Britannia osti Saksalta kiikareita sotavoimilleen, Saksa Britannialta kumia. Saksa maksoi rojalteja Britanniaan jokaisesta valmistamastaan konekivääristä. Ennen sota oli enemmän vain valtioiden, ei yhteiskuntien juttu ja herrasmiehet ja kansantaloudet jatkoivat yhteistyötään siitä huolimatta.

Ilmiölle on mahdollista keksiä monia muitakin selityksiä, seuraavassa eräitä.

Britannia hyötyi liittolaistensa kustannuksella?

Kauppa ei muuttanut sodan lopputulosta, mutta jos se vahvisti Britanniaa ja Saksaa, sodan päättyessä nämä olivat paremmassa kunnossa ja liittolaiset ehkä huonommassa kunnossa kuin jos kauppaa ei olisi käyty.

Toisaalta voi olla niinkin, että tehtailijat ajoivat omia etujaan kuten rauhankin aikana eivätkä piitanneet hallitusten eduista.

Oliko tuollainen vienti edes alistettu korkean tason päättäjille? Jos oli, oliko näiden tärkeämpää miellyttää sidosryhmiään kuin pyrkiä haittaamaan vihollista, päätöksenhän tekevät itsekkäät virkamiehet tai poliitikot, eivät mitkään valtion etua ajavat enkelit. Saksan talous oli kyllä melko säänneltyä jo ennen I maailmansotaa.

On myös väitetty, että koko sota olisi vain pankkiirien keino saada valtiot velkaantumaan, jotta veronmaksajat voitaisiin panna maksamaan korkoja pankkiireille. Toki jotkut pankkiirit saattavat suosia sotia tällaisista syistä, ja useimmat liikemiehet ja muut kansalaiset piittaavat enemmän omasta hyödystään kuin valtionsa edusta, mutta mitään hallitustason salaliittoa aiheesta ei tarvita ilmiön selittämiseksi.

Niinkin voi olla, että kumpikin maa aliarvioi toisen tai yliarvioi omat hyödyt kauppasuhteiden jatkumisesta. Tai sitten maat arvioivat, että kauppa ei ole nollasummapeliä edes sodan aikana. Kolmas vaihtoehto on, että päätöksentekijät ajattelivat enemmän omaa kuin maansa etua. Vaihtoivathan USA ja Neuvostoliitto vankejakin myös kylmän sodan aikana.

Lisätietoja / Marginalistinen vallankumous