Köyhien maiden julkiset koulut ovat usein läpimätiä, niissä ei opi mitään. James Tooley löysi ympäri maailmaa köyhimmistäkin slummeista ”kaupallisia” yksityiskouluja. Maailman köyhimmät vievät lapsensa niihin dollarilla kuussa mieluummin kuin julkisiin, joissa ruokakin on ilmaista.

Tooley joutui tekemään tutkimusta yksityiskouluista, vaikka hän olisi halunnut keskittyä palvelemaan köyhiä. Yllätyksekseen hän löysi tällaisia kouluja joka puolelta, jopa köyhistä kodeista.

Tooley mukaan niissä kannustimet ovat kohdallaan: jos jokin kouluista keksii paremman tavan opettaa, huhut kiertävät, vanhemmat siirtävät lapsiaan niihin ja kilpailijat kopioivat ratkaisuja.

Sen sijaan julkiset koulut eivät tee eivätkä tule tekemään parannuksia, koska niissä kannustimet eivät ole mitenkään kohdallaan. Rahaa tulee joka tapauksessa. Esimerkiksi Afrikassa julkisella sektorilla opettajia on usein lähes mahdotonta erottaa, vaikka he eivät tulisi töihin, tulisivat humalassa, nukkuisivat tai lukisivat lehtiä opettamisen sijaan – tai pahoinpitelisivät ja raiskaisivat lapsia. Opettajat saattavat tulla paremmilta alueilta ja pitää likaisia ja kiroilevia slummilapsia vastenmielisinä.

Vaikka moni kouluista tavoittelee voittoa, ne saattavat silti antaa vapaapaikkoja kaikkein köyhimmille. Intiassa vajaa kolmannes oppilaista käy yksityistä koulua, kaupungeissa 85 %; päälle tulevat yksityisopettajien opettamat.

Valtio estää koulutusta

Valtio on tehnyt yksityiskoulujen toiminnan vaikeammaksi. Vuonna 2010 säädetty laki pakottaa Intian yksityiskoulut rekisteröitymään sulkemisen uhalla. Silti vain puolet on rekisteröitynyt. Voitontavoittelu on kielletty lailla ja kouluilta on vaadittu samanlaisia suuria leikkikenttiä ja kirjastoja sekä korkeita palkkoja kuin julkisilta.

Jo se, että valtio houkuttelee lapsia surkeampiin julkisiin kouluihin ilmaisuudella ja ilmaisella ruoalla ja kouluasulla, saa monet lapset pois paremmasta yksityisestä koulutuksesta.

Valtio pitäisi saada pois koulutuksesta

Tooley ja häntä haastatellut ekonomisti Russ Roberts päätyivät siihen, että valtio pitäisi saada pois koulutuksesta, jotta maailman köyhät saisivat kunnon opetusta. Ongelma vain on siinä, että jos asiasta päättävät byrokraatit suostuisivat tällaiseen bottom-up-ratkaisuun, he menettäisivät työnsä eivätkä enää olisi tärkeitä. Poliitikoillekin on vaikea myydä ratkaisua, jossa valtio lakkaisi puuttumasta koulutukseen. Siksi miljardeja syydetään kankkulan kaivoon.

Kun eliitti ei ole yksityistänyt koulutusta, miljoona köyhät ovat itse yksityistäneet sen omien lastensa osalta. ”Privatization by the people, for the people.”

Jos rahaa halutaan yhä syytää koulutukseen, sen voisi vain jakaa köyhille eikä käyttää opettajien suojatyöpaikkoihin, hienoihin seiniin ja muuhun turhaan.

Yksityistämisessä on sekin etu, että kun valtio tekee vähemmän, se pystyy harjoittamaan vähemmän korruptiota, Tooley toteaa.

Asiasta kertovat tarkemmin aiheesta kirjan A Beautiful Tree kirjoittaneen tutkijan James Tooleyn haastattelu EconTalksissa sekä Liberalismi.net.