Thomas Piketty muotoili kapitalismin lait: vauraus keskittyy nyt kasvun hidastuessa

Monen taloustieteilijän ylistämä professori Thomas Pikettyn tuore kirja osoittaa 1900-luvun tulo- ja varallisuuserojen tasoittumisen poikkeukseksi, joka on nyt ”korjaantumassa”, kun talouskasvu vähenee väestönkasvun hiipuessa. Koska pääoman tuotto on aina ylittänyt talouskasvun, pääomat kasvavat yli 700 %:iin kansantuotteesta. Piketty – ”tieteellisempi Marx” – ei ennusta vallankumousta vaan pitää kehitystä väistämättömänä, koska globaali varallisuusvero on epärealistista. Ranskassa perintöjen osuus tuloista on jo palannut neljännekseksi.

Vasemmistolainen tuloerotutkija

Jopa Tyler Cowen on rummuttanut jatkuvasti ranskalaisen taloustieteen professorin Thomas Pikettyn kirjaa Capital in the Twenty-First Century, joka ilmestyy englanniksi maaliskuussa. Piketty on Emmanuel Saezin kanssa kuuluisa vasemmistolainen tuloerotutkija. Kaksikko on vaatinut 90 %:n veroa rikkaimmille.

Tosin Suomen kokonaisveroaste 44 % ja julkisen sektorin bkt-osuus 57 % ovat Pikettyn mielestä niin korkeita, ettei niitä ainakaan pitäisi nostaa, mutta veroparatiiseja vastaan pitäisi toimia, jotta ansiotuloveroja voisi laskea. Piketty ei vastusta kaikkia tuloeroja, vain epäoikeudenmukaisia ja liiallisia. Hän pelkää, että tuloerojen lisääntyminen voi johtaa protektionismin lisääntymiseen, kun tietyt liikkeet väittävät globalisaation kasvattavan tuloeroja.

Talouskasvun kehitys

Talouskasvu henkeä kohden on kasvanut koko historian ajan kiihtyvästi, ja vielä lähivuosikymmeninä sen arvioidaan olevan entistäkin nopeampaa. Väestönkasvun hiipumisen vuoksi kokonaistalouskasvu alkanee kuitenkin nyt laskea.

Aiemmin malthusilaisesti talouskasvu pitkälti johti väestönkasvuun niin, että tulot henkeä kohden eivät paljon nousseet, kai siksi, että talouskasvu oli niin hidasta. 1800-luvulle asti talouskasvu henkeä kohden nousi vain hieman mutta 1800- ja 1900-luvuilla se on vähitellen noussut nykyiseen 2,5 %:iin vuodessa.

Puolet talouskasvusta on silti ollut väestönkasvua, joskin viime vuosikymmeninä ylivoimaisesti suurin osa on ollut kasvua henkeä kohden.

Varallisuus oli 700 % BKT:sta – ja kohta taas on?

1700- ja 1800-luvuilla Euroopassa varallisuus oli 700 % BKT:sta. Talouskasvun kiihtyessä varallisuus ei enää pysynyt perässä vuoden 1914 jälkeen, kun sodat, inflaatio, suuri lama, kansallistaminen ja verot tuhosivat omaisuuksia. Samalla myös varallisuuserot ja tuloerot pienenivät.

1970-luvulta alkaen varallisuus on palannut lähemmäs tuota 700 %, etenkin Italiassa, Japanissa ja Ranskassa, jossain määrin myös muualla ja Yhdysvalloissa. Tulo- ja varallisuuserot ovat kuitenkin nousseet takaisin vain pienen osan laskustaan, mutta Piketty väittää niiden lisääntyvän jatkossa enemmän. Pääomien kasvu ja johtaa hänestä suurempaan keskittymiseen.

Pikettyn mukaan takana ei ole mikään markkinahäiriö vaan vapaan kapitalismin luonnollinen seuraus. Jos kasvu hiipuu mutta pääomia kerätään vanhaan malliin, suhde kasvaa.

Talouskasvun hiipuminen lisää pääomien osuutta

Yhdysvalloissa säästämisaste eli pääomien kasvu jaettuna kansantuotteella on s = 8 %. Talouskasvun ollessa reaalisesti 2 % vuodessa pääoman ja kansantuotteen kasvujen suhde s/g = 4.

Pikettyn muotoilema Kapitalismin toinen laki sanoo, että kun s/g = 4, se muuttaa pääoman ja BKT:n suhdetta K/Y loputtomasti samaan lukuun 400 %. Jos tästedes kasvu on vain g = 1 %, suhde alkaa siis vääjäämättä lähestyä lukua s/g = 800 %.

Tämä on kiistaton matemaattinen tosiasia. Onhan s/g on pääoman kasvun ja kansantuotteen kasvun suhde. Vain jos K/Y on saman verran, se pysyy muuttumattomana vuodesta toiseen.

Varallisuuden suhde kansantuotteeseen oli Ranskassa 1700- ja 1800-luvuilla 700 %, sotien välillä 300 % ja nyt jo 600 %. Britanniassa luvut ovat 700 %, reilut 200 % ja 550 %. Myös Japanissa luku on nyt 600 % ja Italiassa 700 %, ehkä hitaan kasvun ja väestön vanhenemisen vuoksi.

Yhdysvalloissa tosin tämä U-käyrä on ollut ylösalaisin, joskin lievästi, lukema on koko ajan ollut noin 300-500%. Yhdysvalloissa näet vanhaa varallisuutta oli vähemmän ja väestönkasvukin vähensi sen suhdetta kansantuotteeseen. Pohjoisvaltioissa talouserot olivat monin tavoin pienimpiä. Pikettyn mukaan Yhdysvallat kuitenkin tulee menemään ohi Euroopastakin.

Toisaalta Aasialla on jo yli puolet pääomista.

Pääoman tuotto on aina ylittänyt kasvun

Pääoman tuotto on koko ajanlaskumme ajan ollut noin 4,5 – 5,5 % vuodessa, maailman talouskasvu on kiihtyvästi kasvanut nollasta nykyiseen melkein neljään prosenttiin. Tosin verojen jälkeinen pääoman tuotto hieman alitti kasvun 1900-luvulla.

Siksi pääomien suhde kansantuotteeseen kasvaa rajatta

Tämä tarkoittaa, että jos rikkaat säästävät tarpeeksi suuren osan tuotoista, varallisuuden suhteellinen kasvu ylittää talouskasvun ja näin pääomien ja BKT:n suhde kasvaa rajatta kiihtyvästi. Käytännössä toki pääoma lisää talouskasvua ja siksi suhteen kasvu pysähtyy johonkin, mutta Pikettyn mukaan vasta vieläkin korkeammalla kuin 1800-luvun 700 %:ssa.

Varallisuuserot ovat pienempiä kuin 1800-luvulla

Viime vuosikymmeninä ylimmän 1 % (ja 10 %) osuus varallisuudesta on ollut selvästi pienempi kuin 1800-luvulla, esimerkiksi Ranskassa reilut 20 % vs. 50 % (60 % vs. yli 80 %), Britanniassa alle 30 % vs. 55-70 % (70 % vs. 80-90 %), Ruotsissa 20 % vs. 60 % (50-60 % vs. 80-90 %), tosin Yhdysvalloissa 35-35 % vs. 25-45 % (70 % vs. 60-80 %). Luvut kasvoivat hitaasti ensimmäiseen maailmansotaan asti, romahtivat sitten ja ovat hieman nousseet viime vuosikymmeninä.

Vuonna 1910 Euroopan rikkain kymmenys omisti 90 % varallisuudesta ja sai 45 % tuloista.

Ratkaisuja

Pikettyn mukaan ainoa ratkaisu olisi progressiivinen globaali varallisuusvero, minkä hän itsekin myöntää epärealistiseksi. Siksi Piketty näkee kuvaamansa kehityksen väistämättömänä.

Joukko muita vasemmistolaisia pitää Pikettyä liian pessimistisenä, heidän mielestään on realistisempiakin ratkaisuvaihtoehtoja.

FT:n Robin Hardingin mukaan ratkaisu ongelmaan olisi talouskasvun lisääminen tekemällä työvoiman tarjontaa lisääviä uudistuksia ja lisäämällä maahanmuuttoa. Vaihtoehtoinen ratkaisu olisi lisätä kiinteistö- ja perintöveroja.

Onko tämä hyvä vai paha?

Kaikki eivät usko Pikettyn johtopäätöksiin tai edes talouskasvun hidastumiseen, vaikka moni taloustieteilijä Cowenia myöten sellaiseen uskookin: ”matalalla roikkuvat hedelmät on jo poimittu ja väestönkasvun hidastuminen sekä väestön ikääntyminen vähentävät kasvua, Mooren lakikaan ei enää kauan toimine”. Toisaalta robotit, tekoäly, 3D-tulostus, geenimuuntelu ja muu bioteknologia, asteroidien louhiminen ja moni muu seikka lupaavat paljon.

Talouskasvua lisäävät uudistukset olisivat joka tapauksessa tarpeen: työmarkkinoiden rajoitukset vähemmiksi, sosiaaliturva kannustavammaksi, vähemmän protektionismia ja sääntelyä.

Jos tässä ei onnistuta ja kasvu alkaa hiipua, on ehkä vain hyvä, jos pääomien nopea kasvu kuitenkin jatkuu, koska muuten talouskasvu, palkkatason kasvu ja köyhien tulojen kasvu hidastuvat entisestään. Pääomat ovat näet tärkeä tuottavuutta ja siten palkkatasoa nostava tekijä. Robottien ja tekoälyn myötä tosin tämä nostava vaikutus voi jäädä nykyistä pienemmäksi.

Tulo- ja varallisuuserojen kasvusta harva pitää, mutta talouskasvun vieläkin runsaampi hiipuminen olisi paljon pahempi asia ihmisille, luultavasti myös yhteiskuntarauhalle.

Globaalisti varallisuuserot ovat kutistuneet?

Globaali talouskasvu on ennätystasolla, joten Pikettyn lain mukaan globaali varallisuus olisi ennätyspientä talouskasvuun nähden. Onko näin? Ovatko myös globaalit varallisuuserot ennätyspieniä?

Globaalit tuloerot ainakin ovat pienentyneet jo paljon 1970-luvulla alkaneen uuden globaalin liberalismin kaudella. Monet tutkimukset ovat vahvistaneet tämän.

Ovatko varallisuus- ja tuloerot pienentyneet myös monissa kehitysmaissa?

Pikettyn esitelmä vaikenee tästä kaikesta, samoin referaatit. Kirjakin? Tarkoitushakuisesti?

Maailma on useimmilla mittareilla vuosi vuodelta yhä parempi paikka, oli kyse sitten terveydestä, elintasosta, ravitsemuksesta, ihmisoikeuksista tai jopa onnellisuudesta. Lähinnä monien länsimaiden työmarkkinasääntely ja tulonsiirrot ovat pahentuneet ja niiden myötä työttömyys. Siksi vasemmisto yleensä joutuu valitsemaan tiettyjä maita tai erikoisia mittareita sen sijaan, että mittaisi em. asioita, jotka kuitenkin ovat ihmisille yleensä paljon tärkeämpiä.

Kymmenistätuhansista mittareista aina löytyy jokin, joka heikkenee: hyvinä aikoina puhutaan tuloerojen kasvusta, huonoina köyhien tulojen pienestä laskusta – jossain maassa – vaikka rikkaiden tulot saattavat romahtaa puoleen tai jopa negatiivisiksi. Media lähtee mukaan peliin, koska hyvä uutinen ei myy – sehän ei ole mikään uutinen vaan normaalitila.

Linkkejä

Lisätietoja ja lähdeviitteet (Thomas Piketty, L.net)
Piketty-artikkelit Vapaasana.netissä (myöhemmissä demari Lawrence Summers ja moni muu kumoavat Pikettyn väitteet)
The Inequality Puzzle, Lawrence H. Summers, Democracy journal, Summer 2014

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s