Oxfordin etiikan professori John Tasioulasin mukaan käsitteet, kuten ihmisoikeudet, reiluus, terveys ja oikeusvaltioperiaate, on laajennettu kattamaan paljon entistä enemmän, jopa ”all-in-one”-tyyppisiksi kattaviksi poliittisiksi ideoiksi. Ennen ne olivat vain yksittäisiä käsitteitä, joita ihmiset saattoivat tasapainotella keskenään poliittisessa päätöksenteossa. Tämä ”conceptual overreach” (yleisemmin ”concept creep”) on hänen mukaansa eräs syy yleisen järkeilyn heikkenemiseen ja ideoiden hämärtymiseen ja sekaantumiseen.

Miksi on ongelma, jos esimerkiksi ”ihmisoikeudet”-sanalla aletaan kattaa yhä enemmän hyviä asioita?

Siksi, että sanojen alkuperäiset ideat hukkuvat tällaisissa eri asioiden sekoituksissa. Ei enää tunnisteta niitä erilaisia arvoja, joista kussakin tilanteessa on kyse. Se myös piilottaa näiden arvojen väliset konfliktit ja estää konstruktiivisen dialogin sekä kompromissien tekemisen eri tavalla ajattelevien kanssa. Tulee vaikeaksi löytää mitään yhteistä. Jos korkealaatuinen internet-yhteys määritellään ihmisoikeudeksi, ei enää voida sanoa ihmisoikeuksilla olevan erittäin korkeaa prioriteettia.

WHO on hänen määritellyt terveyden tarkoittamaan hyvinvointia, vaikka meillä on jo sana hyvinvointi ja terveyden pitäisi olla vain sen eräs komponentti, samoin kuin mielihyvän, ystävyyden ja saavutusten. Pitäisikö meidän siis sanoa, että Marie Curie ei uhrannut terveyttään tieteen edistämiseksi, jos hän katsoi saavutustensa olevan hyvinvoinnilleen tärkeämpiä? Näin sanojen katoaminen kielestä heikentää ilmaisukykyämme ja sekoittaa keskustelua.

Oikeusvaltioperiaate (rule of law) tarkoitti ennen sitä, että lait ovat selkeitä, ne kerrotaan kansalle ennen kuin ne astuvat voimaan, oikeuslaitos on riippumaton jne. Nürnbergin natsioikeudenkäyntien tuomiot teoista, jotka aikanaan olivat laillisia, eivät siis noudattaneet oikeusvaltioperiaatetta. Niitä pidettiin silti oikeutettuina. Nykyään yhä useammin oikeusvaltioperiaatteeseenkin on alettu sisällyttää kaikkea muuta, kuten ihmisoikeuksien puolustamista.

Ei pidä yrittää selittää tuomioiden olleen oikeusvaltioperiaatteen mukaisia, vaan pitää selittää, miksi siinä tilanteessa oikeusvaltioperiaatteen rikkominen oli hyväksyttävää. Jos ihmiset menettävät kyvyn pohtia vastakkaisten intressien konflikteja, yhteiskunnallinen päätöksenteko infantilisoituu ja analyysi hämärtyy.

Kun sosiaalinen ongelma harvinaistuu, ihminen alkaa tulkita sellaiseksi muutakin

Kun sosiaaliset ongelmat vähenevät, ihmiset alkavat nähdä niitä enemmän, he käytännössä laajentavat näiden ongelmien määritelmää (”prevalence-induced concept change”). Samaan tapaan sinisiä täpliä etsivät ihmiset alkavat niiden puutteessa kokea violetitkin täplät sinisinä. Epäeettisten pyyntöjen vähetessä ihmiset alkavat nähdä viattomatkin pyynnöt epäeettisinä. Tämän vuoksi ihmisten voi olla vaikea nähdä edistystä sosiaalisten ongelmien ratkaisussa, todetaan Sciencen artikkelissa.

Eliitit laajentavat käsitteitä vallan haalimiseksi

Tasioulasin mukaan käsitteiden ylilaajentaminen voi olla eliitin retorinen keino laajentaa valtaansa uusiin asioihin.

Toisaalta hän itsekin lipsuu tästä. Vuonna 1948 yleismaailmallinen ihmisoikeusjulistus tarkoitti ihmisoikeuksilla myös sosio-ekonomisiakin asioita toisin kuin aiemmin. Tasioulasin mielestä tämä saattoi olla hyvä ratkaisu, koska nyt teknologia antaa kyvyt tuottaa ihmisille paremman terveydenhoidon, työsuojelun ym. Liberaalit ovat tästä vastakkaista mieltä, nekin, joiden mielestä verorahoitteinen terveydenhoito pitää silti turvata, muttei muuttamalla sanojen merkitystä.

• Käsitteiden laajentaminen (Liberalismi.net: lisätietoja ja lähdeviitteet)
• Käsitteiden laajentaminen: lapsen itsenäisyys on laiminlyöntiä, köyhyys ja puhe väkivaltaa – vasemmiston uuskieli (Vapaasana.net)
• Maailma paranee (Liberalismi.net)