntuottajakartelli Opecin kannattaisi nostaa öljyn tuottajahinta 100 $:iin joko keskenään sopimalla tai asettamalla riittävän tiukat tuottajakiintiöt. Näin kiintiön hinta putoaisi markkinoilla nollaan, kun ostohaluja enempään ei muutenkaan löytyisi.

Soininvaaran kannattamaa tuottajahintojen sääntelyä voisi siis sittenkin perustella, mutta vain jos öljyntuottajat väärinkäyttävät määräävää markkina-asemaansa. Se kuitenkin jäykistäisi turhaan markkinoita ja saisi aikaan sen, että öljyä ei ehkä tuotettaisi oikeissa paikoissa. Lisäksi kuluttajamaiden kannustin kehittää öljynkulutusta vähentävää teknologiaa vähenisi. Myös pakkosääntelyn periaatteelliset ongelmat ovat valtavia.

Jo nyt Opec pyrkii pitämään öljyn hinnan niin alhaalla, että se selvästikään ei maksimoi lyhyen aikavälin voittoja. Syy saattaa tosin olla siinä, että näin se pystyy jarruttamaan korvikkeiden kehittämistä (ja ehkä myös USA:n intoa painostaa suurimpia öljymaita, etenkin Saudi-Arabiaa).

Energia kallistuu joka tapauksessa

Helsingin Sanomain haastattelussa (11.7.05, s. B9) Soininvaara myöntää skenaarionsa kansainvälisestä kiintiökonsensuksesta epärealistiseksi mutta muistuttaa, että kuluttajahintojen nousu ja öljynkulutuksen väheneminen tulevat toteutumaan joka tapauksessa. Hänen mukaansa Vanhasen Nurmijärvi autioituu ja omakotitalot kaukana työpaikoista tulevat rikkaiden harvinaisuuksiksi – joka tapauksessa. Uraanikaan ei riitä korvaamaan öljyä ja uusiutuvat pysyvät kalliina. (Soininvaara vastustaa yhä fissioydinvoiman lisärakentamista, mutta nyt hän on löytänyt aiempia jonkin verran vähemmän epäloogisen perustelun: ihmiset eivät ymmärrä, että pitäisi jo nyt alkaa sopeutua tulevaan kalliimpaan energian hintaan. Jos näin on, eikö olisi parempi korjata ongelmaa energiaveroin kuin vain ydinvoimaa rajoittamalla?)

Energia kallistuu mutta markkinat kyllä sopeutuvat. Talouskasvu vain voi hidastua ja muuttua aineettomammaksi, ainakin vähemmän energiaintensiiviseksi.

Ydinvoiman puhtaampi muoto, fuusiovoima, saattaa tosin olla käytössä puolen vuosisadan sisällä (samaa arviota on käytetty vuosikymmenet, mutta niin on käytetty öljyn loppumisestakin). Se saattaa myös ratkaista polttoaineongelmankin, esim. vety- tai sähköautojen kautta, mutta tällä hetkellä kalliin energian siirtymäaika näyttää olevan siinä välissä.

Ostavatko öljysheikit koko maailman?

Eivät. Maailman rikkaimpia miehiä heistä kyllä näyttäisi tulevan. Parhaassa tapauksessa vaurastuminen tekee maista liberaaleja demokratioita, missä tapauksessa se voisi koitua meidänkin eduksemme.

Käytännössä kuitenkin luonnonvaroiltaan rikkaat maat ovat usein korruptoituneita ja epäliberaaleja, ja niiden poliitikot tai muut vallanpitäjät voivat sortaa kansaansa ja silti rikastua. Sen sijaan Hollannin ja Tanskan kaltaiset täysin luonnonvaroja vailla olevat maat ovat pakotetut liberaaliin politiikkaan ja kauppaan – muuten kansa ja hallitus köyhtyvät ja väki karkaa naapurimaihin. Siksi tällaiset maat ovat usein muita vauraampia, kapitalistisempia ja korruptoitumattomampia. Soininvaaran ajatukset Opecin kuriinlaittamisesta ovat siksi vaarallisen houkuttelevia. Kuluttajamaiden öljyhaittavero tai -kiintiöt olisivat jo periaatteessa helpommin hyväksyttäviä mutta sisältäisivät pahempia porsaanreikiä. Toisaalta pahimmassakin tapauksessa öljymaat tullevat tulevaisuudessa olemaan sentään nykyistä liberaalimpia – tai sanotaan toiseksi pahimmassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s