Yleislakko – SAK lain yläpuolella

Hintasäännöstely päättyi tammikuussa 1956. SAK vaati tuntipalkkaan 12 markan korotusta ja julisti yleislakon 1.3.56, kun presidentti Urho Kekkonen astui virkaansa (1956-81). Lakon aikana SAK määräili niin työntekijöitä kuin työnantajia, ja tarvittaessa lakkolaiset pahoinpitelyin, väkivalloin tai uhkaillen toimeenpanivat määräykset perustuslaista piittaamatta ja poliisejä pahoinpidellen, työläisiä vangiten ja kuulustellen, tiesulkuja pystyttäen, busseja hajottaen ym.

Artikkelin lopussa esitetään muutamia samantapaisia toimia viime ja tämän vuoden lakoissa.

Lakko oli työläisille haitallinen mutta pönkitti SAK:n valtaa

Lakko päättyi 20.3. Työnantajien STK oli alusta alkaen myöntyväisempi kuin SAK, ja se suostui SAK:n vaatimukseen 12 markan palkankorotuksesta. Tämä kuitenkin nosti hintoja ja heikensi talouden tehokkuutta samoin kuin lakkoilu, joten tuotannon arvo henkeä kohden kärsi ja hinnat nousivat niin, että palkkojen ostovoima putosi nopeasti lakkoa edeltäneen tason alle ja saavutti sen vasta 60-luvulla.

Kilpailussa palkkojen reaaliarvon määrää työvoiman rajatuottavuus, jota lakkoilu pikemminkin laskee kuin nostaa. Tietysti lyhytaikaisia voittoja voi kiristää, mutta työllisyydelle se tekee sitäkin pahempaa. Valtapoliittisista syistä SAK:n johdolle lakon välttäminen tai lyhentäminen olisi saattanut olla huonompi ratkaisu, vaikka työntekijöille se olisi ollut hyvästä.

SAK:sta ylin vallankäyttäjä Suomessa?

Lakossa oli lähes puoli miljoonaa työläistä. Lakon ensimmäisistä päivistä alkaen ay-aktiivit hyökkäsivät yksityisiin tiloihin, pahoinpitelivät työntekijöitä, työnantajia ja heitä suojanneita poliiseja ym. Jos jonkin yrityksen työntekijät halusivat tehdä töitää SAK:sta piittaamatta, SAK saattoi kiristää kuntaa katkaisemaan sähkönjakelun yritykseen.

SAK mm. piti perustuslain vastaisesti oikeutenaan päättää, kelle kukin yrittäjä saa myydä, mitä ja kuinka paljon. Jos joku erehtyi toimimaan perustuslain hänelle suoman vapauden mukaisesti ja tuli pahoinpidellyksi, SAK totesi hänen olleen itse syyllinen kärsimyksiinsä ”itsepintaisuuttaan”. (Päteekö sama naisiin, jotka erehtyvät tekemään raiskaajalle vastarintaa, tai miehiin, jotka eivät anna lompakkoaan heti ryöstäjille?)

Esimerkiksi Jyväskylässä lakkolaiset pysäyttivät busseja ja repivät väkivalloin kuskeja niistä pois. Poliisin tultua paikalle lakkolaiset sanoivat, että heillä on oikeus poistaa kuskit, koska heillä on keskuslakkotoimikunnan lupa ”liikenteentarkastuksille”. Samalla perusteella he käskivät poliisia auttamaan heitä.

Laki kuitenkin antaa jokaiselle oikeuden tehdä tai olla tekemättä töitä muttei kellekään oikeutta pakottaa toisia kumpaankaan. Rikkuri on siis laillisesti toimiva henkilö, joka vaurastuttaa yhteiskuntaa ja maksaa veroja.

Savonlinnassa tuhannet lakkolaiset hajottivat bussien ikkunoita ja etsivät rikkureita. Poliisit yrittivät hillitä lakkolaisia, mutta sitten heidän oli paettava valtavaa miesylivoimaa poliisiasemalle, jota lakkolaiset piirittivät pari tuntia huudellen. Vaarallisimmissa olosuhteissa poliisit paikoin aseistettiin konepistooleilla, mutta he pidättäytyivät aseittensa käytöstä kaikissa tilanteissa haluten säilyttää edes jonkinlaiset välit lakkoilijoihin ja välttää tilanteen eskaloitumisen.

Poliiseja pahoinpidellään, ja poliisi antaa laittomasti SAK:n määräyksiä

Esimerkiksi Mannerheimintie 78:n Esso-bensa-asemalle tunkeutui laittomasti satoja lakkolaisia 6.3.56. Poliisit yrittivät suojata tilaa heiltä, jolloin lakkolaiset alkoivat heitellä poliiseja jääkimpaleilla sekä heilutella metalliputkia ja lankunpätkiä poliiseja solvaten. Poliisit yrittivät poistaa lakkolaisia aseman yksityiseltä alueelta, jolloin lakkolaiset pahoinpitelivät heitä ja mellakka saatiin päättymään vasta tuntien päästä apuvoimien tullen. Toistakymmentä poliisia loukkaantui, ja erään tila oli vakava. Samantapaisia hyökkäyksiä oli ympäri maata, ja lakkolaiset pahoinpitelivät myös työläisiä.

Välillä työnantajat taipuivat väkivallan edessä SAK:n määräyksiin bensanjakelusta ja järjestöt tekivät siitä sopimuksen. Myöhemmin SAK rikkoi sopimuksen yksipuolisesti ja alkoi jälleen miehittää bensa-asemia lakkovahtipartioillaan, vaikka maan demarijohtoinen hallitus tilastoillaan todisti asemien jakaneen vieläkin vähemmän bensaa, kuin sopimus olisi sallinut.

SAK kielsi takseja ajamasta, ja Porissa poliisi toisti kiellon peläten lakkolaisten käyvän taas taksien kimppuun. Poliisiylipäällikkö tuomitsi poliisin antaman laittoman kiellon; sisäministeri Vilho Väyrynen (sd) kieltäytyi kommentoimasta asiaa.

Lakkolaiset uhkailevat ja vangitsevat työläisiä

Turussa lakkolaiset miehittivät linja-autoaseman ja hajottivat busseja. He eivät totelleet poliisien poistumiskäskyä ja poliisien poistaessa heitä he pahoinpitelivät näitä. Kaksi poliisia joutui sairaalaan, toinen tajuttomana. Myös kolme lakkolaista joutui käväisemään sairaalassa. Lakkolaiset pystyttivät Turkuun myös tiesulkuja. Myöhemmin he väittivät keskuslakkotoimikunnan antaneen määräykset toiminnasta; Helsingistä väite kiistettiin, eikä syyllistä onnistuttu todistamaan.

Tampereella 17.3. lakkolaiset pahoinpitelivät rakennusmiehiä, jotka olivat viimeistelemässä ennen lakkoa asennettua yksityiskodin parkettia. Työnjohtaja onnistui pakenemaan sadan lakkolaisen joukkiota pitkin katuja poliisiasemalle; apumies raahattiin työväentalolle, jossa häntä uhkailtiin, ettei hän enää ikinä voi työskennellä missään Suomessa. Monin paikoin maata lakkolaiset ottivat työläisiä vangeiksi ja raahasivat heitä kuulusteltaviksi. Jyväskylässä levisi huhu, että lakkolaiset ovat ottaneet vallan maassa.

SDP:n johto tuomitsi, ministerit tukivat lakkolaisia

Lakkolaiset eivät tunnustanut poliiseja laillisen vallan edustajiksi vaan pitivät heitäkin rikkureina. SAK:n työvaliokunta tosin myönsi kokouksessaan, että poliisi oli toiminut oikein, mutta katsoi myös, että lakkovahtien pitäisi tiukentaa toimiaan entisestään, jotta bensanjakelu saataisiin kaikkialla estettyä.

SDP:n puheenjohtaja Väinö Tanner oli sitäkin huolestuneempi ja vaati laillisuuden kunnioittamista. Puoluesihteeri Väinö Leskinen suunnitteli poikkeustilan julistamista. Tannerin mukaan lakolla ei saavutettaisi mitään eikä sitä olisi pitänyt aloittaa mutta SAK:n oli jatkettava sitä imagonsa vuoksi. Ministereinä oli SDP:stä kuitenkin lähinnä lakkoa tukevia skogilaisia, joten yleisö sai hallituksesta sellaisen kuvan, että se hyväksyi laittomuudet. Kommunistit kiihottivat tilannetta propagandallaan, joskaan laittomuudet eivät johtuneet yksin heistä, vaan niihin yllytettiin salaa ja toisinaan puoliavoimestikin SAK:n johtoa myöten.

Lain mukaan lakkolaisten toiminta oli kapinaa, vaikka se ei ollut lakkolaisten tarkoituksena. Lakkolaisten tekemiä laittomuuksia katsottiin pääsääntöisesti sormien läpi, vaikkei järjestäytynyt rikollisuus ole lain mukaan mikään lieventävä asianhaara.

SAK ja sananvapaus

Yleislakon aikana SAK vaiensi lehdistön estämällä kaikkien lehtien ilmestymisen lukuunottamatta SAK:n omia lehtiä, jotka olivat täynnä propagandaa. Lehtien toimitusten seinille kiinnitettiin kuitenkin joitain uutismonisteita.

Armahdus

Lakon lopulta päätyttyä vain häviävän pieni osa rikollisista asetettiin syytteisiin ja hekin selvisivät yleensä ehdollisilla tuomioilla. Turun keskuslakkokunnan toimitsija Into Tuominen syytti SAK:n johdon vetäytyneen vastuusta ja uhraavan rivimiehet salaten omat laittomuutensa.

SDP:n aloitteesta säädettiin myös armahduslaki kuten aiempienkin väkivaltaisten lakkojen yhteydessä, vaikka rikolliset eivät olleet esittäneet oikeudessa minkäänlaista katumusta. Armahduslain ulkopuolelle jäi vain noin 50 lakkolaista, ja heistäkin useimmat presidentti Kekkonen armahti jo parin vankeuskuukauden jälkeen.

Nykyiset lakot

Ammattiliiton julistaessa lakon sillä ei ole oikeutta estää edes sen omia jäseniä tekemästä työtä, saati ei-jäseniä. Silti on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että ei-jäseniäkin estetään väkivalloin tekemästä töitä.

Jäsenkadosta huolestuneet ammattiliitot pyrkivät työpaikkakiusaamalla kiristämään itselleen jäsenmaksuja suojelurahojen tavoin – eräillä työpaikoilla on suorastaan vaarallista olla kuulumatta liittoon. Samasta syystä ammattiliitot syrjivät osa-aikaisia työntekijöitä kuten tuoreimpien bussilakkojenkin aikana: heitä ei saa painostettua liittoihin yhtä usein kuin täysaikaisia.

2005: Kotipihakaan ei suojaa terrorisoijien iskuilta

Äskeisenkin bussilakon aikana ammattiliiton ”lakkovahti”-merkkejä kanniskelleet huligaanit hakkasivat työtään rehellisesti tekevien kuskien bussien ikkunoita ja uhkauksin, työpaikkakiusaamisin ja jopa väkivalloin estivät näitä tekemästä työtään, heittelivät kananmunilla jne. Aiemman bussilakon aikana Suomen kuvalehti 18.2.05 kertoi, miten ay-aktiivit terrorisoivat kuljettaja Anja Heinosta kunnes tämän mielenterveys petti ja Heinonen joutui sairaslomalle – edes kotipiha ei ollut turva öisiltä iskuilta.

2005: Lakosta raportoivia toimittajia ”on lupa kouluttaa” tajuttomiksi

Vuoden 2005 paperilakon ja sen aiheuttaman työsulun aikana ay-aktiivien toimet olivat aivan yhtä järkyttäviä, ja he mm. pahoinpitelivät lakoista kirjoittaneen toimittajan tajuttomaksi. Tullessaan tajuihinsa toimittaja huomasi, että hänen silmälasinsa oli murskattu ja lompakko varastettu. Aktiivit olivat hakanneet vieläpä väärän toimittajan, mutta paperiliiton aktiivien salaisilla keskustelusivuilla silti ehdotettiin pahoinpitelijöille ”Suomen valkoisen ruusun ritarikunnan ristit ja kaksilla ketjuilla! – – Tää on jo toinen hyvin pidelty – – No Iltiksen toimittajia saakin pidellä hyvin kuten Hesarinkin – – Väkivalta lopettaa vit…ilun – – Valheita levittäviä toimittajia on kyllä lupa muksia ja ’kouluttaa’.” (HS oli kertonut Ahosen kohtuuttomista vaatimuksista, jotka paperiliitto tuolloin kiisti mutta jotka myöhemmin paljastuivat tosiksi.)

2006: Porvarit ammuttava

Kaikesta tästä huolimatta paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahonen yritti SAK:n normaalikäytännön mukaisesti väittää pahoinpitelyjen ym. olleen yksittäistapauksia. Kun hän torstaina (23.3.06 klo 18 Yle1) sai Ylellä puolen tunnin ajan levittää vapaasti propagandaansa, hän nautiskeli näkemyksellään, että ennen pitkää joku paperimies alkaa ampua UPM:n irtisanovia johtajia. Myös yleislakon aikana johtohenkilöt pyrkivät antamaan ohjeensa epäsuorasti välttäen suoria määräyksiä, joista voisi jäädä juridisesti kiinni. He tiesivät, että kyllä riittävän moni lakkolainen kuitenkin ymmärtää toimia ”oikein”. Toivottavasti Ahosen pyrkimyksenä oli kuitenkin vain pelotella.

SAK solidaarisuutta vastaan

Pertti Viinanen johtaessaan SAK:ta (1981-1990) paheksui Puolan Solidaarisuus-ammattiliittoa, joka taisteli sosialistista pakkovaltaa vastaan. Hän perusteli jälkeenpäin tätä sillä, että Solidaarisuus oli puuttunut politiikkaan. (Eräiden arvioiden mukaan Solidaarisuuden toiminnasta alkoi sosialistiblokin kestämättömien kulissien murtuminen.)

SAK:n nykyinen puheenjohtaja Lauri Ihalainen totesi pari vuotta sitten, että SAK:lle kuuluu kaikki paitsi ulkopolitiikka. Tosin SAK on selvästi osoittanut laskevansa EU-politiikan ainakin osin sisäpolitiikaksi ja on puuttunut myös ulkomaankauppapolitiikkaan ja maahanmuuttoon.

Suomalaisen ay-liikkeen puolalainen yhteistyökumppani HPZZ saa tylyn tuomion solidaarisuustoiminnan veteraaneilta. HPZZ mm. tuki ay-aktiivien pidätyksiä.

Valta tupolle, pienyritykset jyrätään

Nyt SAK:lla on paitsi oma presidentti ja SDP:n puheenjohtajanpaikka myös huomattava määrä omaa väkeä keskeisissä asemissa, ja hallituksen esitykset annetaan usein SAK:n työntekijöiden valmisteltaviksi.

Tupojen yhteydessä SAK ja EK tekevät sopimuksia, joista kansanedustajia kielletään muuttamasta pilkkuakaan ja heitä vaaditaan säätämään ne sellaisinaan laeiksi. Tämä tehdään yleensä keskusjärjestöjen ehdoilla ja vapaita yrittäjiä syrjien. Esimerkiksi äskeinen ”tilaajavastuu” muotoiltiin siten, että suurille ja vakiintuneille yrityksille se on lähes merkityksetön mutta pieniä ja etenkin uusia yrityksiä se syrjii. Silti juuri kilpailu ja uusien yritysten helppo perustaminen olisivat talouden dynamiikkaa ja tehokkuutta parantava sekä suuryritysten valtaa vähentävä elementti. Yleensäkin päätökset tehdään suurkorporaatioiden ehdoilla.

SAK:n vallan välineet

Valtaansa SAK perustelee miljoonalla jäsenellään. Evankelis-luterilaisessa kirkossa on neljä miljoonaa jäsentä, mutta ei sillekään saisi antaa lainkaan poliittista valtaa. Valtiollinen pakkovalta tulee alistaa yleiselle demokratialle, eikä SAK:n kautta saa antaa kellekään toista ääntä. Sitä paitsi järjestäytymisaste laskee vuosi vuodelta ja on jo alle 75 %, vaikka sitä viitisentoista vuotta sitten pönkitettiin paljon korkeammalla säätämällä veronmaksajien miljardituet ansiosidonnaisen työttömyysvakuutuksen kautta.

Nyt ihmiset ovat huomanneet, että yksityisestä työttömyyskassa YTK:sta saa samat korvaukset paljon halvemmalla ja halutessaan muutamalla lisäeurolla vielä lakimiesavun työsuhdeongelmiin. Lisäksi SAK:n tuoreimmankin tutkimuksen mukaan sen jäsenistä vain vähemmistö kannattaa vasemmistopuolueita, joilla kuitenkin on kaikki valta SAK:ssa suhteellisten vaalien puuttuessa.

Yhä nytkin SAK uhkailee hallitusta ja kansanedustajia mm. yleislakolla, jos nämä kaavailevat sille epämieluisten lakien säätämistä. Historianläksynsä lukeneet tietävät, mitä tuo uhkaus tarkoittaa.

Linkkejä:
Lakko (Liberalismi.net)
Väitöskirja: Kahdentoista markan kapina? Vuoden 1956 yleislakko Suomessa (pdf)
VS: Paperimiehet hakkasivat toimittajan sananvapauden rajoittamiseksi
VS: Ay-liike nojaa työpaikkakiusaamiseen
VS: Ay-liike kimpaantui kansan kritiikistä (gallup) (8.12.03)
A-piste: Suomi ja Solidaarisuus
VS: SAK toimii itse työnantajana viidakon lakien mukaan

Yksi kommentti artikkeliin ”Yleislakko – SAK lain yläpuolella

  1. Silloin oli kaikki lähes pysäyksissä.Viimeksi ollut lama n.10 v sitten ei ollut millään tavoin verrattavissa v:n 1956 yleislakkoon.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s