PIMCO julkaisi vuosittaisen talouskatsauksensa, joka kertoo synkän suoraviivaisesti, mitä maailmantaloudessa tällä hetkellä tapahtuu. Omat näkemykseni ovat hyvin samankaltaisia: länsimaissa lamasta toipuminen ei ole missään aiemmin vertailukelpoisessa lamassa ollut yhtä hidasta ja vaikeaa. Elvytykset olivat lopulta länsimaille liikaa ja niiden aiheuttamat massiiviset valtion velkaantumiset söivät yksityiseltä sektorilta luottamuksen toipumiseen edes kohtuullisen terveeseen talouteen. Samalla talouden kasvuedellytykset rapautuivat, heikentäen entisestään valtioiden velanhoitokykyä.

Surkeinta on, että poliitikot ovat täysin voimattomia tällaisen muna ja kana -ongelman edessä. 90-luvun lamassa sentään paha porvarihallitus leikkasi julkisia menoja, mikä johti rajuun talouskasvuun. Nykytilanteessa vaadittavat leikkaukset ja rakenteelliset muutokset olisivat niin isoja ja niitä jouduttaisiin jatkamaan niin pitkään, että yksikään poliitikko ei uskalla ottaa tehtävää kontolleen. Surkeinta on, että Suomessakin porvarihallitus jätti hoitamatta sen valtionhoitajaroolin, joka on sen tärkein tehtävä lamoissa.

Havahduttavimpina tilastoina on kuva kehittyvien talouksien spreadeista suhteessa G7-maihin. Markkinat arvostavat ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa Venezuelan ja Ukrainan tapaisten kehitysmaiden velanhoitokykyä korkeammalle kuin USA:ta tai Japania.

Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että syyt tämänhetkiseen tilanteeseen ovat osittain teknisiä. Kriisiintyneiden EU-maiden velkakirjojen arvostus on eksynyt kauas fundamenteista ja tällä hetkellä kyse on poliittisen riskin arvottamisesta, kun markkinat spekuloivat vakausrahaston toimivuutta ja EU:n päähänpistojen vaikutuksia eivätkä talouden pitkän aikavälin velanhoitokykyä. Tämä lieneekin paras argumentti sille, että vakausrahastot ja muu tukipelleily unohdettaisiin ja kriisintyneet EU-maat vain joutuisivat velkasaneeraukseen: se normalisoisi EU-maiden velkojen hinnat ja poistaisi myrkylliset arvopaperit markkinoilta.

Mikäli krapulaa yhä pitkitetään, EU:ta odottaa Japanin kohtalo: lamasta ei ikinä palata talouskasvuun vaan EU jää zombiksi katsomaan vierestä, kun kehitysmaat menevät ohi ja länsimaiden ja kehitysmaiden paikat vaihtuvat. No, ainahan Suomesta voi tehdä ulkomuseon rikkaille kiinalaisturisteille.