Äskettäin tehdyn tutkimuksen mukaan suomalainen lainsäädäntö on huonoa johtuen siitä että lainsäädännön tavoite on varmistaa hallinnon edut. Jäljempänä olevat esimerkit osoittavat saman asian.

Kasvihuoneilmiölle alkaa olla jo melko vankka tieteellinen todistusaineisto, ja tutkimuksen painopistettä tulisi siirtää ilmiön ja mahdollisten vastatoimien vaikutusten ja kustannusten suuntaan.

Nobelin rauhanpalkinto Yhdysvaltain armeijalle!

Tiernapojat vierailevat monessa suomalaisessa kodissa tänäkin jouluna. Harva kuitenkaan tuntee perinteen monituhatvuotista taustaa. Vaikka laulunäytelmä esitetään nykyään Oulun murteella ja tiernapojat kiertelevät erityisesti Tapaninpäivänä, tarina juontuu Raamatun kuvauksista itämaan tietäjistä, jotka saapuivat loppiaisena kunnioittamaan vastasyntynyttä Jeesusta.

Internetissä seikkaillessa törmää välillä sivuihin, joilla on valikoima lippuja jossain kulmassa. Mitä niiden takaa löytyy? Erikielisiä versioita kyseisistä sivuista. Miksi? Ei aavistustakaan.

Yksi kieli, monta lippua

Suomen Pankin johtajanimityksestä noussut hirmuinen meteli viittaa siihen, että presidentti Halosen toiminta asiassa olisi ollut jotenkin yllättävää. Ikäänkuin muuta olisi voitu odottaa SAK:n entiseltä lakimieheltä, joka kertoi saaneensa omiltaan evästyksenä virkaan ohjeen ”pidä vanhat arvos'”.

Uusimmat tutkimukset osoittavat entistä selkeämmin vapaakaupan ja talouskasvun välisen yhteyden. Kehitysmaatkin jakautuvat entistä selkeämmin kahteen kastiin, vapaakauppaan osallistuviin voittajiin (kasvu 5 %/hlö siinä missä teollisuusmaissa 2 %/hlö) ja sen ulkopuolelle jättäytyviin taantujiin (-1 %/hlö vuodessa), joiden talous kutistuu absoluuttisestikin.

Moni Pohjois-Afrikan tilannetta seuraava hieraisi varmaan silmiään jokin aika sitten kun lehdissä mainittiin Libyan johtajan Muammar Gaddafin tukevan tämänhetkistä terrorisminvastaista rintamaa.

Sanonnasta ”toisen terroristit ovat toisen vapaustaistelijoita” on tullut jo suoranainen klisee. Sanonnan kaltaiseen käsitteiden ja tavoitteiden relativointiin ei kuitenkaan ole tarvetta, ellei haluta tarkoituksellisesti hämärtää rajaa ”tavanomaisen” aseellisen vastarinnan ja sivullisiin siviileihin kohdistuvan ja pelon herättämiseen tähtäävän väkivallan välillä.

Tiedätkö mitä tietoja itsestäsi jätät jälkeesi, mitä kerrot isolleveljellesi ja mihin kaikkeen isoveli kykenee? Harva pohtii asiaa ja vielä harvempi ryhtyy puolustamaan oikeuttaan vapaaseen, yksityiseen viestintään. Syytä kuitenkin olisi.

Tietomurrot arkipäivää