Kommunismin musta kirja

Erkki Tuomioja kehui Kommunismin mustaa kirjaa tiedon käsikirjana. Hän myös totesi kommunismin terrorin olevan ”nimenomaan” Leninin eikä Stalinin aloittamaa ja arkistojen näin kumonneen myytin ”hyvästä Leninistä”. Tuomioja lisäsi, että jos natsismi ja fasismi olisivat voittaneet maailmansodan, ne olisivat todennäköisesti surmanneet yhteensä yhtä paljon kuin kommunismi, joskin myönsi, että tämä ei lievennä kommunismin rikosten kauheutta.

Vasemmistodemari Tuomioja kirjoitti lukeneensa koko kirjan ja totesi kirjan yli 1000 sivun luetteloiden ”teloituksista, kidutuksista, nälänhädistä ja vankileireistä” olevan niin turruttavia, että kirja sopii paremmin tiedon käsikirjaksi kuin lukukirjaksi.

Kirja onkin pitkälti vasemmistolaisten historiantutkijoiden kirjoittama kirja. Kun Neuvostoliiton arkistot avautuivat 1990-luvulla, he halusivat ehtiä ennen oikeistolaisia kollegojaan.

Pidättyväinen, kommunistien kirjeitä pitkästi siteeraava

Vasemmistolainen historioitsija Tony Judt arvostellessaan kirjan The New York Times -lehdessä:
(Kirjassa) oppineet tallentavat ja analysoivat yksityiskohtaisesti kommunistihallintojen kaameita rikoksia ympäri maailman. Faktat ja luvut, joista jotkin ovat ennestään hyvin tunnettuja, toiset äskettäin vahvistettuja tähän asti luoksepääsemättämistä arkistoista, ovat vastaansanomattomia. Myytti hyvää tarkoittavista perustajista – hyvä tsaari Lenin, jonka hänen pahat perillisensä pettivät – on kumottu. Kukaan ei enää voi väittää, ettei tiedä tai voi olla varma kommunismin rikollisesta luonteesta, ja niiden, jotka olivat jo alkaneet unohtaa, on pakko muistaa uudelleen.

Martin Malia, historian professori, University of California, Berkeley, kirjoittaessaan Times Literary Supplement -lehteen:
[kirja] tekee yhteenvedon tämänhetkisestä tietämyksestämme kommunismin inhimillisestä hinnasta, perustuen arkistoihin missä mahdollista ja muuten parhaisiin toissijaisiin lähteisiin tehden vaadittavat myönnytykset määrällisen arvionnin vaikeudelle. Niin pidättyväinen kuin tämä inventaario onkin, sen kertautuva vaikutus on musertava. Samanaikaisesti kirja edistää monia analyyttisiä seikkoja.

Leninin silmitön terrori

Tambovista suureen nälänhätään on verkko-HS:ssä esitetty kirjan luku, jossa kerrotaan, miten vuonna 1922 Lenin vaati kirjeissään terrorin lisäämistä (yhä sanaa ”terrori” käyttäen), kuolemanrangaistuksen alan laajentamista ja toisinajattelijoiden maastakarkotuksia sekä keinoja esittää toisinajattelijoiden toimintan kansainvälisen porvariston salajuonena. Hän myös vaati erään lehden kaikkien toimittajien ja avustajien karkottamista ja professorien, kirjailijoiden ja muiden älymystöryhmien lehtien järjestelmällistä tarkkailua.

Helsingin Sanomain kirja-arviossaan valtiotieteen tohtori Veli-Pekka Leppänen muistuttaa, että kirjoittajat rajasivat teoksensa kommunistien ihmisiin kohdistamiin rikoksiin: ”Nyt ovat käsillä fyysiset menetykset, eivät vielä henkisen ja materiaalisen kulttuuriperinnön tai talouden rauniot.”

Hän referoi eräitä kohtia kirjasta, esim.: ’Hyvissä ajoin ennen kansalaissotaa Lenin oli nimennyt terrorin vallanpidon ”keskeiseksi välineeksi”. Siksi heti syksyllä 1917 luotiin poliittinen poliisi Tšeka, ”proletariaatin diktatuurin panssaroitu käsivarsi”, jonka henkilökunta paisui pian tolkuttomiin määriin. Kun 1918 tšekistejä oli 12 000, niin kolmen vuoden kuluttua luku oli 285 000!

Tšekaa johti Leninin luottomies Feliks Dzerzinski. Kirja vilisee kaksikon teloituskäskyjä. Vain kaksi esimerkkiä kesältä 1918:

”Luoti on tehokkain vaientamisen tapa”, opasti Rautainen Feliks alaistaan. ”Hirtettävä (ja sanon hirtettävä sillä tavalla, että ihmiset näkevät sen) ainakin sata kulakkia, porhoa, tunnettua verenimijää”, sähkötti Lenin periferiaan. ”P.S. Valitkaa kovimmat miehet.”

Pian Tšeka luisui ”täydelliseen mielivaltaan, ehdottomaan oikeudettomuuteen”. Sinne pestautui joukoittain rikollisia ja psykopaatteja, aluepomoista tuli piiriensä hirmuvaltiaita. Aikalaisraportit kertovat kidutuksista ja summittaisista teurastuksista, joiden suorittajat ”ovat juopuneet väkivallasta ja verestä”.

Jaroslavlin puoluesihteeri protestoi, kun tšekistit olivat tehneet toimitalostaan ”valtavan bordellin, johon he noutavat ’porvarisnaisia’. Kaikki ovat humalassa.” Astrakanin tšekistit pitivät päättymättömiä juominkeja ja orgioita ja käyttivät runsaasti kokaiinia, joka auttoi ”kestämään paremmin jokapäiväistä verenvuodatuksen näkemistä”.’

Maon kommunistivallankumouksesta Kiinassa hän siteeraa kirjasta mm. kohtaa: ’Kommunistien voittoa 1949 seurasivat mittavat likvidoinnit. Suurin kansa, suurimmat tappiot. Tuhon valtavuutta kuvaa se, että ”vainottujen tai ahdistuneiden” ihmisten on arvioitu tehneen 700 000 itsemurhaa.

”Keskus” moukaroi armotta yhteiskuntaa. Hallitus rakensi työleirien verkoston ”uudistumista” ja ”uudelleenkoulutusta” varten. Kirjan mukaan leirejä oli 1067. Kidutukset vietiin julmuuksien äärirajalle ja elävältähautaamista tapahtui paljon. Pahin vuosi oli 1951.’

Linkkejä:
Kommunismin musta kirja (Liberalismi.net: lähdeviitteet ja lisätietoja)
Holodomor – marxilaisen sosialismin holokausti (Vapaasana.net)
Lenin – häikäilemätön murhauttaja (Vapaasana.net)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s