Kulttuurimarxismi: varsinainen merkitys ja salaliittoteoriat

Professori Paul Kengorin mukaan kulttuurimarxismi tarkoittaa marxismin soveltamista kulttuurisiin tavoitteisiin. Kommunisti-ideologi Antonio Gramsci korosti, että perinteiset instituutiot, kuten avioliitto, pitää murtaa, jotta porvarien kannatus romutettaisiin. Presidentiksi pyrkivän Pete Buttigiegin isä perusti ja johti Gramsci-seuraa. Frankfurtin koulukunnan Marcuse ja Fromm kehittivät aatetta. Salaliittoteoreetikot uskovat sen olevan suuren joukon tietoinen salaliitto. Vasemmisto yrittää väittää kaikkia viittauksia teoriaan salaliittoteorioiksi.

Avioliitto, perinteiset sukupuoliroolit ja -moraali sekä isänmaallisuus ovat eräitä tämän taistelun kohteita. Siinä missä arvoliberaalien mielestä jokaisen pitäisi saada suhtautua näihin haluamallaan tavalla, monet kulttuurimarxilaiset haluavat kaikki ihmiset tiettyyn muottiin – kuten monet konservatiivitkin, mutta eri muottiin.

Moni vasemmistolainen kutsuu itseään ”arvoliberaaliksi”, vaikka vastustaa osaa arvoliberalismista, kuten aseenkanto-oikeutta, sananvapautta, itsen ja omien lasten geenimuuntelua, seksityötä ja bordelleja, tieteen vapautta tai oikeutta valita esimerkiksi kotiäitiys ja muut perinteiset roolit.

Timo Soini syyttää plokissaan liberaaleja siitä, että vastustamalla perinteisten instituutioiden pakollisuutta nämä pelaavat kulttuurimarxilaisten pussiin, ovat ”hyödyllisiä idiootteja”. Onhan tässä perää, mutta ei pakollisuutta pidä silti kannattaa.

Frankfurtin koulukunta ja 1960-lukulaiset

Valtiotieteen professori Paul Kengorin mukaan Frankfurtin koulukunnan ”seksuaalimarxisti” Herbert Marcuse oli myös Yhdysvaltojen yliopistokampusten 1960-luvun uuden vasemmiston guru. Koulukunnan johtajat Theodor Adorno ja Max Horkheimer kirjoittivat kulttuuriteollisuudesta. Koulukunta tunnetusti perustui Marxin ja Freudin teorioiden yhdistelyyn.

1960-luvun opiskelijamellakat olivat osa näiden aatteiden voittokulkua, mutta opiskelijaliikeen rauhanomaisimmassa haarassa myös liberaaleilla oli merkittävä rooli, eikä ole tiedossa, että liike olisi kulttuurimarxilaisten käynnistämä, vaikka osa keskeisistä vaikuttajista olikin saanut heiltä vaikutteita. Esimerkiksi saksalainen opiskelijajohtaja Rudi Dutschke oli marxilainen ja sanoi, että porvarillisen Länsi-Saksan muuttaminen vaatisi pitkän marssin yhteiskunnan instituutioiden läpi: tulisi tunnistaa kulttuurinen hegemonia ja taistella sitä vastaan. Tämä sitaatti on usein virheellisesti liitetty Antonio Gramsciin.

Salaliittoteoriat ja tunnetut tosiasiat

Kengorin mukaan Frankfurtin koulukunnan emigraatio Yhdysvaltoihin ei ollut marxilaisten salajuoni, kuten jotkut luulevat, vaan pakoa natseilta. Jotkut antisemitistit käyttävät termiä ”kulttuurimarxismi” juutalaisen salaliiton merkityksessä, vaikka vain häviävän pieni osa kulttuurimarxilaisista on juutalaisia.

Salaliittoteoriaa olisi myös uskomus, että valtion johtohahmojen kesken olisi laaja tietoinen salaliitto, jonka tavoitteena olisi tuhota länsimaisen yhteiskunnan selkäranka kulttuurimarxismilla, koska sen jälkeen on helpompaa ajaa läpi marxistien varsinaiset tavoitteet. Tämä tavoite sinänsä on yleisesti tunnettu jo Gramscin kirjoituksista, ei salaliittoteoria.

Marxilaiset ovat pyrkineet vaikuttamaan moniin konservatismin vastaisiin ryhmiin ja kokoamaan niitä ”kansanrintamaksi” tai ”yhteisrintamaksi”. Osa marxilaisista on soluttautunut moniin vaihtoehtoliikkeisiin. Kaikilla ei suinkaan ole motiivina ”länsimaisen yhteiskunnan selkärangan murskaaminen” vaan esimerkiksi pyrkimys kääntää yhä useammat konservatiivista establishmenttia vastaan.

Termiä ”kulttuurimarxismi” kannattaa yleensä välttää, koska se on hörhöjen omima, mutta vastaväitteet ovat nekin yleensä puoliksi valheita.

Tuhoaako avioliiton murtaminen länsimaisen yhteiskunnan?

Ei, mutta ehkä heikentää sitä ja vähentää ihmisten hyvinvointia. Tutkimusten mukaan Avioliitto parantaa tuloja ja terveyttä kausaalisesti. Etenkin miesten ja lasten terveys, tuottavuus ja hyvinvointi heikkenevät ilman avioliittoa tai avioliiton päättyessä. Osa tästä on sitä, että tietynlaiset ihmiset päätyvät naimisiin ja pysyvät siellä, osa on kausaalista: avioliitto vaikuttaa oikeasti ajattelutapaan (mindset), lisää vastuunottoa ja pitkän tähtäimen ajattelua.

Monogaamiset avioliitot myös takaavat useammalle parisuhteen. Muuten meillä on läheisyydenkin suhteen suuremmat ”saantierot”: enemmän syrjäytyneitä ja huono-osaisia. Suuri naimattomien miesten määrä on historiallisesti aiheuttanut väkivaltaa, jopa sotia.

Ei pidä pakottaa ihmisiä naimisiin, kaikki ei sovi kaikille, mutta avioliiton ja eräiden muiden perinteiden halveksiminen on ehkä ihmisvihamielistä.

Lisätietoja ja lähdeviitteitä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s