Saako voittoa tekevä yritys irtisanoa?

Maailman paperiteollisuudessa liikatuotanto on ollut arkipäivää ties kuinka kauan. Analyytikot ovat kummastelleet, miten yritykset vuosi toisensa jälkeen investoivat alalle pääomia, joiden tuotto tiedetään ennalta huonoksi. Nyt viimein ollaan näkemässä tervehtymistä, jossa pääomia jaetaan omistajille sijoitettavaksi tuottavammille aloille tärkeämpään käyttöön. Ikävä kyllä tämä tarkoittaa sitä, että vähiten kannattavia tehtaita lakkautetaan. Suomessa paperimiesten työehdot ovat poikkeuksellisen joustamattomia, mikä lisännee tarvetta tehdä lakkautuksia juuri täällä, mutta jossain määrin niitä tulisi joka tapauksessa.

Jotkut tuntuvat olevan sitä mieltä, että yritykset eivät saisi ikinä irtisanoa, vaan jos joku työntekijä tuottaa vähemmän kuin palkkansa verran, niin omistajan pitäisi omista rahoistaan sponsoroida erotus. Tällainen älytön toiminta estäisi työntekijöitä sijoittumasta sinne, missä heistä on eniten hyötyä, ja jarruttaisi talouskasvua ja hyväpalkkaisten työpaikkojen syntyä. Lisäksi tällaista vaativat yleensä vain me, jotka emme itse työllistä ketään omilla rahoillamme vaan haluamme sälyttää taakan muiden niskaan.

Konkurssit ovat hyvästä

Jos yritys A tekee tappiota ja menee konkurssiin, sen työntekijät menettävät työnsä. Useimpien mielestä tämä on oikein: kun markkinoilla asiakkaita tehokkaimmin hyödyttävät voittavat kilpailussa tehottomammin toimivat, syntyy sitä talouskasvua, jonka toista vuosisataa kertyneistä hedelmistä me nyt nautimme. Lisäksi vapautava pääoma ja työvoima on sitten tarjolla niille, joilla on parhaat ideat sen hyödyllisemmälle käytölle ja joka näin voi tarjota sille kodin parhailla mahdollisilla ehdoilla.

Samalla tavalla tappiollisen toiminnan lopettaminen on hyvästä

Entä jos omistan yritykset A ja B, ja yritys B tekee voittoa enemmän kuin A tappiota. Pitääkö minun silloin ottaa B:stä rahojani osinkoina ja siirtää ne vaikkapa osakeannin kautta A:han, jotta A ei menisikään konkurssiin?

Eihän siinä ole mitään järkeä, jos kerran yrityksen A konkurssi on hyvä asia. Ei muutenkaan työntekijän työpaikka saa olla siitä kiinni, sattuuko samalla omistajalla olemaan jossain myös kannattavaa toimintaa.

Vastaavasti yrityksestä A kannattaa irtisanoa työntekijöitä jo silloin, kun huomataan heidän työnsä olevan jatkossa tappiollista, eikä odottaa konkurssia. Tällöin ehkä voidaan pelastaa yrityksessä A olevat oikeasti kannattavat työpaikat.

Vastaavasti, jos yritykset A ja B onkin aiemmin yhdistetty, ei se ole mikään syy olla lopettamatta yrityksen A tappiollisia työpaikkoja, vaikka yritys A+B tekisikin reippaasti voittoa.

Osingot eivät riipu voitoista vaan pääoman tarpeesta

Yrityksen johdon tehtävä on pitää yrityksessä oikea määrä pääomaa. Jos pääoman tarve vähenee tai voittoina tulee uutta pääomaa enemmän kuin lisääntyvän tarpeen verran, ylijäämä on siirrettävä omistajille osinkoina tai yrityksen omien osakkeiden ostona. Näin omistajat voivat sijoittaa pääoman sellaisiin yrityksiin, joissa se tuottaa enemmän uutta hyvinvointia.

Jos taas pääoman tarve lisääntyy vaikkapa uusien loistavien investointinäkymien myötä, sitä voidaan siirtää omistajilta yritykseen osakeannilla. Tyypillisesti siis uusien työntekijöiden palkkaaminen ja pääoman siirtäminen yritykseen tapahtuvat samanaikaisesti. Vastaavasti toiminnan supistuessa tyypillisesti tappiollisiksi muuttuvia työntekijöitä irtisanotaan ja ylimääräiseksi käynyttä pääomaa jaetaan omistajille.

Osinkojen kasvu ei ole omistajien vaurauden kasvua

Jotkut kuvittelevat viimeaikaisen osinkojen lisääntymisen tarkoittavan ”omistajien osuuden kasvua”. Väite on päätön. Kyllä ne rahat ovat omistajien omaisuutta riippumatta siitä, pitävätkö omistajat rahojaan yrityksessä, ottavatko ne siitä osinkoina omalle pankkitililleen tai sijoittavatko toiseen yritykseen.

Osinkojen lisääntyminen johtuu siitä, että nykyään yritysjohtajat hoitavat tehtäviään ja piittaavat yrityksen kannattavuudesta. Ennen omistajakontrolli ei toiminut, ja yritysjohtajat saattoivat omavaltaisesti rakennella imperiumejaan omistajien rahoilla sen sijaan, että olisivat antaneet heikosti tuottavan osan pääomasta takaisin omistajille sijoitettavaksi johonkin kannattavampaan toimintaan.

Tuollaisen imperiuminrakentelun seurausta olikin mm. 80-luvun lopun kupla, jonka puhkeamisesta me suomalaiset kärsimme yhä. Nykyään omistajat eivät enää anna rakentaa yhtä paljon tehottomuuksia, joten vastaavasti yhtä pahoja krapuloita ei tarvitse pelätä. Tietysti eräät heikon omistajan yritykset, mm. eräät valtionyhtiöt, toimivat yhä 80-luvun malliin kovin tehottomasti.

Yritysten pitäisi irtisanoa hyvinä aikoina

Lisäksi nykyään yritykset poistavat pöhöttymiä heti huomattaessaan ne. Tämän ansiosta irtisanomiset eivät enää kasaudu ja paisu matalasuhdanteisiin luoden kammottavia lamatyöttömyyslukuja, vaan ne jakautuvat tasaisemmin eri suhdannevaiheisiin, joten irtisanotuilla on paremmat mahdollisuudet löytää uusi työpaikka. Lehdistön ja populistipoliitikkojen tulisi kannustaa tätä kehitystä eikä nykymalliin ajaa yrityksiä keskittämään irtisanomisensa kriisiaikoihin, jolloin niitä ei paheksuta yhtä paljon, vaikka juuri silloin irtisanominen on kaikkein tuhoisinta työttömyydelle ja kansantaloudelle. Tämänhetkisessä irtisanomissumassa saattaakin olla ripaus henkeä ”irtisanotaan kaikki vähänkään epävarma nyt kun muutkin irtisanovat, koska jos se tulee tarpeelliseksi hiljaisempana aikana, meidän yrityksestämme tulisi silmätikku”.

Vasemmistolaisen talouspolitiikan perusasioita on ”keynesiläinen” pyrkimys tasata suhdanteita. Siksi juuri heikäläisten pitäisi olla ensimmäisenä vaatimassa, että yritykset irtisanoisivat hyvinä ja rekrytoisivat huonoina aikoina. Nyt he toimivat päinvastoin.

Nyt myös ihmiset ja yritykset säästävät huonoina aikoina hyviä aikoja varten, vaikka heidän tulisi toimia täsmälleen päinvastoin.

Mitä yritys voi tehdä työntekijän hyväksi?

Yrityksen ei pidä valehdella työntekijälle työnäkymistä. Myös ammattiliittojen tulisi pyrkiä luomaan työntekijöille realistinen kuva eri alojen ja yritysten tilanteista, jotta nämä voisivat työpaikkaa valitessaan punnita palkkaa ja työehtoja suhteessa työpaikan epävarmuuteen.

Jos sitten työntekijän työtehtävä osoittautuu tappiolliseksi, eikä yrityksestä löydy hänelle työtä, jossa hänestä olisi palkkansa verran hyötyä, niin yrityksen tulisi varoittaa työntekijää mahdollisimman aikaisin. Tappiollisen työllistämisen vaatimisessa ei kuitenkaan olisi mitään järkeä. Tietysti ideaa voisi olla siinä, että työntekijä saisi halutessaan siirtyä yrityksessä johonkin välttävästi hyödylliseen tehtävään tuottavuuttaan vastaavalla palkalla, mutta Suomessa palkan alentaminen on laitonta, joten tämäkään ei ole mahdollista.

Vastaavasti voisi tietysti vaatia työntekijää pitämään yritystä selvillä siitä, kun hän pohtii irtisanoutumista tai siirtymistä kilpailijalle tai jos hänellä on sairaslomaan mahdollisesti johtavia terveysriskejä, mutta ei tunnu kohtuulliselta vaatia kovin paljon tämänsuuntaista työntekijältäkään.

Mitä valtio voi tehdä työntekijän hyväksi?

Sosiaaliturva tulisi muuttaa perustulopohjaiseksi. Tällöin työttömyyden tullen työntekijä voisi tehdä pätkä- ja silpputöitä ja näin pitää tulotasonsa kohtalaisena kunnes löytää hyvän, mieleisensä työpaikan. Nykyjärjestelmämme melkein pakottaa ihmisen pysymään täyspäiväisenä työttömänä kunnes unelmahomma löytyy. Tämä on kansantaloudellista tuhlausta puhumattakaan siitä, miten monen täyspäivätyöttömyys syrjäyttää tai alkoholisoi ja siten tekee pysyvästi työttömäksi. Täyspäivätyöttömän tulotasokin jää ajan mittaan selvästi alhaisemmaksi kuin perustulolla olevan pätkä/silpputyöläisen.

Yhden työnantajan teollisuuspaikkakunnalla tietysti on aina riski siitä, että yritys tekee konkurssin ja korvaavia työllistäjiä löytyy heikosti, etenkin, jos yleissitovat työehtosopimukset estävät tarjoutumisen alhaisella palkalla näille potentiaalisille työllistäjille. Tämä kannattaa huomioida tuollaisia töitä valitessaan. Joustavammat työehdot tosin saattaisivat luoda uudenlaisia etäaputyöpaikkoja, jotka kulkisivat tällaisten lakkautusten ja konkurssien myötä ympäri maata aina sinne, missä tarve olisi kipein, ja siten antaisivat turvallisen tavan sopeutua muutoksiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s