Pohjois-Korean nälänhätä on yltynyt viime aikoina niin pahaksi, että maan asukkaat ovat lähteneet etsimään ravinnokseen villinä kasvavia ruohoja ja levää. Seurauksena maan koulut ja työpaikat ovat autioituneet. Syynä endeemiseen nälänhätään pidetään maan talousjärjestelmän romahdusta Neuvostoliiton purkauduttua, sekä useitä peräkkäisiä katovuosia. Arvellaankin, että 90-luvun puolivälin jälkeen nälkä on tappanut alueella satoja tuhansia ihmisiä.

Globaali kapitalismi ei ole nollasummapeliä

”Maailmantaloudessa uusien maiden vaurastuminen ei vie keneltäkään mitään pois, vaan avaa uusia markkinoita ja mahdollisuuksia…” kirjoittaa – ei (tällä kertaa) Heli Parkkinen vaan – Erkki Tuomioja (HeSa 21.6.06). Tuomioja (sd) korostaa, että maailmantalouden yhdentyminen ei ole nollasummapeliä, jossa jonkun voitot olisivat toisilta pois, vaan siinä koko pottia kasvatetaan.

Lakko – tekosyy pinnaamiseen

Eduskunnan satavuotisjuhlissa vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Heidi Hautala vertasi Putinin Venäjän ihmisoikeus- ja demokratiatilannetta tsaarin aikaiseen. Lähin vastinkohta saattoi heittää parin vuoden verran mutta muuten vertaus oli varsin oikeaan osunut.

Professori Heikki Paloheimo analysoi vihreitä seuraavasti: ”Vihreät on monissa asioissa lähempänä vasemmistoa kuin oikeistoa, mutta kuntien palvelurakenneuudistuksessa puolueella ei ole selkeää, omintakeista profiilia.” [Ekonomi 4/2006]

Mikäli ihmiskunta ei tuhoa itseään tai tuhoudu massiivisen luonnonkatastrofin myötä, on hyväksyttävää olettaa, että jossakin vaiheessa tiede ja teknologia kehittyvät niin pitkälle, että ”luonnollisista syistä” johtuvat kuolemat pystytään välttämään. Se, kuinka pitkään tähän kehitykseen menee on toki hyvin kiistanalaista: arviot vaihtelevat vuosisadoista vuosikymmeniin.

Charles Paul Freund kuvaa Reason-lehden kirjoituksessaan In Praise of Vulgarity: How commercial culture liberates Islam — and the West, miten USA:n vapautettua afgaanit 2001 nämä ryntäsivät ajamaan partojaan ja haalimaan kaupoista amerikkalaisen kaupallisen kulttuurin ikoneita, sekä miten talibanien tapaan myös mm.

John Stuart Mill (20.5.1806 – 8.5.1873) oli viimeinen klassinen liberaali tai ensimmäinen ”sosiaaliliberalismin” edustaja (millä tarkoitetaan eräänlaista osittaista liberalismia). Hän oli mm. merkittävä filosofi, taloustieteilijä, loogikko ja yhden kauden parlamentaarikko.

Filosofisten radikaalien kasvattama lapsinero

Professori, kirjailija, runoilija Jukka Kemppinen käsittelee blogissaan sekalaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä. Kirjoituksessaan julkiset portot hän mm. kuvaa, miten johtavat vasemmistointellektuellit Noam Chomskystä Jean-Paul Sartreen ovat kiistäneet sosialististen valtioiden hirmutekoja tai sanoneet niitä oikeutetuiksi. Sartrehan on jopa toistanut Leninin ”perustelun”: ”munakokkelia ei voi tehdä rikkomatta munia”.

Ote Kemppisen blogista