Selvänä ajaminen on kiellettävä! 0,2-0,4 promillen kuskit ovat turvallisimpia

Tutkimusten mukaan 0,2-0,4 promillen kuskit aiheuttavat ehkä vähemmän onnettomuuksia kuin vesiselvät[1], luultavasti suuremman varovaisuuden vuoksi. 0,4-0,8 alkoholipromillen kohdalla riski alkaa nousta, minkä vuoksi monien maiden rajat ovat siinä haarukassa. Jos promillerajoja halutaan kiristää, alle 0,2 promillessa ajaminen kannattaisi kieltää.

Tutkimuksissa on tosin vaihtelua, joten asiasta voisi tehdä lisäselvityksen, mutta miksi turhaan, eiväthän poliitikkojen päätökset yleensäkään perustu tosiasioille vaan populismille.

Kommarit: rattijuopumusraja 0,2 promilleen

Liikenneministeri Merja Kyllönen (vas) ja muut arvokonservatiivit vaativat rattijuopumusrajan laskemista 0,2 promilleen. Ruotsissa (1990) ja Norjassa (2001) siirtyminen 0,2 promillen rajaan ei lisännyt liikenneturvallisuutta.

Liikenneturvallisuus voisi jopa heiketä, kun rajoittamalla juomisensa ja palautumisajan 0,5 veripromillen alitukseen ei enää välttäisi rattijuopumusta. Lisäksi ihmiset ehkä lakkaisivat pitämästä rattijuopumusta kunnon rikoksena.

Usein puhutaan siitä, miten alle 0,5 promillen humala saattaa vaikuttaa reaktioaikoihin ym., mutta tämä on virhe, ellei huomioida sen vaikutusta varovaisuuden lisääntymiseen. Tilastojen mukaan rajan lasku 0,2 promilleen ei siis parantanut liikenneturvallisuutta vaan oli viattomien rankaisemista.

Rattijuoppoja saataisiin vähemmän kiinni

Helsingin liikennepoliisin komisario Dennis Pastersteinin mukaan alle 0,5 promillen maistissa ajavia on enemmän kuin rattijuoppoja, joten promillerajan lasku voisi johtaa sellaiseen työmäärän nousuun, että resurssit eivät riittäisi vaarallisten rattijuoppojen kiinniottoon nykyisessä määrin. Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonkin ihmettelee, ovatko muka 0,2 – 0,49 promillen kuskit juuri se ryhmä, joka olisi niin tärkeää saada kiinni. Kyllösen mukaan ongelmaa lieventäisi, jos poliisi voisi sakottaa tien päällä [ilman varmistavaa verikoetta].

Ylivoimaisen enemmistön rattijuopumuskuolemista aiheuttavat yli 1,5 promillen humalassa olevat (55 ylimääräistä kuolemaa vuodessa, 1990-2004), 0,6 – 1,5 promillen humalassa syntyi 27 ylimääräistä kuolemaa. 0,5 promillella tai vähemmällä syntyi 1-2 kuolemaa. [2]

”Esimerkin vuoksi”

Alle 0,5 promillen humalassa olevien rankaisemista on perusteltu esimerkkivaikutuksella varsinaisiin rattijuoppoihin. Professori Jantusen mukaan oikeusvaltiossa tämä on vähintäänkin kyseenalainen yksilöön kohdistuvan rangaistuksen peruste. [2]

On väärin rangaista yksiä vain siksi, että toiset muuttaisivat käyttäytymistään. Vaikka kollektiiviset rangaistukset kieltävät ihmisoikeussopimukset eivät estänekään tällaista ihmisoikeuksia rikkovaa säädöstä, se on niiden sopimusten häpeä. 0,2 – 0,4 alkoholipromillessa ajava ei ole rattijuoppo vaan ilmeisesti moraalisempi kuin vesiselvät kuljettajat.

Liberaalissa demokratiassa oikeusvaltio voi kieltää vain vaaran aiheuttamisen toiselle tai toisen omaan kajoamisen. Muuten kaiken kieltämiselle löytyy perusteet.

Alkolukko pakolliseksi?

Tutkimusprofessori emeritus Matti Jantunen arvioi alkolukkojen kustannukseksi 0,7 miljardia euroa vuodessa (asennus 1500 euroa kymmenen vuoden välein, huolto ja kalibrointi 50 euroa vuodessa), sama kuin koko sisäasiainministeriön poliisitoimen budjetti. Jantosen mielestä parempi tapa parantaa turvallisuutta olisi poliisin valvonnan huomattava lisääminen polttoaineverolla rahoitettuna. [2]

Lisäksi rattijuoppo voi ostaa vanhan auton, jossa lukkoa ei vielä ole, tai ohittaa lukon. Sen sijaan saattaisi olla järkevää kieltää rattijuopolta lukottoman auton ajaminen pakottamatta muita tuhlaamaan rahojaan.

Alkolukkopakko olisi siis resurssien haaskausta: on selvää, että poliisitoimen budjetin tuplaaminen parantaisi liikenneturvallisuutta enemmän kuin samanhintainen alkolukkopakko, jonka rahoittaminen esimerkiksi poliisitoimesta säästämällä vaarantaisi liikenneturvallisuuden ja heikentäisi kansantaloutta.

Poliitikot haluavat mieluummin ääniä kuin liikenneturvallisuutta

Poliitikot eivät halua parantaa liikenneturvallisuutta. He haluvat tehdä populistisia ehdotuksia, joilla tulevat valituiksi uudelleen, mielellään myös saavat lisää valtaa. Kansalaisten tehtävänä on sanoa poliitikoille: ”Ei!”

Poliitikot tekevät mielellään päätöksiä, joiden kustannus ei näy budjetissa numeroina, koska tällöin äänestäjät eivät hevin ymmärrä, miten kalliiksi ne tulevat, vaikka rehellinen rahankeruu olisi halvempi ratkaisu ja jossain kulkee raja siinäkin, paljonko rahaa yhden kuoleman estämiseen liikenteessä kannattaa käyttää, jos kansalaiset voivat pienentää kuolinriskiään enemmän käyttämällä sen rahan johonkin muuhun.

Kannabis

Kannabiksen vaikutuksen alaisena ajaminen alle 2-kertaistaa kolaririskin. Vaikutus ei ole yhtä vakava kuin alkoholilla mutta kuitenkin merkittävä. [3]

Yli kaksinkertaisen kolaririskin saa aikaan monilla toimilla, joita ihmiset tekevät jatkuvasti ja joista ei tule rangaistusta. Siksi kannabiksen vaikutuksen alaisena ajamisen sanktion pitäisi ehkä olla samaa luokkaa kuin sakkojen kuskin puhelimenkäytöstä – tai ehkä paljon pienempiä, sillä kiinnijäämisriskiaikaa kohden puhelun turvallisuusriski on eräiden tutkimusten mukaan hyvin paljon suurempi.

Jos 0,2-0,4 promillen humala pienentää riskiä, kannabis alle 2-kertaistaa sen, hands-free-kännykkä 4-kertaistaa ja muu kännykkä 5-kertaistaa, tuntematon tie pimeällä väsyneenä yli 100-kertaistaa, niin minkä pitäisi olla pahin rikos? Sakot tai haittaverot tulee suhteuttaa haittoihin.

Lisätietoja viiteluetteloineen:
Rattijuopumus (Liberalismi.net)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s