Energiavirasto päätti sähkön siirtohintojen noston

Energiavirasto päätti vuodenvaihteessa tuplata sähkönsiirron sallitun voittoprosentin. Hinnannostot olivat viraston tarkoituskin. Yksityinen monopoli on julkista tehokkaampi, mutta jos virasto sallii liian korkeat hinnat, yksityistämisen hyöty voi jäädä väliin. Jos julkisen yhtiön ostaa veronkiertäjä, se ei haittaa, koska tällöin kauppahinta nousee veronkiertohyödyn verran.

Energiavirasto nosti 1.1.2016 siirtoyhtiöiden sallitun tuoton kolmesta kuuteen prosenttiin. Vielä kesällä virasto oli KHO:ssa taistellut voitokkaasti sen puolesta, että tuottoprosenttia ei saanut nostaa.

Energiaviraston analyytikko Mikko Friipyöli sanoi, että muutkin verkkoyhtiöt varmasti nostavat hintojaan. Hinnannosto oli viraston tarkoituskin.

Johtaja Veli-Pekka Saajo perusteli nostoa sillä, että matalan korkotason vuoksi tuotto jää vähäiseksi – mutta sehän on tarkoituskin: tuoton kohtuullisuus kun riippuu juuri korkotasosta ja vastaavasti sallittu tuotto nousee korkojen noustessa, kuten pitääkin.

Virastoa arvostellut ekonomisti Roger Wessman selittää, miten vanhakin malli mahdollistaa riittävästi verkonparannusinvestointien rahastamisen korkeampina siirtohintoina. ”Energiavirasto on ajanut selvästi valvottavien intressiä eikä yleisen sähkönkuluttajan intressiä, Wessman sanoo.”

Ei haittaa, vaikka valtionyhtiöt yksityistettäisiin veronkiertäjille

Jos valtionyhtiön arvo valtiolle eli tulevien tuottojen nykyarvo on 60 miljoonaa euroa, sen arvo yksityisille on enemmän, esimerkiksi 80 miljoonaa, koska yksityiset pystyvät operoimaan yhtiötä tehokkaammin. Hyvällä verosuunnittelulla tai veronkierrolla arvo voi olla jo 100 miljoonaa euroa, jos verosuunnittelun hyöty on 20 miljoonaa euroa. Tällöin kauppahinta asettuu sen 20 miljoonaa euroa korkeammalle. Valtiolle on samantekevää, saako se rahansa veroina vai kauppahintana. taloustieteen tohtori selittää asiaan (Asiaton lehdistökatsaus), vaikka se on taloustiedettä tunteville itsestäänselvyys.

Jos jokin arvopaperi tuottaa ikuisesti nettona 2 miljoonaa euroa vuodessa tasaisesti ja riskittä, ja riskitön tuotto on 2 %, arvopaperin arvo on 100 miljoonaa euroa. Yleensä kuitenkin riski, tuottoprosentti ja tuotto ovat korkeampia, mutta yllä kuvattua tämä ei muuta mitenkään: arvo yksityiselle on korkeampi kuin valtiolle

Ainoa poikkeus on siinä, jos yksityiset käyttävät korkeampaa diskonttokorkoa kuin valtio. Jos tällöin äänestäjät sallivat valtion riskeerata heidän rahojaan sijoituksiin, heidän kannattaa pikemminkin sijoittaa hajautettuun osakesalkkuun kuin valtionyhtiöihin, koska valtion enemmistöomistus yleensä heikentää yhtiöiden tuottoa, joskus todella pahasti. Tietysti valtio voi lisätä tuottoa kieltämällä kilpailun ja nostamalla hintoja, mutta edullisempaa olisi sallia kilpailu, yksityistää yhtiö ja verottaa hintoja, jos hinnannousua kerran toivotaan.

Kommentoija sanoi, että raha polttaa valtion käsissä, valtio käyttää rahat liian pian. Kuten toinen kommentoija vihjasi, tästä huolestuneen pitäisi olla vaatimatta nyt elvytystä, laatia valtion velanoton kieltävä laki ja vastustaa yleensä menonlisäyksiä ja sanoa, että on tärkeämpää säästää nekin rahat tulevaan kestävyysvajeeseen. Yleensä yksityistämisen vastustajat sanovat päinvastaista: he eivät oikeasti ole edes itse väittämällään kannalla, vaan sanovat vain sitä, mikä kulloinkin tukee heidän ideologista kantaansa. Ensin valitaan kanta, sitten argumentit.

Tarvitseeko monopolia edes säännellä?

Luonnollisenkin monopolin kohdalla epäsuora kilpailu tai kysyntäkäyrän muoto saattaa pakottaa monopolin pitämään hinnat kohtuullisina. Milton Friedmanin mukaan monopolit tai kartellit eivät yleensä ole tuottaneet pitkäaikaista haittaa kuluttajille, ellei valtio ole suojannut niitä. Ne ovat paikoin nostaneet hintaa mutta eivät keskittymishyötyjä enempää, ja siksi antitrustilaeista ei ollut hyötyä.

Nyt tällaiset suojalait ovat vähentyneet, mutta kilpailu on yhä kiellettyä takseissa, apteekeissa ja monella muulla alalla. Muillakin valtio sääntelyllä rajoittaa kilpailua, etenkin ulkomaista.

Useimpien taloustieteilijöiden mielestä joissain tapauksissa hinnan sääntely on silti tarpeen. Suomessa sallitaan listahintojen mukaiset kulut + kohtuullinen voitto. Jos yhtiö saa verkon hoidettua listahintoja halvemmalla, erotus jää sen ylimääräiseksi voitoksi. Tämä kannustaa maksimoimaan tehokkuuden.

Periaatteessa kaiken näin saavutettavan voiton nykyarvo päätyy kunnalle yhtiötä yksityistettäessä, lukuun ottamatta pääoman korkoa. Pääoman korkoa kunta tai valtio saa paremmin hajautetusta osakesalkusta kuin julkisesta yhtiöstä, kuten ylempänä todettiin.

Lisätietoja

Tekstin linkeistä löytää lisätietoa, samoin seuraavista:
Kartellit ja monopolit (Liberalismi.net)
Nordean entinen pääekonomisti Roger Wessman:
Sähkön siirtohinnan sääntelystä
Energiaviraston outo arvio kohtuutuotosta
Energiavirasto pääsyy, ei investointitarpeet
Energiaviraston lumelääke

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s