Tutkimuskatsaus: Rikokset lisäävät aseiden hankkimista, ei päinvastoin

Yhdysvalloissa ihmisiä surmataan aseilla vähiten siellä, missä niitä on eniten. Kontrollimuuttujilla saadaan päinvastainenkin tulos muttei laadukkaimmissa tutkimuksissa. 11 makrotason tutkimusta osoitti rikollisuuden lisäävän aseiden hankkimista, ei päinvastoin. Useimmat selvittivät kausaatiota pätevästi Grangerin testillä tai instrumenttimuuttujilla. Mustimmissa osavaltioissa tapetaan kymmenkertainen osa väestöstä aserikkaimpaan osavaltioon nähden (Wyoming, 1,3 % afroamerikkalaisia, 60 % kodeista aseistettuja) tai muihin valkoisimpiin. Itse asiassa näissä ihmisiä tapetaan suhteessa vähemmän kuin Kanadassa, Suomessa, Ranskassa tai Tanskassa. Sveitsissä surmataan vieläkin vähemmän, vaikka siellä on aseita tiheämmässä kuin Yhdysvalloissa.

Runsaampi aseenomistus ei lisää tappoja, koska nämä omistajat eivät yleensä ole rikollisia tai he jopa ovat potentiaalisia uhreja, jolloin ase suojaa rikoksilta. Tutkimusten mukaan tällaiset tekijät kumoavat päinvastaiset tekijät.

Tutkimuskatsauksen (Journal of Criminal Justice, 2015) 41 tutkimuksesta puolet löysi yhteyden aseenomistuksen ja henkirikosten välillä. Laadukkaimmista tutkimuksista vain harva löysi yhteyden. Vain kuusi tutkimusta otti huomioon yli viisi tilastollisesti merkitsevää sekoittavaa muuttujaa, ja yksikään näistä ei löytänyt merkitsevää yhteyttä tuliaseiden ja väkivallan välillä.

Sveitsissä jokainen 21-50-vuotias kykenevä mies saa rynnäkkökiväärin ja ammuksia asevelvollisuutensa vuoksi. Maassa on enemmän tuliaseita kuin Yhdysvalloissa mutta vähän ampuma-aserikoksia. Liberaaleista aselaeista huolimatta – tai niiden vuoksi? – maassa on vähän väkivaltarikoksia ja sveitsiläisillä poliitikolla on yleensä vähemmän poliisisuojelua kuin muiden maiden poliitikoilla.

Etninen koostumus

Afroamerikkalaisia on eniten Mississippissä ja Louisianassa (32–37 %), ja niissä tappoja on melkein kymmenen kertaa enemmän kuin Wyomingissa, jossa aseita on eniten (60 % talouksista), kuten kuvastakin näkyy, mutta mustia vain 1,3 %. 8 osavaltiossa mustia on vieläkin vähemmän. Melkein kaikissa niistä tapetaan vähemmän ihmisiä kuin Ranskassa, Kanadassa tai Suomessa, lopuissakin vain vähän enemmän, suhteessa väestöön tietenkin, vaikka melkein jokaisen aseluvut ovat näihin verrattuna moninkertaisia, Louisianan tasoa tai yli.

Osan näistä eroista väitetään johtuvan mustien ja valkoisten/keltaisten osavaltioiden kulttuurieroista, mutta aseluvuilla niitä on mahdotonta selittää.

Slate Star Codex

”Aseet eivät tapa. Aseet kontrolloituina etnisellä koostumuksella, urbaaniudella ja etelävaltioisuudella tappavat” -sanonta viittaa niihin tutkimuksiin, joissa alun perin aseosavaltioissa alhaisimmat tappoluvut saadaan säädettyä korkeimmiksi kontrollimuuttujien perusteella. Laadukkaammissa tutkimuksissa ei sitenkään, kuten yllä kerrotaan.

Slate Star Codexin tietojen perusteella Yhdysvalloissa surmataan 3,8 ihmistä 100 000 asukasta kohden, valkoisissa osavaltioissa noin 2, vertailumaissa noin 1. Alexander arvioi, että aseet selittävät erosta ehkä 0,5 yksikköä – tosin ennen kuin hän näki yllä kuvatun tutkimuskatsauksen ja tutkimatta kausaation suuntaa: lisäävätkö murhat asehankintoja. SSC: Mustien osuus selittää 54 % osavaltiokohtaisesta vaihtelusta.

Wyomingissa aseita on kaikkein tiheimmässä, 60 %:lla talouksista (koko maassa 32 %). Murhaluku on siellä vain 1,4 kuten Kanadassa (koko maassa 3,8). Vaikka asesurmia on aseosavaltioissa vähiten, ase-itsemurhat laskien suunta vaihtuu. Siksi aseenvastustajat ja heidän esittämänsä graafit eivät puhu tuliaseellisista tapoista vaan tuliasekuolemista harhauttaakseen lukijoita. Tuliase-itsemurhista suurin osa olisi kuitenkin tehty toisin keinoin, jos tuliaseita ei olisi.

Saattavat aseet silti lisätäkin itsemurhia. Monessa tutkimuksessa eivät, vain korvaavat tuliaseitsemurhilla vaarallisempia keinoja, kuten rakennuksista hyppääminen, jotka keinot tappavat suostuvaisten lisäksi viattomiakin.

Yhdysvalloissa surmataan ei-tuliasein 1,2 ihmistä 100 000 asukasta kohden (monena vuonna paljon enemmänkin), mikä on 2 kertaa Saksan luku (0,6) ja 1,3 kertaa Kanadan luku (0,9). Yhdysvaltojen koko surmaluku on 3,8 (Saksan 0,8 ja Kanadan 1,4). Tuliaseet eivät mitenkään selitä eroa, etenkään kun lasketaan korvausefekti: ilman tuliaseita osa näistäkin surmista tehtäisiin muilla aseilla ja luku 1,2 olisi paljon suurempi.

SSC:n listatut ennusteet ovat aiempina vuosina pitäneet paikkansa erittäin hyvin esitettyjä todennäköisyyslukuja vastaavasti, ja blogi on maailman arvostetuimpia rationalistiblogeja. Sen analyyseissä pyritään minimoimaan ihmisille luonteenomaiset kognitiiviset vinoumat.

Kennesaw’n asepakko

Kennesaw’n kaupungissa säädettiin vuonna 1982 kotitalouksille aseenomistuspakko kaupungin turvallisuuden lisäämiseksi. Lainmuutoksen jälkeen murrot vähenivät. Pakosta vapautetaan tuomitut, köyhät ja eettisesti aseita vastustavat, eikä ketään ole tuomittu pakon rikkomisesta, mutta aseenomistus on kaupungissa yleistä.

Väkivaltarikoksia kaupungissa on 85 % vähemmän kuin Georgiassa tai Yhdysvalloissa keskimäärin. Murtojen määrä suhteessa asukaslukuun putosi alle viidennekseen 1981 – 1999. NRA:n mukaan lain tarkoitus ei ollut lisätä aseiden määrää vaan varoittaa rikollisia tuottamalla julkisuutta kansalaisten puolustuskyvylle.

David Kopel väittää, että kotimurtoja oli 65 vuodessa ennen lainmuutosta ja 26 ja 11 seuraavina vuosina.
Blogistin mukaan vuosina 1982-2009 kaupungissa tehtiin vain yksi murha. Vuonna 2010 ammuttiin kolme ihmistä koulussa, jonne liittovaltion lait kielsivät viemästä aseita. Blogistin mukaan tämä osoittaa, miten kieltolaki vain estää lainkuuliaisia kansalaisia puolustautumasta muttei rikollisia surmaamasta.

Kennesaw’n luvuista osa voi mennä sattuman piikkiin ja osa muiden tekijöiden, joten siitä yksin ei kannata tehdä kovin vahvoja päätelmiä.

Rajoituksia aseenkantoon?

BMJ:ssä julkaistun tutkimuksen mukaan puolet puukotuksista tehdään keittiöveitsillä. Tutkijoiden mukaan pitkien keittiöveitsien pitäisi olla tylppäkärkisiä. Kymmenen huippukokkiakin katsoi, että teräväkärkisten veitsien ei tarvitse olla pitkiä. 1600-luvun Ranskassa vaadittiinkin tylppäkärkisyyttä.

On myös ehdotettu autojen ja puukkojen kieltämistä, koska niillä surmataan Suomessa paljon enemmän ihmisiä kuin tuliaseilla. Jokaisen itsemääräämisoikeuteen kuuluu saada päättää, onko esimerkiksi metsästysase tai ammuntaharrastusase hänelle tärkeämpi kuin puukko tai pitkä, teräväkärkinen keittiöveitsi. Kellään muulla ei ole oikeutta päättää hänen omaa tärkeysjärjestystään.

”Itsepuolustus on ihmisoikeus”

Osa ihmisistä pitää oikeutta itsepuolustukseen keskeisenä ja luovuttamattomana ihmisoikeutena ja katsoo siksi ampuma-aseiden kieltämisen olevan ihmisoikeusrikkomus.

Osa taas vetoaa ihmisoikeuksien sijaan tai lisäksi hyötyyn, tutkimuksiin esimerkiksi siitä, että aseistautuneiden siviilien pysäyttämissä joukkomurhissa kuolee keskimäärin 2 ihmistä, poliisien pysäyttämissä toistakymmentä.

Washington, Jefferson, Madison ja Hamilton kannattivat aseenkanto-oikeutta, Hitler, Castro, Stalin, Lenin sekä Idi Amin vastustivat.

”Kiellot riisuvat aseista pikemminkin lainkuuliaisia uhreja kuin heidän kimppuunsa hyökkääviä rikollisia”

Thomas Jefferson siteerasi lakitieteellisessä kokoelmateoksessaan Cesare Beccariaa: ”lait, jotka kieltävät aseenkannon … riisuvat aseista vain ne, joilla ei ole tapana eikä aikeena suorittaa rikoksia … Sellaiset lait pahentavat hyökkäysten uhrien asemaa ja parantavat hyökkääjien asemaa; ne lait pidemminkin rohkaisevat henkirikoksiin kuin estävät niitä, koska aseistamattoman miehen kimppuun voi hyökätä luottavaisemmin kuin aseistetun.”

Taloustieteilijä John Lott toteaa kirjassaan More Guns, Less Crime, että rikoksia voidaan vähentää säätämällä lakeja, jotka helpottavat lainkuuliaisten kansalaisten aseenkantoa julkisilla paikoilla, myös kätkettynä, niin että potentiaaliset rikolliset eivät tiedä, keillä on tuliaseita. Tutkimus perustui FBI:n rikostilastoihin kaikista 3054 Yhdysvaltojen piirikunnasta.

Tutkijat ovat todenneet totalitarististen hallintojen ensin rajoittaneen aseenkanto-oikeutta ja sitten konfiskoineen aseita, esimerkkeinä fasistinen Italia ja Natsi-Saksa sekä eräät kommunistivaltiot. Sotilastiedustelu-upseereille on pitkään opetettu ampuma-aserekisterien haltuunottoa, ja siten myös Saksan ja Neuvostoliiton joukot toimivat vallatessaan maita toisessa maailmansodassa.

Väkivalta kodeissa

Arthur Kellermannin mukaan henkirikokset ovat hieman yleisempiä kodeissa, joissa on ase, joskin tämä oli paljon pienempi riskitekijä kuin esimerkiksi vuokralla asuminen. Tutkijat John Lott, Gary Kleck ja moni muu pitävät Kellermannin tutkimuksia virheellisinä.

Kleck osoitti, että vain muutama Kellermannin tutkimuksen henkirikoksista tehtiin uhrin kodin aseilla ja että aseita hankkivat useammin ne, jotka elivät muutenkin vaarallisemmissa olosuhteissa ja joilla oli muutenkin korkeampi riski joutua henkirikosten kohteeksi.

Useiden tutkijoiden mukaan suurin osa aseiden käytöstä puolustukseen on omaisuuden suojaamista, ihmishenkien pelastamista ja rikosten ehkäisyä tappamatta rikollista.

Rotusyrjintä

Yhdysvalloissa ensimmäisiä aserajoituslakeja olivat sisällissodan jälkeen orjalakien tilalle tulleet ”mustien lait” (Black Codes), joilla rajoitettiin mustien kansalaisoikeuksia kuten aseenkantoa ja omistusta. Myöhemmin säädettiin vastaavia muodollisesti rotuneutraaleja lakeja perustuslain 14. lisäyksen kiertämiseksi mutta niitä toimeenpantiin rasistisesti.

Vasemmistolaisin puolustaa aseenkanto-oikeutta

Markus Mustajärvi (vasen-ryhmä) oli YLE Puheen ”Puheen päivä” -ohjelman mukaan edellisen eduskunnan asemyönteisin kansanedustaja.

Suomi

Suomessa henkirikokset tehdään teräaseella tai paljain käsin, alle viidennes tuliasein, mistä puolet käsiasein. Tuliaseet olivat yleensä luvattomia. Tutkimuksen tehnyt oikeusministeriön Optulan erikoistutkija Martti Lehti arvioi, että surmakäsiaseet olivat yleensä ”täysin pimeitä”, muihin surmatuliaseisiin saattoi usein olla lupa jollakulla muulla.

Kesällä 2011 tuli voimaan vaatimus, että aseluvan saa vasta kahden vuoden ohjatun ammuntaharrastuksen jälkeen. Suomalaisia kouluampumisia tutkinut Atte Oksanen sanoo, että tämä olisi estänyt sekä Jokelan että Kauhajoen ampujia saamasta aseita. Hän arvelee nykylinjan olevan ”ihan OK”, mutta hänestä aselainsäädäntöä parempi keino olisi uhkien tunnistaminen ja ennaltaehkäisy. Optulan Martti Lehtikin arvioi, että lupakäytäntö on jo niin tiukka, että sillä ei voida enää ”vaikuttaa radikaalisti”. ”Uusilla aselain uudistusehdotuksilla tuskin saadaan vähennettyä henkirikoksia.”

Kuvituskuvan tiedot ovat yhdeltä vuodelta. Tutkimuskatsauksen tieto on tarkempaa kuin yksittäisten kuvaajien, koska katsaus perustuu 41 tutkimuksen tietoihin ja tutkimusmenetelmien analyysiin. Tutkimuksissa oli analysoitu sekä vaikutuksia henkirikoksiin ja muuhun väkivaltaan että vaikutuksia tuliaseilla tehtyihin henkirikoksiin.

Lähteet

Tutkimuskatsaus: The Impact of Gun Ownership Rates on Crime Rates: A Methodological Review of the Evidence (Journal of Criminal Justice 43 (2015) 40–48)
Aseenkanto-oikeus (tämän artikkelin tiedot ja paljon muuta lähdeviitteineen)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s