Kuka ei haluaisi elää ikuisesti?

Mikäli ihmiskunta ei tuhoa itseään tai tuhoudu massiivisen luonnonkatastrofin myötä, on hyväksyttävää olettaa, että jossakin vaiheessa tiede ja teknologia kehittyvät niin pitkälle, että ”luonnollisista syistä” johtuvat kuolemat pystytään välttämään. Se, kuinka pitkään tähän kehitykseen menee on toki hyvin kiistanalaista: arviot vaihtelevat vuosisadoista vuosikymmeniin.

Useimmat ihmiset epäilevät, että ikääntymisen ja vanhuuteen kuolemisen estäminen on käytännössä mahdotonta. Moni muukin asia, jota on aikoinaan pidetty mahdottomana (ilmaa raskaammalla koneella lentäminen, puhuminen satojen kilometrien päähän jne.) on teknologian myötä tullut mahdolliseksi, jopa arkipäiväiseksi, joten on suotavaa pohtia, onko ikääntymisen pysäyttäminen eli biologinen kuolemattomuus tavoittelemisen arvoista, vaikka ihmisiä toki aina kuolisikin esimerkiksi onnettomuuksiin. Esimerkiksi biogerontologi Aubrey de Grey on esittänyt, että ensimmäinen tuhatvuotiaaksi elävä ihminen on ehkä syntynyt jo vuonna 1945. de Grey on kerännyt yhteen varsin kattavan listan syistä ikääntymisen pysäyttämistä (tai hänen sanoillaan ”parantamista”) vastaan.

Mark Walker, filosofian tutkija Toronton yliopiston Trinity Collegessa, on omissa kyselyissään päätynyt siihen tulokseen, että maapallon ylikansoitus ja erittäin pitkien elinikien synnyttämä elämään kyllästyminen ovat yleisimpiä syitä vastustaa ikääntymisen pysäyttämistä.

Mutta mitä muuta kyllästyminen on kuin mielikuvituksen puutetta? Jos yksittäistä ihmistä todella kyllästyttää niin paljon, ettei pitkään eläminen kiinnosta, kukaan tuskin estää häntä päättämästä omaa elämäänsä. Ei ole erityisen hyväksyttävä perustelu estää pitkään elämistä niiltä, jotka pystyisivät nauttimaan elämästä vuosisatoja siksi, että on itse kyllästynyt. Päätösten tekeminen muiden puolesta omien intressien pohjalta on aina ollut liberaalin ajattelun vastaista.

Jos ihmisikä ei olisi rajoittunut noin 80 vuoteen, se avaisi varsin huikeita ajankäyttömahdollisuuksia. Kaikkien 1990-luvulla tehtyjen Hollywood-elokuvien katsominen yhteen putkeen ei kenties olisi kaikkein järkevintä ajankäyttöä, mutta ajallisesti täysin mahdollista, vaikka siihen menisikin vuosikausia. Osake-, rahasto- tai pankkitilisäästäminen kannattaisi toki aloittaa varsin aikaisessa vaiheessa, etteivät eletyt vuosisadat kuluisi yhtä intensiivisesti työtä tehdessä kuin suurimmalla osalla väestöä nykyisin.

Jos maapallon ylikansoituksesta on huolissaan, olisi Walkerin mukaan ensin parasta määritellä, mitä ”ylikansoitus” tarkoittaa, mikä on normatiivisuudessaan lähes mahdotonta. Pentti Linkolan mukaan maapallo on ylikansoittunut, kun sillä asuu enemmän kuin muutama miljoona ihmistä. Toisessa ääripäässä voidaan osoittaa, että aurinkoenergia riittäisi kattamaan jokaisen ihmisruumiin energiatarpeen, vaikka ihmisiä olisi yksi maapallon jokaista neliömetriä kohden. Oletettavasti yleisesti hyväksyttävä ylikansoituksen määritelmä jäisi johonkin näiden esimerkkien väliin, mutta olisiko se miljardi, 6 miljardia vai 20 miljardia ihmistä onkin hankalampi määritellä.

Malthusialaiset ennustukset raaka-aineiden loppumisesta eivät kuitenkaan ole vielä koskaan toteutuneet teollisen vallankumouksen alkamisen jälkeen. Silti tuhansia vuosia elävät ihmiset, jotka lisääntyisivät nykytahdilla ja joiden lapsetkin eläisivät tuhansia vuosia, epäilemättä muodostaisivat suhteellisen nopeasti sellaisen väestömäärän, jonka eläminen maapallolla muodostuisi epämiellyttäväksi tai jopa mahdottomaksi. Sekä de Grey että Walker esittävät yleisellä tasolla, että ongelma voitaisiin ratkaista kahdella tapaa: nostamalla kuolleisuutta tai laskemalla syntyvyyttä. Koska kuolleisuuden nostaminen tarkoittaa käytännössä ihmisten tappamista (oli se sitten suorasti, esimerkiksi ampumalla, tai epäsuorasti, esimerkiksi kieltämällä ikääntymishoidot) ja syntyvyyden laskeminen taas lasten hankkimisen estämistä, ovat molemmat tutkijat vakuuttuneita siitä, että syntyvyyden laskeminen on luultavimmin se ratkaisu, mihin ikääntymisen pysäyttänyt yhteiskunta päätyisi, tavalla tai toisella. Vaikka siirtymävaiheessa väestökasvu räjähtäisikin, ei se de Greyn mukaan ole sen parempi perustelu kieltää ikääntymisen pysäyttämistä kuin 1800-luvulla olisi ollut perusteltua kieltää hygieniatietämyksen levittäminen lapsikuolleisuuden vähenemisen aiheuttaman väestöräjähdyksen takia.

Ihmiskunnan historia on ollut jatkuvasti lisääntyvien vaihtoehtojen ja valinnanvaran historiaa. Vaikka oman elinajan valitseminen (onnettomuuksia lukuun ottamatta) tuntuu kenties utopistiseltakin, voi se tulevaisuudessa olla yhtä mahdollinen valinta kuin nykyään se, missä asuu tai kenen kanssa seurustelee. Kuinka pian tähän tilanteeseen päädytään on vahvasti riippuvainen siitä, kuinka paljon resursseja ikääntymisen tutkimiseen laitetaan.

Aubrey de Grey luennoi 17.-19.8. Helsingissä järjestettävässä TransVision2006: ”Emerging Technologies of Human Enhancement” -konferenssissa.

Kirjoittajasta:
Jani Moliis on Suomen transhumanistiliiton puheenjohtaja ja World Transhumanist Associationin hallituksen jäsen. Hän toivoo elävänsä vähintään tuhatvuotiaaksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s