Nobelin rauhanpalkinto annettiin tänä vuonna köyhille rahaa lainaavalle bangladeshilaiselle Grameen-pankille, joka on auttanut miljoonia ponnistelemaan eroon köyhyydestä ja joka on 94-prosenttisesti lainansaajiensa omistama. Vapaasana.net kirjoitti pari vuotta sitten Grameen-pankista.

”Jatkuva ilmaisapu vain luo riippuvuutta, tappaa aloitekyvyn ja auttaa köyhyyttä jatkumaan”, Yunus totesi Suomen Kuvalehden haastattelussa (SK 42/2004), jossa hän sanoi uskovansa, että maailman köyhyys voidaan puolittaa vuoteen 2015 mennessä. ”Tarvitaan vain luottamusta köyhiin. Heidän on se itse tehtävä. – – Teillähän [Suomessa] on mainio sosiaaliturva. Mutta on tuhoisaa elää jatkuvasti sen varassa, ilman työn tuomaa arvostusta ja itsetuntoa.”

Yllätysvoittaja ei ollutkaan niin yllättävä?

The Economistin mukaan ainoa yllätys pankin ja sen perustajan, taloustieteilijä Muhammad Yunusin saamassa palkinnossa oli se, että se tuli vasta nyt. Toisaalta aiemmin palkinnot ovat menneet suoremmin rauhaa hieroneille, vaikka viime kädessä maailma on rauhoittunut nimenomaan taloudellisen kasvun sekä taloudellisen vuorovaikutuksen ja keskinäisen riippuvuuden lisääntymisen vuoksi, kun taas rauhansovittelijat pääsääntöisesti vaikuttavat vain yksittäisten rauhoittumisten päivämääriin, eivät niinkään kehityksen suuntaan.

Tietysti useimmat meistä ovat vähän pettyneitä siitä, ettei palkinto tullut vedonlyöntikerrointen mukaan ennakkosuosikkina olleelle presidentti Martti Ahtisaarelle. Ahtisaari on pätevä ja ansioitunut rauhanhieroja, mutta hän ei ole riskeerannut poliittista tulevaisuuttaan, henkeään tms. rauhan saavuttamiseksi toisin kuin eräät muut palkitut.

Juuri hyvistä uhrauksista palkitseminen lisännee hyviä uhrauksia tehokkaammin, rauhanvälittäjiä saa pienemminkin palkinnoin. Anna Politkovskajan tulevat seuraajat voivat saada innostuksen kipinän samankaltaisten saamista tunnustuksista, ja Israelin kanssa rauhan solmineen Egyptin presidentti Anwar Sadatin kaltaiset henkilöt uskaltavat helpommin riskeerata poliittisen uransa, jos vastineeksi on odotettavissa uraa tukevia tunnustuksia. Siksi hyvästä teosta voisi melkeinpä palkita jopa Sadatin kaltaisen diktaattorin, kunhan ei väitä palkinnon hyvittävän henkilön muita tekoja. (Sadat peräti sai palkinnon vuonna 1978, ja rauhanvastustajat murhasivat hänet vuonna 1981.)

Grameen on vain yksi monista

Toisaalta The Economist muistuttaa, että maailma on täynnä muita samanlaisia köyhille lainaavia pankkeja, joten juuri Grameenin valinta oli tavallaan epäoikeudenmukaista. Grameen tuleekin nähdä vain näiden instituutioiden näkyvänä edustajana, ei ainoana palkinnon ansainneena. Vuoden 2001 uudistuksessa Grameen otti oppia eräistä kilpailijoistaan ja alkoi korostaa säästämistä lainojen sijaan ja yksilöllistä takaisinmaksua kytketyn sijaan.

Nyt valtavirran pankit alkavat tunkeutua mikroluottoalalle, mikä saattanee miljardeittain uusia köyhiä niiden vaikutuspiiriin.

Lehti huomauttaa, että vaikka monissa yksittäistapauksissa mikroluotot ovat olleet erittäin hyödyllisiä, kokonaisuutta on tutkittu vähän ja ilmeisesti keskimäärin vaikutukset ovat pieniä, joskin myönteisiä.

Yunus on melkein libertaristi

Yunus esitetään usein kapitalismin kriitikkona. Varmasti ihmisten toiminnassa on paljon kritisoitavaa, mutta lähes libertaristin tavoin Yunus kannattaa lähes minimaalista valtiota. Hänen kirjansa Banker to the Poor (New York: Public Affairs, 2003 edition, s. 209 and 204) mukaan Grameen-pankki

”tukee pienempää valtiota – jopa mahdollisimman vähäistä valtiota – on sitoutunut vapaisiin markkinoihin ja tukee yrittäjyyttä”

Pankki syntyikin Yunuksen pettymyksestä siihen, miten valtio muka auttaessaan köyhiä käytännössä vain tuhlaa ihmisten rahoja. Muuallakin kirjassa Yunus haluaa jättää sosiaaliset ym. tehtävät yrityssektorille:

”Uskon, että julkisen vallan, sellaisena kuin me sen nyt tunnemme, tulisi vetäytyä useimmista asioista lukuunottamatta lakien toimeenpanoa, oikeusjärjestelmää, maanpuolustusta ja ulkopolitiikkaa.

”I believe that government, as we now know it, should pull out of most things except for the law enforcement, the justice system, national defense, and foreign policy”

[Tämä kappale lisätty 26.12.06, pohjana Norbergin blogi, jossa ovat alkukieliset versiot sitaateista.]

Nobelin alkuperäisen tarkoituksen mukainen palkinto

Johan Norberg kirjoittaa, että palkinto vastasi sitä, mitä Alfred Nobel tarkoitti. Nobel halusi palkita yksilöitä, jotka eniten edistävät veljeyttä kansakuntien kesken ja organisoivat rauhankongresseja. Ensimmäisiä tällaisia kongresseja järjestivät 1800-luvun puolivälissä vapaakaupan pioneerit kuten britit Richard Cobden ja John Bright. He halusivat edistää hyvää tahtoa, kauppaa ja muuta vuorovaikutusta kansakuntien kesken, jotta sodat vähenisivät. Nobel ymmärsi, että köyhyyden vähentäminen sekä kaupan tuoma keskinäinen riippuvuus ja molemminpuolinen hyöty edistäisivät rauhaa.

Rauhanliikkeen keskeiseksi uranuurtajaksi Norberg mainitsee lisäksi ruotsalaisen liberaalin journalistin, S. A. Hedlundin. Suomessakin liberalismi ja rauhanaate ovat olleet vahvasti kytköksissä toisiinsa.

Suomen ensimmäisen varsinaisen puolueen, Liberaalisen puolueen (1880) perustaja ja puheenjohtaja Leo Mechelin oli maailmanmittakaavassa erittäin arvostettu rauhanaktivisti, gandhilaisen passiivisen vastarinnan johtohahmo sortovuosina jo ennen Gandhia sekä kansainvälisen rauhanliikeen keskeinen hahmo. Siinä sivussa hän kukisti sortovallan väkivallattomasti, johti Suomea, sääti meille ihmisoikeudet sekä ensimmäisenä yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden, perusti Nokian, toimi monen eri oikeustieteellisen ja taloustieteellisen alan professorina, osoitti tutkimuksillaan Suomen perustuslailliseksi monarkiaksi toisin kuin itsevaltiuden alistaman Venäjän (vaikka suuriruhtinas ja tsaari olivatkin sama henkilö), johti Suomen Yhdyspankkia (SYP/Merita/Nordea), toimi idealistisena journalistina ja liberaalina aktivistina, pääkaupungin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana, yhteiskunnallisten ja taideyhdistysten johdossa, oli kansainvälisesti arvostettu lausunnonantaja, joka mm. kirjoitti Venäjän liberaaleille uuden perustuslain luonnoksen ym.

Linkkejä:
VS: Grameen – köyhien pankki
The Economist Grameenin Nobel-palkinnosta
VS: Leo Mechelin