Kansanedustajat ovat kirmaisseet kevein mielin päätoimiseen vaalityöhön hyväksyttyään lähes viimeisenä työnään käytännössä vasemmistopuolueiden ja keskustan voimin yt-lain, jonka selkein tunnusmerkki on sanktioiden ja uhkien lisääminen sekä soveltamisrajan ulottaminen 20 työntekijän yrityksiin. Tämän jälkeen voi kevein mielin lupailla lisämenoja.

Rahoituspohjaa luovan yrittäjän mieli ei ole yhtä keveä. Sitä kuvaa sattuvasti tamperelainen yrittäjä Pertti Manninen Kauppalehdessä 6.2. yli sivun otsikolla: ”SAK:n ruoska viuhuu yrittäjän selkänahalla”.

Kovin kevyiksi osoittautuivat myös eräiden puolueiden puheet yrittäjyyden merkityksestä. Niillä puolueilla, jotka auliisti tarttuivat SAK:n tarjoamaan ruoskaan, ei ole legitimiteettia eikä pitäisi olla otsaa ainakaan näissä vaaleissa puhua yrittäjyyden arvosta mitään.

Asian ratkaisi pääministeri Matti Vanhanen, joka teki politiikassakin ”kuroset”: puhui aluksi vuolaasti ja lämpimästi yrittäjistä, mutta juuri kun luottamus oli syntymässä ja alkoi tulla turvallinen olo, hän jätti nämä kylmästi oman onnensa nojaan ja sopi asian Heinäluoman kanssa – ehkä tekstiviestillä. Hän uskoi ostaneensa demareilta paikan hallitukseen vaalien jälkeen.

Runebergin päivänä Ostrobotnialla pidettiin historialliseksi mainittu keskustan ja kokoomuksen yhteinen seminaari, jossa mm. europarlamentin jäsen Alexander Stubb luonnehti puolueiden yhteistä arvopohjaa siten, että molemmat uskovat yksilön rationaaliseen käyttäytymiseen.

Jos näin todella olisi, ei kumpikaan puolue olisi voinut äänestää lain puolesta soveltamisrajasta riippumatta, sillä siinä ei tällaisesta luottamuksesta näy jälkeäkään. Vain ruoskaan uskotaan Marxin oppien mukaisesti.

Ehdotin seminaarissa, että Vanhanen pantaisiin pikamielentilatutkimukseen ennen lain lopullista eduskuntakäsittelyä. Jos kävisi ilmi, että jokin satunnainen syy on vaikuttanut siten, että hän ei ole ollut täysin syyntakeisessa tilassa asiasta sopiessaan, sopimukseen vetoaminen olisi oikeustoimilain mukaan kunnian vastaista ja arvotonta, eikä laki sitoisi kepua.

Tällaisesta tutkimuksesta ei toistaiseksi ole tietoa. Näyttää siis siltä, että ruoskan viuhutus on tapahtunut täysissä ruumiin ja sielun voimissa ja vakain tuumin.

Ministeri Kari Rajamäki varoitteli porvarien kovasta politiikasta. Kari Mannisesta yt-laki tuskin tuntuu kovin pehmolta. Tuskin siitä toisestakaan yrittäjästä, joka kertoi yöllä heräävänsä tällaisten uhkien alla kylmään hikeen ja tuntevansa itsensä nilkkansa nyrjäyttäneeksi savannien antiloopiksi.

Vaikutusta tehosti Rajamäen puoluetoveri ja entinen oikeusministeri Johannes Koskinen, joka eduskunnassa rinnasti 2800 lain piiriin tulevaa uutta yrittäjää hyttyseen.

Hyttyseksi yrittäjä todella tunteekin itsensä lakituvassa, jossa ay-juristit saattavat ampua hänet tällaisten mielivaltaisten lakien avulla raajarikoksi.

Tulos olisi koominen, ellei se olisi pikemmin makaaberi. Lakia ryhdyttiin muuttamaan irtisanomisten vuoksi suurissa kasvottomissa yrityksissä, joissa ei ole enempää hyttysiä kuin vapaita antilooppejakaan yöunia menettämässä ja joissa laki ei vaikuta mitään.

Irtisanomiset jatkuvat entiseen malliin, yhteistoiminta käy entistä vaikeammaksi, riidat lisääntyvät ja yt-laki pysyy edelleen irtisanomislakina.

Laki on vakuuttava näyttö kolmikannan paikalleen jämähtäneestä tyhjäkäynnistä, eräänlainen primitiivireaktio, kun jotakin pitäisi tehdä eikä mitään voi. Juuri näin tehdään tuhopolitiikkaa.

Jälkikirjoitus

Miksi yrittäjäjärjestö ei julkaissut nettisivuillaan lain puolesta äänestäneiden nimiä kuten aikanaan lehdessään ”työsuhdeturvalain” puolesta äänestäneiden? Edes lain puolesta äänestäneitä puolueita ei mainita.

Siksi, että järjestössä hoitaa politrukin virkaa Rauno Vanhanen, jonka pikkuveli Matti olisi ollut listalla kuten kaikki hänen puoluetoverinsakin muutamaa tyhjää ja poissa ollutta edustajaa lukuun ottamatta. Taisi Rauno saada tekstiviestin velipojalta.

Kirjoittajasta:
Kauko Parkkinen on juristi ja valtiotieteilijä.