Elvytys syrjäyttää järkevämpää rahankäyttöä – kerroin on alle yhden

Kuuluisa professori Robert J. Barro ja Charles Redlick laskivat, että ”kerroin” onkin alle yhden. Siis jos hallitus käyttää (velka)rahaa elvytykseen, kansalaisten ja yritysten kulutus vähenee. Kuuluisaa kerroinvaikutusta ei tulekaan. Sen sijaan veronalennukset lisäsivät BKT:tä tehokkaammin.

Kaksikko käytti USA:n pitkän aikavälin makrotaloudellista dataa, jonka perusteella verojen alentaminen kasvattaa BKT:ta tehokkaammin kuin julkinen kulutus. Siis jos uskotaan elvyttämiseen, veronalennukset näyttäisivät olevan vähemmän huono tapa.

Kulutus puolustusmenoihin saattaa ylittää ykkösen erittäin korkean työttömyyden aikana mutta on yleensä alle ykkösen. Keskimääräinen kerroin oli 0,6-0,7 (työttömyyden ollessa tuplasti keskiarvon kerroin voi nousta ykköseen). Muussa julkisessa kulutuksessa kerroin on luultavasti vieläkin alhaisempi.

Usko siihen, että kerroin näyttäisi olevan niin paljon yli yhden, että kunhan valtio (taantumassa, ison osan työvoimaa ja pääomia ollessa käyttämättöminä) tuhlaa rahaa mihin tahansa, BKT nousee moninkertaiseksi, on siis perusteetonta. Se varaa niitä resursseja huonoon käyttöön sen sijaan, että ne halpenisivat kunnes jonkun kannattaa vuokrata ne parempaan käyttöön.

Miksi elvytys on ongelma ja tehotonta?

Julkinen kulutus syrjäytti vähän kansalaisten kulutusta ja paljon yritysten investointeja. Siis kun hallitus käyttää veronmaksajien rahoja palkitakseen rahoja hukanneita pankkeja tai asiakkaille vastenmielisiä autoja liikaa tuottavia tehtaita, se syrjäyttää parempaa yksityistä rahankäyttöä.

Tämä johtunee osittain siitä, että suurempi velanotto tarkoittaa kansalle suurempia tulevia veroja. Vuoden 1974 hypersiteeratussa artikkelissaan: ”Are Government Bonds Net Wealth?” Barro todisti Ricardon ekvivalenssin, jonka mukaan velkaelvytyksellä ei ole mitään vaikutusta, koska kansalaiset kompensoivat sen säästämällä enemmän varautuakseen tuleviin korkeampiin veroihin. Professori John Cochranen mukaan kukaan ei ole pitänyt ekvivalenssin oletuksiä täysin pätevinä, mutta kun tutkitaan, miten ne eivät päde ja miten se vaikuttaa tuloksiin, nähdään totuuden olevan kaukana Keynesin elvytysopeista. Cochranen kirjoitusta on tosin pidetty osin yliampuvana.

Ei-puolustuskulutuksen vaikutusten tutkiminen oli vaikeaa, sillä hallitukset perinteisesti lisäävät kulutusta hyvinä aikoina, joten syy-seuraussuhteita ei ollut eroteltavissa. Vastaavasti muutenkaan tuloksia ei voi pitää varmoina. Eräissä tutkimuksissa kerroin on ollut nollan paikkeilla.

Stimulus Spending Doesn’t Work (WSJ 1.10.2009)
A SIMULATED RECOVERY – NOT A STIMULATED ONE: (Johan Norberg 2.10.2009)
How did Paul Krugman get it so Wrong? (John Cochrane 16.9.2009)
VS: Miksi fiskaalinen stimulointi on ongelmallista (Mikko Sandt 20.12.2008)
VS: Monetarismi on oikeassa ja keynesiläisyys väärässä (3.7.2009 professori Vesa Kanniaisen artikkelin referaatti)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s