Poliittinen kirje karjan tukahduttamisesta

En ole eläinsuojeluaktivisti, mutta… Olenpa sitten kuitenkin. Itseäni on käynyt ärsyttämään oikein kunnolla eräs käytäntö joka näyttää olevan melko laajallelevinnyt. Mielestäni se on epäinhimillinen ja halvalla estettävissä. Siispä lähetin seuraavan kirjeen muutamille olennaisille tahoille.

Hei. Jokunen kuukausi sitten törmäsin sattumalta joukkoon viherhenkisiä nuoria maatalouden opiskelijoita, jotka päivittelivät viereisessä pöydässä sitä kuinka siipikarjaa tukahdutetaan hiilidioksidilla ennen teurastusta. Olin täysin varma ettei noin voi olla, koska CO2 johtaa kammottavaan tukehtumisentunteeseen missä vain tasalämpöisessä; väitin väkisin vastaan, että kyse on pakko olla hiilimonoksidista eli hä’ästä, joka vie tajun huomaamatta. Nyt kun olen tutkinut asiaa, näyttää siltä että olen mitä luultavimmin ollut täysin väärässä. Hiilidioksidia käytettäneen melko laajasti tainnuttamiseen pieneläimiin kuten broilereihin liittyvässä lihateollisuudessa. (Sikäli kuin olen väärässä, korjatkaa ihmeessä; lihantuottajilta ei ole oikein saatavissa ajantasaista tietoa tästä aiheesta, edes pyynnöstäni.)

Sikäli kuin olen oikeassa, tämä käytäntö on nähdäkseni laajamittainen eläinsuojeluongelma. CO2 paitsi aiheuttaa tukahdutettavalle eläimelle kärsimystä, se myös aiheuttaa täysin *turhaa* kärsimystä. Vaihtoehtoisia, paljon inhimillisempiä tapoja olisi saatavilla. Esimerkkeinä häkä, vetysyanidi, sekä eritoten mikä tahansa inertti kaasu kuten typpi, argon tai helium. Ensimmäiset kaksi jo hyvin pienissä määrin sitovat veren hemoglobiinin methemoglobiiniksi, estävät hapen siirtymisen elimistössä, ja sitä kautta nopeasti tainnuttavat. Jälkimmäiset kolme taas syrjäyttävät hapen alunperinkin. Tuloksena on kaikissa tapauksissa nopea ja melko huomaamaton tajunnanmenetys — mistä kertoo sekin että kaikkien noiden kaasujen huomaamattomista, hiipivistä riskeistä varoitetaan ihmisiäkin aivan toisella tavalla kuin hiilidioksidin, kun se kuitenkin varoittaa itsestään kuristumisen tunteella.

Erityisen hassua nykyisessä käytännössä on mielestäni se, että nämä vaihtoehtoiset kaasut, helium poislukien, ovat tarvittavina käyttömäärinä joko halvempia tai lähes täysin samanhintaisia kuin CO2. Hä’än ja sinihapon kohdalla luultavasti jopa vähemmän kalliita. Jälkimmäisten kohdalla toki on läsnä se riski, että methemoglobiinin muodostuminen voisi vaikuttaa teurastettavan eläimen veren väriin, ja aiheuttaa siksi epätoivottavaa kosmeettista haittaa tavoitteena olevalle lihatuotteelle. Mutta inerttien kaasujen kohdalla tuotakaan riskiä ei ole. Eritoten niistä typpi on sitten lähes ilmaista, teollisessa mittakaavassa, eikä sen tarvitsisi olla edes erityisen puhdasta tehdäkseen täysin turvallisesti tehtävänsä — nesteilman puolivillainen fraktiodistillaatio riittää oikein hyvin viemään hapen pois siitä, tuottamatta puhdasta typpeä, eikä prosessi edes tuo mukaan mitään uutta mitä esimerkiksi lihatalouden liukuhihnojen rasvaamiseen käytettävissä voiteluaineissa ei jo olisi mielinmäärin enemmän läsnä.

Siksipä toivoisin, että tästä asiasta pidettäisiin hieman melua tulevaisuudessa. Kyse ei ole turhasta vouhotuksesta, vaan miljoonien eläinten inhimillisestä teurastuksesta vuosittain, ilman merkittäviä lisäinvestointeja. Jos eläinsuojelun asiaa voi ajaa näin vähällä näin paljon, mielestäni niin pitäisi tehdä pikimiten.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s