Lenin – häikäilemätön murhauttaja (2/2)

Tämä on artikkelin jälkimmäinen osa.

Neuvosto-Venäjän johdossa

 

Sisällysluettelo

 

OSA 1:

 

Artikkelin tiivistelmä
Vladimir Iljitsh Lenin (1870-1924)
Marxin mielestä siirtyminen sosialismiin oli kaikkialla väistämättömätöntä
Marxismi-leninismi – sotilaallisen organisoidun etujoukon vallankumousaate
Marxilais-leniniläiset terroristijärjestöt
Venäjän sosiaalidemokraattinen työväenpuolue
Bolshevikkipuolueen synty: työläiset ja sympatisoijat pois sosialistipuolueesta
Lev Trotski – puna-armeijan luoja ja vallankumouksen ratkaisija
Vuoden 1905 kumousyritys
Liberaalien ja sosialistien ”maaliskuun vallankumous” n. 10.-15.3.1917
Gregoriaaninen ja juliaaninen ajanlasku
Väliaikainen hallitus (15.3.-7.11.1917)
Bolshevikit olivat tarpeeksi julmia, tsaari ja väliaikainen hallitus eivät
Sortokausi päättyi Suomessa 20.3.1917 ja johti itsenäisyyteen 6.12.1917
Baltian maiden itsenäisyys 1918-40 ja 1990/91-
Saksa lähetti Leninin kaappaamaan vallan
Bolshevikkien epäonnistunut vallankumousyritys 3.-5.7.1917
Kornilovin vallankaappausyritys
Lokakuun vallankumous laukaustakaan ampumatta, ilman vastarintaa
Tsheka – proletariaatin panssaroitu käsivarsi
Lenin häviää demokraattiset vaalit ja hajottaa kansalliskokouksen
Lenin tekee rauhan Saksan kanssa ja kieltää muut puolueet
Liberaalit lakkauttivat kuolemantuomion, Lenin ammututti vastustajansa laittomasti
Sotakommunismi – kommunistit talonpoikien vihollisina
Kommunistit työläisten vihollisina
Lenin yritetään murhata
Punainen terrori 5.9.1918-
Kommunistinen internationaali

 

OSA 2: (tässä artikkelissa)

Kommunistit ja juutalaiset
Venäjän sisällissota 1918-20
Anarkistien musta armeija – Nestor Mahno
Lenin imperialistina
Kommunismin nälänhätä ja kapinointi
Tambovin kapina
Kronstadtin kapina
NEP – paluu kohti kapitalismia
Nälkäkuolemat ovat hyvästä, ne tuovat sosialismin
Näytösoikeudenkäynnit
Sananvapautensa käyttäjät linnaan ja älymystö karkotettava
Rauhanliike
Kansanmurhat, luokkatuhot
Natsi-Saksan keskitysleirit tehtiin Neuvostoliiton mallien pohjalta
Terrorikoneistokin pyöri suunnitelmatalouden periaattein
Leninin kuolema
Stalin ja sosialismin ja kansallissosialismin nykyasemat
Kommunistivaltiot
[KMK] (kommunismin musta kirja)

Kommunistit ja juutalaiset

Poliittiset johtohahmot tulivat yleensä aatelisten (kuten Lenin) ja porvariston keskuudesta. Tässä joukossa juutalaiset olivat yliedustettuja, useimmissa puolueissa, vaikka vielä tsaarin vallan aikana valtiolliset virat olivat heiltä kiellettyjä. Euroopassa heiltä oli vuosisatojen ajan kielletty maanomistus, joten olivat usein päätyneet kauppiaiksi, ja heidän kulttuurinsa arvosti oppineisuutta ja velvoitti lukemiseen. Juutalaiset olivat myös usein älykköjä, tiedemiehiä (Einstein, Bohr, Pauli, Feynman, …) tai ideologeja. Niin lääketieteemme kuin paljon muutakin on heille paljon velkaa.

Juutalaispoliitikoista mainittakoon vaikkapa kadettien (liberaalien) perustajiin kuulunut Maksim Vinaver (1862-1926), Krimin valkoisen hallituksen ulkoministeri, menshevikkien johtaja Julius Martov (1873-1923) ja vaikkapa Leniniä ampunut SR:n Fanny Kaplan. Sosialisti-ideologit Karl Marx ja Ferdinand Lasalle (1825-1864) olivat juutalaista syntyperää mutta antijuutalaisia. Vastapainoksi todettakoon, että mm. Liberaali Milton Friedman on juutalainen; tosin myös Joseph Stiglitz. Juutalaiset eivät todellakaan ole salaliitossa tai samalla puolella keskenään.

Lenin ja Stalin eivät olleet juutalaisia. Leninin äidinisänisä tosin oli kristinuskoon kääntynyt juutalainen. On tosin väitetty, että Lenin olisi adoptoitu juutalaisisältä. Juutalaiset olivat silti bolshevikeissa poikkeuksellisen yliedustettuja. Keskeisimpiä olivat Trotski, Zinovjev, Kamenev, Radek ja Rykov. Tästä syystä joskus juutalaisia samaistettiin bolshevikkeihin tai päinvastoin.

Bolshevikit olivat kuitenkin ateisteja. Juutalaisvainot (pogromit) jatkuivat kommunistisella Venäjällä. Vuosina 1918-21 niissä arvellaan kuolleen 200 000 juutalaista, ja myöhemmin Stalin vainosi juutalaisälymystöä moneen otteeseen. Tarkemmin venäjänjuutalaisista kirjoittaa Pauli Ojala.

Venäjän sisällissota 1918-20

Kun Leniniin pettyneitä oli runsaasti tarjolla, perustettiin Valkoinen armeija taistelemaan Trotskin puna-armeijaa vastaan. Mikäli nämä eri puolilla valtavaa maata olleet hajanaiset joukkiot olisivat pystyneet yhteistoimintaan, ne olisivat onnistuneet tavoitteessaan. Sekin olisi riittänyt, jos he olisivat hankkineet liittolaisia talonpojista maauudistuslupauksilla tai itsenäistyneistä maista itsenäisyyslupauksilla (sen puuttuessa Mannerheimkaan ei saanut lupaa auttaa Pietarin valtauksessa). Valkoinen armeija sai materia-apua ympärysvalloilta, jotka halusivat Venäjän takaisin sotaan Saksaa vastaan. Puna-armeijalla puolestaan olivat käytössään maan edistyneimmät osat, rautatiet ym.

Trotski lujitti puna-armeijan poliittisten komissaarien verkostolla, jotka valvoivat yksiköiden mielipiteitä, sekä armottomalla terrorilla, ja onnistui vuonden 1920 alkuun mennessä lyömään valkoiset armeijat eräitä hajanaisia osastoja lukuunottamatta. Krimillä nämä yrittivät paeta paroni Wrangelin johdolla mutta epäonnistuivat. Tässä auttaneita satamatyöläisiä teloitettiin tuhansia. Venäjän sisällissota kuitenkin kelpasi bolshevikeille selitykseksi ongelmiin ja raakuuksiin.

Valkoisen armeijan johto oli pääosin monarkistisia aristokraatteja, mutta armeijassa oli myös paljon tavallisia ei-poliittisia ihmisiä, jotka vain halusivat päästä eroon bolshevikkien tuomasta anarkiasta ja saada maahan järjestyksen, lopettaa pappien tappamisen jne. Liberaalien rooli oli vähäinen – useimmat joukkiot olisivat nostaneet tsaarin valtaan ja jatkaneet sotaa Saksaa vastaan. Valkoisessa armeijassa oli mm. entisiä sotilaita, kasakoita, maltillisia sosialisteja ja aatelisia, ja heitä yhdisti lähinnä vain halu kukistaa bolshevikkihallinto.

Anarkistien musta armeija – Nestor Mahno

Rauhassa 3.3.1918 Ukrainakin annettiin keskusvalloille, jolloin vallankumousliike ryhtyi sotaan ensin miehittäjää ja sittemmin puna-armeijaa vastaan. Talonpoikaisarmeijat vaativat maanjakoa yksityisiksi tilkuiksi, valtaa neuvostoille, Ukrainaan ukrainalaisille sekä yrittämisen ja kaupan vapautta. Kapina oli osin anarkistinen. Siihen kuului myös viattomien juutalaisten vainoja, koska bolshevikit samaistettiin juutalaisiin. Anarkistien liittokokous julisti valtion lakkautetuksi ilman siirtymäaikaa tai proletariaatin diktatuuria.

Maaliskuun vallankumouksen vapauttamien poliittisten vankien joukossa oli anarkisti, työläinen Nestor Mahno (1889-1934), joka kesällä 1917 liittyi Ukrainan vallankumousliikkeeseen ottamaan maata ja omaisuutta rikkailta köyhille. Seuraavana vuonna Mahno kohosi pian erään kymmenien tuhansien miesten nationalistis-anarkistisen talonpoikaisarmeijan johtoon. Pian tämä armeija (tai useammat samanmieliset) tunnettiin nimellä Musta armeija, ja se käytti anarkistien mustaa lippua. Armeijan hallussa olevilla alueilla – hetkellisesti jopa seitsemän miljoonan ihmisen maassa – pyrittiin eräiden väitteiden mukaan toimimaan Pjotr Kropotkinin anarkististen periaatteiden mukaisesti, joskin esim. armeijaan värvättiin väkisin. Pakkoluovutukset ja verot lakkautettiin. Mahnon armeijan menestystä selitti se, että se koostui lähinnä sotilaskarkureista, jopa puna-armeijan kapinallisista, ja siksi sillä oli mm. tykkejä, konekiväärejä, panssarivaunuja ja -junia, ratsujoukkoja ym.

Välillä Mahno taisteli valkoista armeijaa vastaan. Kun puna-armeija liittyi sen rinnalle, musta armeija kieltäytyi bolshevikkien poliittisista komissaareista, minkä seurauksena bolshevikit pian lopettivat vilja-avun ja nimesivät Mahnon vastavallankumoukselliseksi. Termi tarkoitti taantumusta edistäviä kommunistisen vallan vihollisia. Trotskin mukaan oli parempi vaikka antaa Ukraina valkoiselle armeijalle kuin antaa Mahnon (melko anarkistisen) ideologian levitä.

Puna-armeijan ollessa kukistamassa Ukrainan satoja talonpoikaiskapinoita valkoinen kenraali Denikin voitti sen. Punaiset pakenivat Ukrainasta kiireellä polttaen matkalla satoja kyliä ja teloittaen vankejaan. Sitten musta armeija voitti valkoiset. Vielä vuonna 1920 musta armeija auttoi punaisia kukistamaan viimeisen, paroni Wrangelin valkoisen armeijan, mutta sitten bolshevikit valtasivat Ukrainan takaisin ryhtyivät jahtaamaan anarkisteja ja kapinallisia talonpoikia verisesti. Vuonna 1923 Mahno pakeni maasta ja vuonna 1924 viimeisetkin joukot lopettivat vastarintansa.

Viimeiset vuotensa Mahno toimi Pariisissa bolshevikkeja vastaan muiden anarkistien kanssa. Anarkismin ihanteista poiketen hän kuitenkin kannatti jäykempiä hierarkioita, hänellä oli armeijassaan kova kuri ja hän teloitti vastustajiaan.

Ukrainassa toimi myös satojen irrallisten joukkioiden melko nationalistinen vihreä armeija, joka ei tunnustanut mitään esivaltaa mutta taisteli usein Mustan armeijan ja muiden ukrainalaisjoukkojen rinnalla valkoisia vastaan kunnes osa siitä liittyi punaisiin, osa valkoisiin.

Lenin imperialistina

Jo vuoden 1919 voitot sisällissodassa saivat Leninin hyökkäämään Puolaan tarkoituksenaan päästä Saksaan asti auttamaan sikäläisiä, melko epäsuosittuja kommunisteja kaappaamaan vallan. Lenin väitti imperialismin olevan sukua kapitalismille, ei sosialismille, ja julisti vuonna 1917 kaikille kansoille ja vähemmistöille rajoittamattoman itsemääräämisoikeuden. Kuitenkin, kun sisällissodan jälkeen hänellä oli voimaa rajoittaa sitä, hän myös teki niin ja valloitti itsenäistyneet Armenian, Georgian ja Azerbaidzanin.

Kommunismin nälänhätä ja kapinointi

Jo taloustiedettä ymmärtämätön väliaikainen hallitus oli ”kansan auttamiseksi” säätänyt ruoalle hintakaton, mikä tietysti johti elintarvikepulaan. Bolshevikit yrittivät aluksi siirtyä nopeasti kommunismiin, mikä teki pulasta hirvittävän ja aiheutti myös talousromahduksen. Säännöstelyssä puolueen jäsenet saivat erikoisannoksia mutta mm. sairaanhoitajan annos oli 50 grammaa leipää, josta osa oli sahajauhoa (esim. tammikuussa 1918).

Kesällä 1918 Tsheka ampui ”nälkämarssille lähteneitä työläisiä, joiden elintarvikeannos oli supistunut yhteen jauhkiloon kuukaudessa” [KMK, s. 90-91]. Vuoden 1921 alussa Tshekan työntekijöitä oli jo yli 280 000.

Vuoteen 1920 mennessä kaikki yli 10 työntekijän yritykset oli sosialisoitu ja lakot ja ulkomaankauppa oli julistettu laittomiksi. Tuomarit korvattiin paikallisneuvostojen jäsenillä.

Merimiehet, talonpojat ja työläiset tekivät monia kapinoita, jotka Lenin murskasi voimalla. Lenin antoi uuden säännön: ”parempi olla väärässä puolueen kanssa kuin oikeassa sitä vastaan”. Erimielisyydet kiellettiin.

Eräät kirjailija Maxim Gorkin lähipiiriin kuuluvat älyköt perustivat komitean, joka halusi lievittää kansan nälänhätää. Lenin kieltäytyi ottamasta heitä vastaan, mutta Kamenev, jota Lenin oli ennenkin epäillyt ”turhasta hellämielisyydestä” suostui tähän. PR-syistä Lenin antoi heidän toimia: ”Hyväksykäämme – – vaununlasti tai pari niiltä, jotka tuntevat myötämielisyyttä häntä – – kohtaan, eikä mitään muuta”, hän kirjoitti. Kun yhdysvaltalaiset olivat lähettäneet elintarvikelastinsa Neuvosto-Venäjän nälkäänäkeville, Lenin hajotti komitean (26.8.1921). [KMK, s. 147-148]

Radio Jerevanilta kysytään:
Emmekö voi vaikuttaa siihen, että Yhdysvallatkin siirtyisi sosialismiin?
Radio Jerevan vastaa:
Periaatteessa kyllä, mutta mistä vehnä sitten ostettaisiin?

Tambovin kapina

Talonpoikaiskapinointia ja kansannousuja oli jatkuvasti joka puolella.

Vasemmisto-SR:n Aleksandr Antonov johti talonpoikien laajaa kapinaa sotakommunismia vastaan 1919-21 SR-enemmistöisellä Tambovin alueella 500 km Moskovasta kaakkoon. Antonov organisoi spontaanisti puhjenneen kapinan ja otti sille populistisia iskulauseita kuten kaupan vapaus, takavarikointien lopettaminen, vapaat vaalit ja bolshevikkivallan lakkauttaminen. Lokakuussa 1920 bolshevikeilla oli hallussaan enää Tambovin kaupunki.

Lenin kirjoitti Tshekalle: ”Tämä liike on ehdottomasti murskattava mitä pikimmin ja sellaisella tavalla, että esimerkki on mahdollisimman selvä.”

Puna-armeijalla meni toista vuotta tukahduttaa Tambovin kapina, vaikka se käytti tykistöä, panssarijunia ja kemiallisia aseita sekä erittäin julmia otteita nuoren kenraali Mihail Tuhatshevskin johdolla. Kapinallisten perheenjäsenet vietiin keskitysleireille panttivangeiksi.

Syyskuussa 1921 ”rauhallisten” alueiden työ- ja keskitysleireillä oli yli 70 000 ihmistä, Tambovin keskitysleireillä 50 000, lähinnä naisia, vanhuksia ja lapsia. Nälänhädän ja koleran ansiosta kuolleisuus oli 15 – 20 % kuussa.

Kronstadtin kapina

22.2.1921 Pietarin työläiset julistivat yleislakon menshevikkien ja SR:ien vaikutuksesta. He vaativat vapaita vaaleja, sananvapautta, poliittisten vankien vapauttamista ym. Tsheka tulitti mieltään osoittavia työläisiä 24.2. ja pidätti lähes tuhat työläistä ja sosialistia, mutta tuhansia sotilaita karkasi työläisten riveihin.

Pietarin edustalla olevan Kronstadtin linnoituksen matruusit ja sotilaat olivat osallistuneet Lokakuun vallankumoukseen – Trotski ylisti heitä punaisista punaisimmiksi – ja jo vuoden 1905 vallankumoukseen. 27.2.1921 he ja osa laivastoa nousivat kapinaan bolshevikkeja vastaan tunnuksella ”Neuvostot ilman kommunisteja” vaatien mm. sanan- ja yhdistymisvapautta, yksityistä omistusoikeutta (ei kuitenkaan oikeutta palkata työntekijöitä), neuvostojen vapaita vaaleja, bolshevikkipuolueen etuoikeuksien lakkauttamista, poliittisten vankien vapauttamista ja keskitysleirikuljetusten lopettamista. Kapinaa on nimitetty ”pikkuporvarilliseksi” (liberaaliksi), mutta sen ideologia oli enemmän anarkistinen, joskin toki bolshevismia paljon liberaalimpi.

Tapansa mukaan hallitus syytti tätäkin kapinaa vastavallankumoukselliseksi ja Ranskan tiedustelupalvelun organisoimaksi. Sekä valkoiset että anarkistit sympatisoivat kapinaa.

7.3. Tsheka pidätti yli kaksituhatta työläistä, sosialistia ja anarkistia ja murskasi Pietarin työläiskapinat. Tämän jälkeen Kronstadt oli yksin.

Neuvotteluissa presidentti Kalinin lupasi matruuseille poistaa kommunistit valtion johdosta. Tällä välin 100 000 miehen armeija keskitettiin hyökkäämään jäätä pitkin. Kymmenen päivän taistelujen jälkeen puna-armeija kukisti kapinan verisesti 26-vuotiaan kenraali Mihail Tuhatshevskin johdolla 17.3.1921, 10 000 miehen tappioin, vaikka joitain yksikköjä loikkasikin kapinallisten riveihin. Luultavasti tuhansia teloitettiin.

Noin 8000 kapinallista pääsi pakenemaan jäätä pitkin Suomeen, jossa heidät aluksi internoitiin. Sittemmin suuri osa otettiin kansalaisiksemme, kun taas moni palasi Venäjälle armahduslupauksen vuoksi – heidät lähetettiin pahimpiin keskitysleireihin, joissa suurin osa pian kuoli.

Verista voittoa seuraavana päivänä kommunistit juhlivat anarkistisen Pariisin kommuunin viisikymmenvuotispäivää.

Mihail Kalinin oli maaliskuusta 1919 vuoteen 1946 maan muodollinen valtionpäämies (alunperin työläinen, siis sopiva keulakuva), mutta todellista valtaa hänellä ei ollut. Vuoteen 1938 nimike oli ”neuvostojen toimeenpanevan komitean puhemies” ja sitten ”presidentti” (”korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtaja”). Liberaalifilosofi Immanuel Kantin itäpreussilainen kotikaupunki Königsberg nimettiin Kaliningradiksi vuonna 1946 Kalininin kuollessa; kaupunki on yhä Venäjän sotilastukikohta.

NEP – paluu kohti kapitalismia

Kommunismin aikaansaaman talousromahduksen ja nälänhädän luoman epäsuosion ja kapinoinnin vuoksi Leninin oli pakko perääntyä siitä. Maaliskuussa 1921 sotakommunismi korvattiin uudella talouspolitiikalla (NEP), jossa sallittiin mm. kulkukauppa ja talonpoikien oikeus omanvoitontavoitteluun minimituotannon ylittävältä osalta. Tämä johti maataloustuotannon suureen kasvuun. Talonpojat saattoivat myös palkata itselleen maatyöläisiä, mutta suurteollisuus oli yhä valtio-omisteista. Yksityisyrittäjyys kasvoi suureksi, vaikka viranomaiset verottivat ja ahdistelivat sitä.

Lenin kuvasi NEP:tä osittaiseksi paluuksi kapitalismiin ja kehotti kommunisteja harjaantumaan bisneksessä. Hän myös palkkasi yhdysvaltalaisia tehokkuuseksperttejä tehostamaan tuotantoa.

Vuonna 1928 talous saavutti maailmasotaa edeltäneen tason, ja tuolloin Stalin lakkautti NEP:n. Väitetään, että Lenin oli tarkoittanut sen pitkäaikaiseksi. NEP:tä tosin esitti jo vuonna 1920 Lev Trotski, mutta tuolloin sitä ei hyväksytty, ja myöhemminkin marxilaisimmat puoluejäsenet vastustivat sitä, vaikka esim. Grigori Zinovjev perusteli sitä vain taktiseksi taka-askeleeksi.

Vuonna 1929 Stalin pakkokollektivisoi maatalouden. Vain 2 % viljelysmaasta jäi yksityiseen omistukseen vuosikymmeniksi: alle puolen hehtaarin viljelykset sallittiin talonpoikien kapinoinnin hillitsemiseksi. Näiden sadosta riitti oman käytön lisäksi pimeästi kaupunkien toreille. Yksityinen maa tuottikin kymmenkertaisesti verrattuna yhteisomisteiseen maahan (yhteisöjen kolhoosit ja valtion sovhoosit) muttei silti riittänyt tarpeeseen, vaan loput paikattiin tuonnilla ulkomailta. Tosin Neuvostoliiton hyökättyä Afganistaniin 1979 presidentti Jimmy Carter protestina lopetti yhdysvaltalaisen vehnän viennin pääviholliselleen. Vuoden 1989 jälkeen maata on useaan kertaan yritetty yksityistää, mutta vieläkin se on mm. Venäjällä pahasti kesken.

Radio Jerevanilta kysytään:
Onko sosialismi tiedemiesten vai maallikkojen keksintö?
Radio Jerevan vastaa:
Maallikkojen. Tiedemiehet olisivat ensin kokeilleet rotilla.

Nälkäkuolemat ovat hyvästä, ne tuovat sosialismin

Lenin ei piitannut inhimillisestä kärsimyksestä vaan päinvastoin iloitsi siitä ja edisti sitä, kun arveli sen edistävän sosialismia.

Kansainvälisestä avusta huolimatta ainakin viisi miljoonaa ihmistä menehtyi nälkään 1921-22. ”Venäjän edellinen suuri nälänhätä, joka oli koettu suunnilleen samoilla seuduilla – – vuonna 1891, oli vaatinut 400 000-500 000 uhria. Valtio ja yhteiskunnalliset organisaatiot olivat silloin kilpailleet avun toimittamisessa kuivuuden uhreiksi joutuneille talonpojille. Nuori asianajaja Vladimir Uljanov-Lenin [asui tuolloin pahimman nälänhädän alueella] – -. Ainoana paikallisena älymystöläisenä hän ei osallistunut nälkää näkevien avustustoimintaan, vaan vieläpä ilmoitti vastustavansa jyrkästi avun antamista.” [KMK, s. 149]

Hänen ystävänsä A. Beljakov muisteli kirjassaan ”Tiennäyttäjän nuoruus” (Moskova 1960, s. 80-82): ”[Leninillä] oli rohkeutta sanoa suoraan, että nälänhädällä oli useita myönteisiä vaikutuksia, nimittäin teollisuusproletariaatin – – ilmaantuminen. – – Kun nälänhätä tuhoaa takapajuisen talonpoikaistalouden, lähestymme – niin hän selitti – objektiivisesti lopullista tavoitettamme, sosialismia, vaihetta joka seuraa heti kapitalismin jälkeen. Lisäksi nälänhätä tuhoaa uskon sekä tsaariin että jopa Jumalaan.” [KMK, s. 149-150]

’Politbyroon jäsenille 19.3.1922 osoittamassaan kirjeessä hän selitti luonteenomaisella kyynisellä tavallaan, miten nälänhätää voitaisiin käyttää hyväksi ”tappavan iskun antamiseksi vihollisen kalloon. – – Kun nämä nälkiintyneet nyt syövät ihmislihaa, kun teiden varsilla makaa satoja ja tuhansia ruumiita, meillä on juuri nyt ja vain juuri nyt tilaisuus (ja meidän siis pitää) takavarikoida kirkon omaisuus raivokkaalla tarmolla, säälimättömästi. – – Voimme siis nyt hankkia käsiimme satojenmiljoonien kultaruplien aarteen. – – koska vain nälän synnyttämä epätoivo voi saada massat suhtautumaan toimiimme myötämielisesti tai ainakin puolueettomasti – – Olen hahmotellut toimintasuunnitelmamme tällaiseksi: julkisuudesssa toimenpiteistä määrää toveri Kalinin (muodollinen johtaja) yksin. – – pidättää Shujassa mahdollisimman runsaasti pappeja, pikkuporvareita ja porvareita, vähintäänkin muutama tusina, ja heitä on syytettävä suorasta tai välillisestä osallistumisesta kirkon omaisuuden takavarikoinnista annetun määräyksen väkivaltaiseen vastustamiseen. – – Mitä suurempi joukko taantumuksellisen papiston ja taantumuksellisen porvariston edustajia teloitetaan, sen parempi meille. Meidän on heti annettava kaikille näille ihmisille sellainen opetus, etteivät he enää uneksikaan minkäänlaisesta vastarinnasta vuosikymmeniin.”’ [KMK, s. 151-152]

Näytösoikeudenkäynnit

Lenin teloitutti myös sosialistivallankumouksellisia mm. 6.6.1922 käynnistetyssä julkisessa oikeudenkäynnissä. Kuten myöhemminkin, myös tuolloin syytettyjen joukkoon solutettiin bolshevikkien kätyreitä, jotka ”tunnustivat rikoksensa” ja todistivat muita syytettyjä vastaan. Sosialistivallankumoukselliset (SR-puolue) olivat kyllä vastustaneet bolshevikkien diktatuuria vuodesta 1918 asti, ja bolshevikit selittivät kaiken opposition olevan yhteistoimintaa kansainvälisen porvariston kanssa. [KMK, s. 152-153]

Lenin kirjoitti oikeusasiain kansankomissaari Kurskille 15.5.1922: ”Minun mielestäni kuolemanrangaistuksen soveltamisalaa on laajennettava koskemaan kaikkea menshevikkien, sosialistivallankumouksellisten jne. toimintaa. – – On esitettävä avoimesti se poliittisesti – eikä pelkästään ahtaasti oikeudelliselta kannalta – oikea periaate, johon terrorin luonne ja oikeutus, sen välttämättömyys ja sen rajoitukset perustuvat. Oikeus ei saa lakkauttaa terroria, sellainen väite olisi itsepetosta tai valetta, vaan sille on luotava pohja, laillistettava sen periaatteet selkeästi yrittämättä petkuttaa tai kaunistella totuutta. Sanamuodon on oltava mahdollisimman väljä.” [KMK, s. 153-4]

Sananvapautensa käyttäjät linnaan ja älymystö karkotettava

20.3.1922 Lenin laati Tshekalle suunnitelman ”vastavallankumousta avustavien kirjailijoiden ja professorien karkottamisesta ulkomaille”. Lisäksi ”porvareita auttavasta” propagandasta saattoi saada vähintään kolmen vuoden vankeustuomion. Myös liberaalit, menshevikit ym. tuli karkottaa, Lenin kirjoitti pitkässä ja pikkutarkassa suunnitelmassaan Stalinille. Mukaan he saivat ottaa omaisuudestaan yhden puvun, kaksi paitaa ym. sekä 20 dollarin edestä valuuttaa. [KMK, s. 154-157]

Radio Jerevanilta kysytään:
Voiko sosialistisen maan kansalainen joka tilanteessa ilmaista mielipiteensä vapaasti?
Radio Jerevan vastaa:
Periaatteessa kyllä, varsinkin, jos hän asuu ei-sosialistisessa maassa.

”Rauhanliike”

Yksipuolinen ”rauhanliike” keksittiin jo 20-luvulla keinoksi hankkia kannatusta Neuvostoliitolle ja vaikeuttaa vastustajien puolustautumista. Lenin itse käytti läntisistä myötäilijöistään nimitystä ”hyödylliset idiootit” (jota oli käyttänyt ensin eräs GPU:n agentti).

Kansanmurhat, luokkatuhot

Vuodesta 1920 alkanut kasakoiden hävittäminen oli kansanmurhan tasoa. Lenin vertasi kasakkoja Vendéen maakunnan kapinallisiin Ranskan vallankumouksessa ja vaati ”väestön tuhoamista”.

”Tulevaisuuden kansallissosialistinen yhteiskunta haluttiin rakenta ’puhtaan rodun’ varaan, tulevaisuuden kommunistinen yhteiskunta taas piti luoda kaikesta porvarillisesta kuonasta puhdistetusta proletaarisesta kansasta.” [KMK, s. 35]

Eräs Tshekan ohje 1.11.1918 kuului: ”Me emme käy sotaa yksittäisiä henkilöitä vastaan. Me hävitämme porvariston luokkana. Älkää tutkinnassa etsikö asiakirjoja älkääkä todisteita siitä, mitä syytetty on tehnyt tai sanonut neuvostovaltaa vastaan. Ensimmäinen kysymys, joka teidän on hänelle esitettävä, koskee sitä, mihin luokkaan hän kuuluu, millainen on hänen alkuperänsä, kasvatuksensa, koulutuksensa, mikä hänen ammattinsa.” [KMK, s. 26-27]

Pulat ja hallinnon tekemät ihmisoikeusrikkomukset selitettiin usein välttämättömänä reaktiona vihollisen toimintaan.

Radio Jerevanilta kysytään:
Mikä Neuvostoliitossa on pysyvää?
Radio Jerevan vastaa:
Tilapäiset vaikeudet.

Natsi-Saksan keskitysleirit tehtiin Neuvostoliiton mallien pohjalta

Auschwitzin keskitysleirin suunnitellut ja johtanut Natsi-Saksan Rudolf Höss sai kollegojensa tavoin turvallisuuspoliisi RSHA:lta ohjeistukseksi karkureiden haastatteluihin pohjautuvia yksityiskohtaisia selontekoja Neuvostoliiton keskitysleireistä. ”Erikoisesti korostettiin, että venäläiset valtavin pakkotyötoimenpitein tuhosivat kokonaisia kansallisuuksia.” [KMK, s. 34]

Vasili Grossman oli johtavia juutalaisia antifasisteja ja Venäjän puolivirallinen natsihirmuuksien kuvaaja. Kansallissosialistit tappoivat hänen äitinsä, ja hän käynnisti Mustan kirjan kirjoittamisen natsien hirmuteoista. Eräässä romaanissaan hän kertoo, miten kulakit, kuten Saksassa juutalaiset, haluttiin tuhota nimenomaan luokkana. ”Aivan samoin kuin saksalaiset sanoivat: juutalaiset eivät ole ihmisiä. Juuri niin Lenin ja Stalin sanoivat: kulakit eivät ole ihmisiä. – – Juuri samalla tavalla saksalaiset tappoivat juutalaislapsia kaasukammioissa: teillä ei ole oikeutta elää, te olette juutalaisia.” [KMK, s. 35] Eräästä hänen takavarikoidusta kirjastaan Suslov totesi, ettei sitä voi julkaista 250 vuoteen, mutta salainen käsikirjoituskopio onnistuttiin salakuljettamaan länteen.

KMK (s. 25) myös toteaa, miten niin Leninin valtakunnassa kuin kaikissa myöhemmissäkin kommunistien hallitsemissa maissa tehtiin muunlaisen terrorin ja hirmutekojen lisäksi myös lukuisia rikoksia ihmisyyttä vastaan minkä tahansa käytössä olevan määritelmän mukaan (sillä varauksella, että Kuubasta selvitystä ei ole vielä saatu tehtyä ja sandinistien Nicaragua jätetään selvityksen ulkopuolelle). Tätä termiä yleensä käytetään vain kansallissosialistisen Saksan kammottavimpia rikoksista – tai oikeammin vain osasta niitä.

Terrorikoneistokin pyöri suunnitelmatalouden periaattein

Tieteellisen sosialismin ja suunnitelmatalouden suosio ylsi myös GPU:n (salainen poliisi, ex-Tsheka) toimiin. 20-luvun lopulla ”jokaisen alueen ja jokaisen piirikunnan piti vangita, lähettää karkotukseen tai ampua tietty prosenttiosuus ihmisistä, jotka kuuluivat ’vihollisiksi’ määriteltyihin yhteiskuntaryhmiin. Puolueen johto määritteli keskitetysti nämä prosenttiosuudet.” [KMK, s. 34]

Jo vuonna 1920 tuli käyttöön vastaavia menetelmiä: ”uhrit valittiin täsmälliseseti määriteltyjen perusteiden mukaan, ja valikointi perustui kyselylomakkeisiin, joiden täyttämisestä kukaan ei voinut kieltäytyä”. [KMK, s. 34]

Leninin kuolema

Toukokuussa 1922 Lenin sai ensimmäisen sydänkohtauksensa. Joulukuun 1922 kohtauksen jälkeen hän jätti aktiivipolitiikan. Neuvostoliitto perustettiin 30.12.1922.

Lenin kuoli 21.1.1924. Syyksi on arveltu Leninillä ollutta syfilistä, mutta todennäköisemmin kuolema johtui hänen ateroskleroosistaan tai sydänkohtauksesta, ja osasyynä siihen oli hänen niskassaan säilynyt Kaplanin luoti. Vaimon löytämässä testamentissa Lenin haukkui kaikki keskuskomitean johtohenkilöt. Siksi nämä pitivät tekstin salassa, vaikka siinä kehotettiin purkamaan NKP:n pääsihteeri Stalinille keskittynyttä valtaa. Myöhemmin Stalin kukisti kilpailijansa ja otti vallan yksin käsiinsä kuolemaansa asti.

Stalin ja sosialismin ja kansallissosialismin nykyasemat

Kansanedustajiemme joukossa on Stasin agentti (vas), sanomalehtien mukaan salaiselta ”Tiitisen listalta” (Stasin ilmiantajia) löytyy mm. entinen pääministeri Kalevi Sorsa (sd), jonka kaudella SDP lähestyi Neuvostoliittoa. Helsingissä on Lenin-puisto ja Tampereella Lenin-museo. Missä on Hitler-puisto? Ranskan valtiollinen lottoyhtiö käytti Stalinia ja Maota mainoskampanjansa hahmoina, pasifistit kantavat Che Guevaran kuvia – kas kun eivät Himmlerin. Suhtautuminen kommunismiin on kovin kritiikitöntä tai korkeintaan laimeaa. Aatteen nimissä on kuitenkin tapatettu noin sata miljoonaa ihmistä.

NKP:n pääsihteeri Nikita Hrushtshov myönsi Stalinin rikokset puheessaan 24.2.1956 yrittäen sälyttää kaiken pahan tämän syyksi, mutta Leninin julmuutta salaillaan yhä. Kommunistijohtajilla on eroja. Che Guevara nautti saadessaan itse ampua vankeja kuoliaiksi, Stalin teloitutti väkeä toisinaan vainoharhaisesti, toisinaan harkitusti kauhua herättääkseen, ja Leninille teloitukset olivat kyynisen kylmästi laskelmoituja keinoja vallan keskittämiseen ja vastarinnan säälimättömään murskaamiseen.

Stalin ehti surmauttaa vielä enemmän ihmisiä kuin Lenin, koska hän pysyi vallassa kauemmin. Leninin seuraajakseen kaavailema Trotski olisi saattanut olla vieläkin raaempi, joskaan ei ehkä yhtä vainoharhainen. Jo vallassa olleessaan Trotski oli kohdellut alaisiaankin hyvin häikäilemättömästi.

Kaikkiaan kommunistivaltiot surmauttivat n. 100 miljoonaa ihmistä. Leniniltä Stalin oppi myös menetelmänsä kuten salaisen poliisin, työ- ja keskitysleirit (jotka kopioitiin natsi-Saksaankin aluksi tarkkaan Venäjän esikuvien mukaan), opposition teloitukset ja näytösoikeudenkäynnit. Lenin ei luopunut niistä sisällissodan jälkeenkään. Yleensäkin kansalaisten vapaudenrajoituksilla on tapana jäädä enemmän tai vähemmän pysyviksi, ja jos kansa halutaan vapauttaa, vapaus tulee toteuttaa nopeasti eikä ”siirtymäajalla”, kokonaan eikä yksilön koskemattomuutta, omistusoikeutta tai sopimusvapautta rajoittaen.

Kommunistivaltiot

Kommunistivaltioita ovat vuosiin 1989-92 asti olleet mm. Somalia, Etiopia (mukl. Eritrea), Benin, Angola, Mosambik, Kongo (Brazzavillen, ei Zaire), Etelä-Jemen, Afganistan, Kambodzha ja Mongolia sekä Itä-Euroopan maat, aiemmin mm. Grenada (1979-83) ja Biafra (1967-70) ja yhä Kiina, Vietnam, Laos, Pohjois-Korea ja Kuuba. Nyt Hugo Chavezin Venezuela on muuttumassa marxilaiseksi demokraattisesti, ja Chavezin valtakaudella öljyrikkaan maan talous on kuihtunut ja virallistenkin tilastojen mukaan köyhien olot heikenneet. Käytännössä kaikki ne maailman köyhimmät maat, joita ei ole lueteltu yllä, ovat kärsineet pitkään eksplisiittisestä tai pitkälle menneestä sosialismista.

[KMK]-sitaatit ovat teoksesta
Stéphane Courtois et al.: “Kommunismin musta kirja” (WSOY, 2001).
Sen ovat kirjoittaneet Euroopan johtavat vasemmistolaiset historioitsijat, jotka eivät halua antaa äärioikeistolle sitä kunniaa, että totuus kommunismista kuultaisiin sen suusta. Samasta syystä he ovat teoksessaan viitanneet vain alkuperäislähteisiin ja vasemmistolaiseen tutkimukseen kommunismista. Silti kirja on erittäin suositeltava kaikille, jotka kuvittelevat jo tietävänsä, miten kammottavaa kommunismi oli ja on Euroopassa, Aasiassa, Afrikassa ja muualla. Courtois on Kansallisen tieteellisen tutkimuksen keskuksen (CNRS) tutkimusjohtaja ja Communisme-lehden päätoimittaja.

Linkkejä:
Tämän artikkelin 1. osa
Caplan: Lenin and the First Communist Revolutions
Suomi80: 1917-1918 (Suomessa)
Suomi80: SDP äänestää vallankumousta vastaan
BBC: Civil War: Whites vs. Reds
Suomi80: Anarkistit
VS: Marxilaiset terroristijärjestöt – IRA, ETA, PLO, …
VS: Euroopan neuvosto tuomitsi kommunistivaltioiden rikokset
Kommunismi ja juutalaiset (Pauli Ojala)
Juutalaisnobelistit (Pauli Ojala)
VS: Sosialismi ja työväenliike – niiden synty ja sekoittuminen toisiinsa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s