Neljätoista kolmikymppistä keskustapuolueen vaikuttajaa Paula Lehtomäki mukaanlukien julkaisi Vahvan keskustan tie -kirjan, jossa he hahmottelevat Suomea 2020-luvulla. Toimittajat ovat kohisseet lähinnä työelämän pelisääntöjen uudistamisesta ja porvarihallituksen pohjustamisesta, kun SDP:tä ja ay-liikettä pidetään kirjassa yhteiskunnan uudistamisen konservatiivisina jarruina.

Hallituspohjien osalta näkemys on tietysti oikea: puoluejärjestelmä ei ratkaise vaan se, millainen hallitus saa yli sadan kansanedustajan tuen. Kansasta 38 % kannattaa vasemmistoa ja luku on samaa luokkaa jopa SAK:n jäsenistössä SAK:n omien tutkimusten mukaan. Tosin kirjassa ei lainkaan suljeta pois punamultavaihtoehtoa vaan halutaan vain rajoittaa SDP:n valtaa kilpailuttaa Kokoomusta ja Kepua vastakkain. Jos SDP:n hallituspaikka olisi varma ja porvaripuolueet pitäisivät huonoakin hallitusohjelmaa oppositiota parempana, peliteorian mukaan lopputuloksena olisi täysin SDP:n sanelema ohjelma. Toimivassa demokratiassa hallitus ja hallitusohjelma ovat sellaisia, että enemmistön mielestä parempaa ei ole näillä voimasuhteilla ja mielipiteillä neuvoteltavissa. Liberaalissa demokratiassa lisäksi vähemmistön suoja pyritään takaamaan.

Suuret ikäluokat maksattavat eläkkeensä pienillä

Hävinnyt puoluesihteeriehdokas Mikko Alkio, pääministeri Vanhasen talouspoliittinen neuvonantaja, kritisoi kirjassa suurten ikäluokkien eläkevastuiden siirtämistä pienille, mikä aiotaan tehdä korottamalla eläkevakuutusmaksuja 6 – 7 %-yksiköllä, sekä sitä, että eläkepäätökset tekee sisäpiiri, joka ei ole niistä suoraan vastuussa eläkkeiden maksajille eikä saajille, vain osa sisäpiiristä on vastuussa osalle maksajista tai saajista.

Alkio ei kuitenkaan mene asiassa tarpeeksi pitkälle. Erään laskelman mukaan suuret ikäluokat saisivat eläkesäästöistään keskimäärin 160 % takaisin, pienet alle 100 %. Tällaisten epäoikeudenmukaisuuksien välttämiseksi eläkkeet tulisi hoitaa täysin vakuutusmuotoisesti, jotta jokaisen kohdalla työeläkesäästöjen takaisinmaksuprosentti olisi odotusarvoisesti 100. Perusturva tietysti tulee rahoittaa erikseen, ja myös siinä kertyvät vastuut tulisi kerätä ajoissa eikä vasta seuraavien, pienempien ikäluokkien ollessa työvoimana, mikä tekee järjestelmästä ketjukirjemaisen, romahdusherkän.

Vaikkeivät liberaalille epäkohdat ole ikäluokkien vaan yksilöiden syrjintää (tosin ikäluokkaa ei voi syrjiä syrjimättä joitain sen yksilöitä), perusturvan rahoittaminen tulee tehdä kestävästi eikä työvoiman koon myötä kohtuuttomasti vaihtelevalla veroprosentilla. Veroprosentin haitat näet ovat progressiivisia, joten yleensä optimaalista on laajan veropohjan matala verotus.

”Taitettu indeksi” – purnattu eläkeindeksi

Eläkeläiset jaksavat jatkuvasti purnata taitetusta indeksista. Kyse on siitä, että eläkkeitä korotetaan vuosittain enemmän inflaation (80 %) kuin palkankorotusten (20 %) mukaan, vaikka palkankorotukset ovat suurempia. He unohtavat, että työttömyys on lisääntynyt huomattavasti 80-luvun lopulta mutta eläkkeitä ei ole vastaavasti leikattu. Jos enää vain Jorma Ollila olisi töissä, palkkaindeksi olisi noussut moninkertaiseksi vaikka työvoiman keskimääräinen tulotaso olisi pudonnut rajusti. Palkkasumma olisi siis paljon parempi vertailukohta kuin (töissäkäyvien) palkkataso, ja palkkasumma myös kertoo jotain veronmaksajien maksukyvystä toisin kuin palkkataso.

Verotustakin on pahasti kiristetty 80-luvun lopusta, vaikkei pieniä ikäluokkia saisi vaatia kustantamaan muinaisten poliitikkojen lupauksia puolen päivän palkattomalla pakkotalkootyöllä joka päivä.

Perustellumpi olisi eläkeläisten se vaatimus, että eläkkeiden korotukset perustuisivat enemmän välttämättömyyshyödykkeiden kuin mm. alkoholin hintaan. Tällöin ei-välttämättömien hyödykkeiden hinnanlaskut eivät enää veisi köyhimpien eläkeläisten kykyä ostaa välttämättömintä. Silti tutkimusten mukaan lama-ajan haitat kohdennettiin lähinnä työvoimaan ja opiskelijoihin (yrittäjiin ja sijoittajiin ne kohdistuivat vielä paljon sitäkin ankarammin), paljon vähäisemmässä määrin eläkeläisiin. Eläkeläisten asemaa ei myöskään voi parantaa ottamatta noilta ryhmiltä entistä enemmän – poikkeuksena tietysti puhtaiden typeryyksien poisto, esimerkiksi eläkeläisille voidaan mahdollistaa osa-aikainenkin työnteko pienemmällä efektiivisellä rajaverolla.

”Työreformi on melkein valmis”

Mikko Alkio sanoi, että työreformin kuudesta pääkohdasta viisi on toteutettu ja enää perusturvan uudistus puuttuu. Tämä ei ole totta: työntekijä ei vieläkään saa edes halutessaan työllistyä sellaisilla ehdoilla, joilla työllistäminen ei olisi tappiollista, paitsi jos ehdot sattuvat ay-liikkeelle sopimaan. Työehtosopimusten yleissitovuutta (ts. sinun pitää noudattaa ay-liikkeen sopimusta, vaikka sinä ja työnantajasi ette sitä hyväksyisi ettekä liittoihin kuuluisi) on pikemminkin kiristetty kuin löysätty. Toki kirjassa kuitenkin vaaditaan työelämän pelisääntöjen uudistamista.

[Artikkelin sisältö ei ole Vahvan keskustan tie –kirjasta paitsi siltä osin kuin niin kirjoitetaan.]