Näinä päivinä ei ole vaikea keksiä, mistä kirjoittaisi. Kaikki ”asiantuntijat” kansainvälisistä uutistoimistoista paikallis- ja ilmaisjakelulehtiin kertovat kilpaa, mitä viranomaiset ja tutkijat eivät ole vielä ehtineet selvittää. Kun syyllinen on tiedetty alusta alkaen, eikä juonessa ole sijaa yllätyksille. Kamerakin jo käy – missä viipyvät ohjukset? Toimittajalaumat odottavat kärsimättöminä, että Yhdysvallat iskisi Afganistaniin, jotta päästäisiin kirjoittamaan seuraavia uutisia sotilasiskujen tehottomuudesta, koston mielettömyydestä ja presidentti George W. Bushin vaikeuksista muistaa Pakistanin johtajan nimeä. Mutta onneksi lopullista totuutta ei voida pimittää Oliver Stonen myöhäistuotantoon asti, sillä REVIISORI paljastaa kaiken – tässä ja nyt, 900 minuutissa!

Kyllä kansa tietää…

Kun kaapatut lentokoneet osuivat kohteisiinsa Yhdysvalloissa, koko maailma tiesi oitis, ketkä olivat asialla: Muslimit tietenkin! Kuka muu olisi niin hullu, että ryhtyisi tuollaiseen kamikaze-iskuun? Kansanomainen historiankirjoitus muistaa, kuinka Muhammed Schauman ampui Nikolai Bobrikovin ja itsensä. Länsimaisessa maailmankuvassa Sri Lankan tamili-kapinallisten täytyy olla yhtä muslimeja kuin Betlehemin palestiinalaismunkit ja -nunnat. Muslimeilta voi odottaa mitä vain, sillä heidän uskontonsa on julistanut pyhän sodan niin Pohjois-Irlantiin kuin hutujen ja tutsien välille.

Muslimit ovat kaikki niin samannäköisiä, ettei Muhammed Alia erota Atik Ismailista. Heillä on myös niin hankalat nimet, kuten Zbigniew Brzezinski tai Ben Zyskowicz, ettei toimittajien voi olettaa tuntevan nimeltä enempää kuin yhden muslimin kerrallaan. Viime vuosien muslimijulkkis on ollut Osama bin Laden. Jokin pedanttinen saksalaislehti voi väittää, että nimi kirjoitettaisiin Ussama ibn Ladin, mutta koko muun median yksituumaisuus arabinimen persialaisesta oikeinkirjoituksesta osoittaa, kuinka hyvin mies tunnetaan ja kuinka itsenäisesti eri tahot ovat hankkineet hänestä tietoa.

Kansaa edustaa toimittajapäiville kokoontunut viides valtiomahti, joka tietää uutiset jo ennen kuin ne ovat tapahtuneetkaan. Tuskin on pöly laskeutunut pilvenpiirtäjien raunioille kun haastattelijat tunkevat virkamiesten kurkkuun mikrofoneja ja tivaavat: ”Joko syyllinen on tiedossa? Onko se Osama bin Laden?” Oli vastaus mikä hyvänsä, sitä seuraa katsaus terroristijohtajan elämäkertaan. Jos virkamies sanoo, että kaikkihan on vielä mahdollista, tai tutkija yrittää kertoa oman asiantuntemuksensa mukaisia näkemyksiä, toimittaja kiirehtii lukemaan ennalta valmistelemaansa yhteenvetoa ja siirtymään seuraavaan haastateltavaan. Paras haastateltava ei edes yritä inttää vastaan.

Mihin ovat unohtuneet vanhat kunnon Saddam, Ghaddafi ja kaikki Milosevicin kaverit? Eikö heillä enää olekaan syitä kostoon?

Mikäli syyllisestä vielä on epävarmuutta, lopullisen vakuutuksen tarjoaa tilauksesta Venäjän tiedustelupalvelu. Sehän onnistui ennätysajassa nimeämään syylliset omiin kerrostaloräjähdyksiinsä ja on kahden vuoden ajan menestyksellisesti metsästänyt muutamaa epäiltyä omilta vuoriltaan. Venäläiset ovat varmoja siitä, että myös Yhdysvallat lopettaa pian turhan tomun siivilöimisen, toteaa syyllisiksi Timothy McVeighin militanttiystävät ja ryhtyy pommittamaan jotain pientä osavaltiota paikoitusalueeksi. Suuressa myötätunnossaan Venäjä tarjoaa apuaan täsmäiskujen kohdistamisessa.

Missä kaikkialla Osama bin Ladenin jälkiä onkaan nähty viime vuosina? Kaukasuksen ja Kosovon rinteillä, Angolan ja Kambodzhan viidakoissa, Jolon saarella… Tosin Kashmirissa ja Itä-Turkestanissa ne menevät ikävästi ristiin lumimiehen jälkien kanssa.

Terapialla terrorismia vastaan

Toisenlaista ratkaisua ehdottavat kroonista Tukholma-syndroomaa potevat vasemmistolaiset kolumnistit, kitarataiteilijat ja vihreät naisministerit. Heitä kavahduttaa presidentti Bushin vanhatestamentillinen rikosoppi. Heille Bush on traumaattinen kokemus – verenhimoinen arkkikonservatiivi, jonka onnistui vängätä itsensä presidentin virkaan vastoin kaikkea oikeudenmukaisuutta, mokoman perustuslain verukkeella. Mitä se sellainen demokratia on, jossa muutama tuhat äänestäjä voi valita maalle vääränjohtajan?

Pahoittelemme tietysti terroristien performanssin aiheuttamia ihmisuhreja, mutta…Bush sai ansionsa mukaan, kun on allekirjoittanut enemmän kuolemantuomioita kuin Kioton ilmastosopimuksia. Jos hän kannattaisi pehmeämpiä arvoja ja olisi vetänyt amerikkalaisjoukot pois Kosovosta sekä Bosniasta muslimeja suojelemasta, Osama bin Laden olisi muuttanut mielensä ja terroristit olisivat ryhtyneet istuttamaan kukkasia.

Maailman pahuus johtuu kaupallisen viihdeteollisuuden väkivaltaelokuvista ja -peleistä, joista herkät terroristipolot saavat ikäviä virikkeitä. Ammattiauttajat esittävät terrorismin diagnoosiksi post-traumaattisen stressireaktion ja fallistisen frustraation, jota globalisoituvassa maailmassa puretaan valtameren takana eikä hiekkalaatikoissa, takapihoilla, Teheranin kaduilla ja kivittämällä israelilaisia. Yhteiskunnan epätoivoa oirehtivat terroristit osoittavat hätähuudon maailmalle. Heitä ei saa nimitellä ”kasvottomiksi pelkureiksi”, koska eivät ole tunnustaneet vastuutaan julkisesti – poliittisesti korrekti nimitys olisi ”ujot julkisuuden kaihtajat”. Rangaistuksen sijasta heille pitäisi tarjota ymmärrystä ja avohoitoa.

Kosto ei herätä uhreja henkiin. Syntien anteeksi antaminen ja toisenkin posken kääntäminen ovat tosi kristillisyyttä. Tämän me Euroopassa tiedämme, sillä olemmehan auliisti antaneet anteeksi NKVD:n ja KGB:n pyöveleille. Vain juutalaiset ja muslimit ovat niin ikäviä ihmisiä, että mäiskivät takaisin vihollisiaan. Sellainen aiheuttaa koston kierteen, kuten tiedämme Pohjois-Irlannista sekä kaikenlaisten hutujen ja tutsien väliltä…

Kirjoittajasta:
Reviisori pyrkii tarkastamaan, oikaisemaan ja re-visioimaan median käsityksiä historiasta, politiikasta ja tulevaisuudesta.