Holodomor eli Ukrainan keinotekoisen nälänhädän kansanmurha 1932-33 tappoi ehkä 14 miljoonaa ihmistä, mikä olisi enemmän ja nopeammin kuin kansallissosialistien holokausti, juutalaisten joukkotuho. Nälänhädästä huolimatta kommunistinen puolue pakko-otti yli kolmanneksen viljasta ”työläisille”, jopa siemenviljaa. Puolue kidutti viljaa piilottelevia kolhoosilaisia ja tuomitsi kymmeniätuhansia kuolemaan tai vankileirille muutaman viljantähkän ottamisesta pellolta. Voittaja kirjoittaa historian – menee vuosikymmeniä, ennen kuin marxismi tuomitaan kansallissosialismin tavoin.

Toistakymmentä valtiota on tunnustanut tapauksen kansanmurhaksi, ja Euroopan parlamentin mukaan holomodor oli ”järkyttävä rikos Ukrainan kansaa ja ihmisyyttä vastaan”. Venäjän kätyrinä pidetty presidentti Viktor Janukovytš on kieltänyt holomodorin.

Holokaustissa surmattiin arviolta 6 miljoonaa juutalaista, pääosin 1940-luvulla. Holomodor eli ”nälällä tappaminen” surmasi arviolta 3 – 14 miljoonaa ukrainalaista vuosina 1932-33. Kyseessä oli Neuvostoliiton johdon onnistunut yritys heikentää nationalistista Ukrainaa. Toisaalta jotkut uhreista olisivat saattaneet kuolla ilman tahallisuuttakin, koska sosialismin tehottomuus oli osasyy nälänhätään. On myös esitetty vieläkin pienempiä (ja suurempia) arvioita kuin Wikipedian 3 – 14 miljoonaa.

Kommunistit ovat surmanneet monissa maissa miljoonia ihmisiä kansan, luokan, uskonnon tai muiden vastaavien syiden perusteella. Jo Lenin aloitti tämän käytännön vaatimalla toisinaan hirttämään opetukseksi kirkonmiehiä ja talonpoikia kieltäen rajoittamasta tätä syyttömiin, toisinaan nimeten vainon kohteeksi porvarit, älyköt, professorit tai toisten sosialistipuolueiden aktiivit.

Pakko-otot, kidutus ja tahallinen nälänhätä

Vuonna 1930 valtio pakko-otti 30 % Ukrainan sadosta. Vaikka sadot pienenivät, vuonna 1931 pakko-otto oli 41,5 %, mikä vei tuotantojärjestelmän sekasortoon. Viljelijät yrittivät kätkeä viljaa ja puolue lähetti paikalle iskuprikaateja kiduttamaan viljelijöitä, jotta viljaa löydettäisiin. Tilanteen pahentuessa elokuussa 1932 Molotov raportoi politbyroolle, että ”todellinen nälänhädän uhka” on käsillä. Silti hän ehdotti silti viljan pakko-ottoa mihin hintaan hyvänsä.

Stalinin mukaan nälkä oli oikeudenmukainen rangaistus ”lakkoilusta ja sabotaasista” neuvostovaltaa vastaan. Viljan löytämiseksi naisten jalkoja ja hameita valeltiin paloöljyllä, ja sytytettiin ja sammutettiin toistuvasti. Kolhoosilaisia riisuttiin kylmään palelemaan tai pakotettiin kuumille liesille, valeteloitettiin. Tästä raportoineelle kuuluisalle kirjailijalle Stalin vastasi, että tämä väärinkäytös, ”pieni vika koneistossamme” pitää selvittää mutta tämä maataloustyöläisten lakko on sabotaasia neuvostovaltaa vastaan ja jättää työläiset ja puna-armeijan leivättä. Se, että ”sabotaasi oli … näennäisen rauhanomaista” ei Stalinin mukaan muuttanut asiaa miksikään, eikä hän suostunut lähettämään elintarvikeapua vaan vei yhä pakko-otettua vehnää ulkomaille 1 800 000 tonnia, vaikka kommunistisen puolueen aluekomitea oli takavarikoinut jopa siemenviljan. Tavoitteista jääneille tiloille tehtiin öisiä iskuja, joissa jokainen ”taivuteltiin” toteuttamaan tavoitteensa ja viimeisen jälkeen aloitettiin uudestaan ensimmäisestä.

Yli 125 000 tuomittiin ”tähkälain” perusteella ”sosialistisen omaisuuden varastamisesta”, yleensä muutamasta pellolta otetusta vehnän- tai rukiintähkästä. Vähimmäisrangaistus oli kymmenen vuotta vankileiriä, ja 5400 tuomittiin kuolemaan. Muistakin syistä maatyöläisiä vangittiin, esimerkiksi Balasevon vankilassa oli väkeä viisinkertaisesti vankipaikkoihin nähden. Ukrainalaisista 15 % vietiin oikeuden eteen.

Lisätietoja:
Holomodor (artikkelin faktat linkkeineen, Liberalismi.net)
Kommunismin musta kirja (Liberalismi.net)