Valikoiva parinvalinta on kasvattanut tuloeroja yli neljänneksellä

Nyt ihmiset ovat niin segregoituneita, että he valitsevat hyvin samankaltaisia kumppaneita, tutkimusten mukaan entistäkin enemmän. Tämä lisää tuloeroja ja kulttuurieroja. Ennen puolisot joutui valitsemaan umpimähkäisemmin, nyt se ei enää kannata. Siksi alaluokalle on tarjolla lähinnä huonoimpia kumppaneita ja he useammin jättävät puolison hankkimatta, NYT:n kolumnisti kirjoittaa.

Ennen ei ollut niin väliä, kenet valitsi puolisoksi. Miesten tulot, kulttuuri ja asuinpaikat olivat sen verran lähellä toisiaan, että lähes jokainen oli aika hyvä diili naiselle, elätti perheen. Jonkun tuleva vauraus oli vaikeammin ennustettavissa. Miehille puolestaan oli taloudellisesti aika sama, kenet valitsi.

Tämä satunnaisempi kumppaninvalinta tasasi eroja nykyistä enemmän. Muutos selittää yli neljänneksen kotitalouksien tuloerojen kasvusta.

Ne, joilla on näyttöä varallisuudesta tai muusta kumppanuuslaadusta, valitsevat nyt yleensä toisensa, ja muut joutuvat tyytymään huonolta näyttäviin. Tällaiset kumppanit ovat usein huono valinta taloudellisesti, kenties väkivaltaisia, juoppoja tai sietämättömiä. Siksi näiden muiden ei enää oikein kannata naida. Tämä selittänee avioitumisen huomattavaa vähenemistä ainakin Yhdysvalloissa. Mustillahan sama on jo tapahtunut aiemmin.

Näin Steve Randy Waldman syyttää hyväosaisten valikoivaa parinvalintaa (assortative mating) sosiaalisista ongelmista. Hän ei hyväksy Charles Murrayn ratkaisua, että hyvää kumppania vaille jäävien ei kannattaisi hankkia lapsia, edes yksinhuoltajina, ainakaan liian varhain.

”Arvokonservatismi on ratkaisu”

Mormonien Utahissa vielä perinteinen polku avioliittoon on suosittu ja sosiaalinen liikkuvuus siksi suurempaa. Siksi NYT:n kolumnisti kuvaa uskonnollisuutta ja konservatiivisia moraalisia normeja ratkaisuna. Hän syyttää sekä libertaaria että vasemmistolaista eliittiä siitä, että nämä lähettävät lapsiperheavioliittoja vähättelevän arvoliberaalin viestin mutta itse kuitenkin huolella tähtäävät siihen deittailua myöten.

Leffojen perusteella yliopistoissa vain juodaan kaljaa ja harrastetaan satunnaisseksiä, mutta tutkimusten mukaan niissä satunnaisseksi millä mittarilla tahansa on kaikkein vähäisintä.

Kolumnistin mukaan eliitti ei käy luokkasotaa vaan on hyväuskoisena laillistanut abortin ja avioerot, mutta tämän seurauksena köyhien abortit, erot ja yksin saadut lapset ovat lisääntyneet eniten.

Miksi ei sitten voisi ensin sekoilla ja sitten elää parisuhteessa? Ehkä siihen jää koukkuun tai ehkä sitten ei kelpaa enää kukaan, jolla ei ole kaikkien edellisten hyviä puolia. Tai ehkä sen jälkeen ei enää löydy sitä kärsivällisyyttä, jonka parisuhteessa eläminen useimmilta vaatii. Toisaalta, onko parisuhteessa eläminen hyödyllistä vai vain ”lastikultti”, hyödyllisten asioiden seuraus?

Artikkelin mukaan köyhienkin tulot ovat nousseet paljon, kun otetaan huomioon myös verot ja tulonsiirrot, vaikka palkkaerot ovat kasvaneet.

Linkkejä
Social Liberalism as Class Warfare (New York Times), josta tämä kirjoitus on referaatti
Parinvalinta nostaa tuloeroja yli neljänneksellä
Säätykierto ja yhteiskuntaluokka (Liberalismi.net)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s