Tilaajavastuu nostaisi hintoja ja laskisi laatua

SAK on viime aikoina vaatinut tilaajavastuuta, jossa työn tilaaja joutuisi vastuuseen alihankkijoidensa veloista ja työehdoista (tietysti myös siitä, että ne ovat SAK:n tekemien yleissitovien sopimusten mukaisia).

Tämä rikkoisi sopimusvapautta. Minä vastaan vain niistä sopimuksista, jotka allekirjoitan, ja saman tehkööt muutkin. Jos joku haluaa minut vastuuseen jostakin, ehdottakoon minulle sopimusta aiheesta, ja minulla on oltava oikeus kieltäytyä.

Erityisesti tilaajavastuuta on ajanut Rakennusliitto, joka perustelee aloitettaan sillä, että jotkin alihankkijat käyttävät Rakennusliiton sopimuksia alempaan palkkaan tyytyviä ulkomaalaisia työntekijöitä. Tässä ainoa rikos on se, että Suomessa on ns. yleissitovuuslaki, joka kieltää kaikkia muitakin työntekijöitä sopimasta itse työehdoistaan, mikäli liittojen tekemien sopimusten piirissä on yli puolet työntekijöistä.

Pimeä työ on todellinen ongelma

Laittoman työnteon pääongelma ei suinkaan ole tämä vaan se, että paljon suurempi määrä suomalaisia työntekijöitä tekee työnsä pimeästi ja nostaa päälle työttömyyskorvausta tai toimeentulotukea. He tekevät työtä tyypillisesti omakoti- ja kesämökkityömailla (Talouselämä 34/2005). Tästä syystä SAK ei ulottaisi tilaajavastuuta sellaisiin, vain tapauksiin, joissa tilaaja on yritys!

Yleissitovista ehdoista poikkeavat eivät varasta keltään (vaikkei lain rikkomista voi tässäkään tapauksessa hyväksyä); pimeää työtä tekevät varastavat kaikilta yhtaikaa. Suurin syyllinen on silti järjestelmä, joka kannustamattomalla verotuksella ja sosiaaliturvalla kannustaa ihmisiä pimeään työhön, sekä järjestelmää tukevat poliitikot ja ay-liike.

”Joka toinen rakennusyritys kärsii työvoimapulasta, vaikka alan työttömyysprosentti on kymmenen” (TE). Samanaikainen korkea työttömyys ja työvoimapula osoittavat, että työmarkkinat on säädelty täysin toimimattomiksi, kun kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa.

Sama pätee monella muullakin alalla. Tekemätöntä työtä on loputtomasti, mutta sitä ei kannata ottaa vastaan. Suomen Kuvalehden kuvateksti ilmentää samaa:
”Lappiin ollaan tuomassa tänä kesänä satamäärin marjanpoimijoita Venäjältä ja Thaimaasta, pitäjiin, joitten väestä neljännes on työttömiä. Oma väki tulee nykyään toimeen tekemättä tuota työtä, joka ennen oli niin välttämätön tulon lähde.”

Tilaajavastuu kuristaisi taloudesta tehot pois

Jos ostajana joutuisit vastuuseen myyjän veloista, et uskaltaisi enää ostaa kuin harvoilta ja valituilta. Siksi tilaajavastuu melkein estäisi uusien toimijoiden tulon markkinoille, nostaisi transaktiokustannuksia ja tukahduttaisi kilpailua. Monopolistisilla markkinoilla yritykset voisivat veloittaa poskettomia hintoja, myydä surkeaa laatua, maksaa surkeita palkkoja ja pitää työntekijöitä surkeissa oloissa ilman että joku uusi kilpailija tulisi ”vetämään välistä” tarjoamalla parempia työehtoja, tuotetta ja hintaa. Huonosti kilpailluilla markkinoilla myös innovaatioita syntyy ja leviää hitaammin ja talouskasvu hyytyy.

Vapaa pääsy markkinoille on markkinatalouden perusedellytys, sopimusvapaus on ihmisoikeuksien perusta. SAK:lle pitää kerrankin pystyä sanomaan ei.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s