Eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtaja Jouko Skinnari (sd) haukkui Fortumin optiot kohtuuttomiksi ja uhkasi niiden takaisinperimisellä. Vastaavissa puuhissa oli moni muukin kansanedustaja, jopa ministeri.

Valtio osoitti jälleen kerran, että se on huono työnantaja pätevälle johdolle, joka haluaa mullistaa yrityksen organisaation tuottamaan tehokkaammin hyvää tulosta omistajalle. Tästä syystä Fortumin kurssi laski puolen miljardin euron verran ja varmasti myös muissa valtio-omisteisissa yhtiöissä pätevien johtajien palkkaaminen on entistä vaikeampaa, ja palkattujakin on vaikeampi motivoida suurillakaan optioilla tai muilla bonuksilla tekemään itselleen ikäviä päätöksiä tai pyrkimään maksimoimaan yrityksen tehokkuus. Tulos näkyy etenkin valtion omistusten tulevissa tuotoissa. Skinnari ja kumppanit tuhosivat veronmaksajien rahoja – tuottamatta mitään lisää kellekään muullekaan.

Paras korjaus asiaan olisi tehdä riittävä sitova päätös aikataulusta, jossa jonkin yrityksen valtio-omistus myytäisiin kokonaan pois – tällöin nollattaisiin Skinnarin ja aiempien vastaavien tempausten tuhot kyseisten yritysten tulevaisuuden osalta.

Lilius ansaitsi optionsa

Toimitusjohtaja Mikael Lilius ansaitsi hyvinkin optionsa. Osakekurssi on viisinkertaistunut, ja jos se säilyy nykytasolla, omistajat voittavat 18 miljardia euroa, mistä he maksavat 12 miljoonaa euroa Liliukselle, yhteensä 0,5 miljardia optioina henkilöstölle.

Lilius on tosissaan laittanut Fortumin toimintaa uusiksi parempaan malliin. Optioton johtaja ei varmaan olisi niin viimeisen päälle urakkaa tehnyt. Liliuksen lisäpanostuksen hyöty omistajille on luultavasti ollut vain pieni osa noista 18 miljardista eurosta mutta silti luultavasti ainakin satoja miljoonia, joten kauppa on hyvä yksityisillekin omistajille. Valtio-omistajalle (60,8 %) optiot ovat loistojärjestely, sillä valtio ja kunnat saavat optioista nettona suunnilleen saman kuin maksavat.

Virhe tehtiin siinä, että optioita tarjottiin koko henkilöstölle, joista 350 henkilöä optiolainan (ja sen tuoman riskin) suostui ottamaan. Niitä olisi pitänyt tarjota vain ylimmälle johdolle, ja muille olisi pitänyt räätälöidä henkilökohtaiset tulospalkkiot.

Viime viikkojen julkisuussimputus on ollut sellaista, että Liliuskin saattaa jo optioista huolimatta katua sitä, että tuli Fortumiin vuonna 2000. Harva ihminen haluaisi kokea saman syyllistämisen rankan työn, ikävien päätösten ja ehkä jatkuvien 80-tuntisten työviikkojen jälkeen. Yksityisissä yrityksissä työtaakka on sama mutta tarpeettomia ikävyyksiä järjestetään vähemmän. Julkinen sektori vain on huono työnantaja myös johtajille.

Löysät ohjelmat eivät ole Suomessa ongelma

Talouselämässä 34/2005 haastatellun Yrjö Kopran mukaan keskimäärin suomalaisissa optiojärjestelyissä johto on saanut 6 % arvonnoususta ja yhdysvaltalaisissa 15 %; Fortumissa johto sai 2,5 % ja omistajat 97,5 %. Kansan mielestä kapitalistien olisi pitänyt ottaa vieläkin isompi osa ja jättää työntekijöille vieläkin vähemmän – he ovat oikeassa, tuo 350 työntekijää on aivan liian iso luku. Pääomaintensiivisessä teollisuudessa työntekijöiden osuus saakin olla pieni.

Kopran mukaan Suomessa on ollut liian löysiä optio-ohjelmia, mutta niistä ei ole tullut tuloja johtajille, koska kurssit eivät ole nousseet, joten käytännössä ongelmia ei ole ollut. Fortumin ohjelma ei ollut hänestä liian löysä. Sitä täytyy kuitenkin kysyä, eikö siinä olisi pitänyt vertailuindeksein suodattaa pois alan yleinen nousu ja sitten vastaavasti antaa jäljelle jäävästä, mahdollisesti johtajien ansioksi luettavasta osasta nousua johdolle paljon suurempi osuus kuin 2,5 %.

Mitä optiorahoilla saisi?

Nyt lehdissä pohditaan, miten paljon sosiaaliturvaa Fortumin johtajien optiorahoilla voisi maksaa. Nyt voi maksaa paljon. Jos optioita ei olisi maksettu, verottajan – valtion ja kuntien kukkaro olisi jäänyt paljon tyhjemmäksi ja hyvinvointivaltiota olisi pitänyt leikata enemmän. Seuraavaksi voitaisiin pohtia sitä, mitä kaikkea urheilijoiden ja lottomiljonäärien tuloilla voisi rahoittaa, tai mieluiten sitä, miten paljon parempaa käyttöä hyvinvointivaltion nykymenoille löytyisi, jos menoja tosissaan priorisoitaisiin ja rahat käytettäisiin mahdollisimman tehokkaasti tulosten tekoon eikä julkisten organisaatioiden pöhöttämiseen.

Optioiden taloustieteellinen perustelu

Jos työmiehelle maksaa urakkapalkan, hän tekee yleensä ahkerammin töitä kuin tuntipalkalla. Toimitusjohtajan työlle paras mittari on yrityksen arvo – sehän on yleensä ainoa, mikä omistajia kiinnostaa.

Periaatteessa kannustimeksi riittäisi, että Liliukselle annetaan potkut, jos hän ei tee parastaan. Käytännössä toimitusjohtaja tietää yrityksen mahdollisuuksista niin paljon enemmän kuin omistajat, että vaikka Lilius olisi jättänyt ikävimmät ja työläimmät hommat tekemättä ja Fortumin arvonnousu olisi ollut 15 eikä 18 miljardia, omistajat olisivat olleet hyvin tyytyväisiä. Tämän epäsymmetrisen informaation ongelman ratkaisu on tehdä Fortumin arvonnoususta Liliuksen etu. Se tapahtuu antamalla hänelle optioita, jotka tuottavat sitä enemmän, mitä enemmän Fortumin arvo nousee. Nyt tämä palkintomenetelmä osoitti vahvuutensa.

Ehdotettu optioleikkuri olisi ollut älytön: jos vaikkapa 10 miljardin euron arvonnousun ylittävä osuus ei enää olisi lisännyt Liliuksen tuloja, hänen ei olisi kannattanut tehdä niitä ikäviä ja työläitä päätöksiä vaan tyytyä vähäisempään arvonnousuun. Leikatut optiot olisivat siis olleet ehkä kokonaan hukkaan heitettyä rahaa.

Periaatteessa indeksivertailuin tms. pitäisi leikata pois arvonnoususta se osuus, joka ei johdu yritysjohdon toimista, mutta tätä Fortumissa yritettiinkin käyttämällä vertailuindeksiä saman toimialan yrityksistä. Valitettavasti indeksiin ei saatu pohjoismaisia yhtiöitä, koska näitä ei noteerata pörssissä. Silti paremmin olisi voitu toimia, ehkä sähkön hinnan olisi voinut huomioida indeksissä. Kokonaisuutena optiojärjestelmä oli silti ilmeisesti menestys, vaikka se olisi ollut parempi, jos se olisi rajoitettu ylimpään johtoon ja trimmatummin.

Kun johtajalle päätetään myöntää optioita, periaatteessa hänen kuukausipalkkaansa voi samalla laskea jonkin verran ilman että työpaikan houkuttelevuus laskisi ja johtaja lähtisi kilpailijalle töihin. Näin tosin harvoin tehdään.

Linkkejä:
VS: Fortumin optioissa valtio on saaja, yksityiset omistajat maksajia
HS: Lilius ei aio luopua optioistaan (13.10.05)