EK heitti heinäkuun uutisköyhyyteen pommin: työaikaa on pidennettävä, jotta Suomen kilpailukyky säilyisi. Pontta vaatimukselle saatiin Saksan ja Ranskan samansuuntaisista toimista ja siitä, että EU:n ulkopuolella työtä tehdään enemmän kuin Suomessa. Vasta nyt EK latasi pöytään todelliset tavoitteensa: palkkojen on määräydyttävä yritystasolla kannattavuuden mukaan.

Työaikaa ei pidä pidentää

Vapaasana.netin ruotsalainen kolumnisti, aatehistorioitsija Johan Norberg kommentoi blogissaan päivittäin maailman tapahtumia liberaalin näkökulmasta. Tuoreimpien joukosta löytyvät mm. alla mainitut asiat (esitys toimituksen).

Rahapelimonopolit korruption välineinä

Aatos Erkolla on tapana pitää puheita ”perheyritysten” puolesta vapaata markkinataloutta vastaan. Hän siis haluaa suosittavan suurkapitalisteja ja syrjittävän yrityksiä, joita omistavat kasvottomat kapitalistit eli etenkin me tavalliset köyhät ja keskituloiset eläkesäästöjemme kautta – Suomessa lähinnä pakollisen, valtiollisen eläkejärjestelmän kautta.

Ateenan olympialaisiin Suomen valtio panosti 15 miljoonaa euroa. Saldo oli kaksi hopeamitalia eli 7,5 miljoonaa euroa / mitali.

Miksi veronmaksajia pakotetaan tuollaiseen? Maksakoot ne, jotka niitä mitaleja haluavat, vaikka keräyksillä ja sponsoreiden, mainostulojen ym. avulla, tai miten ikinä haluavatkaan, kunhan eivät pakota ketään mukaan.

(julkaistu eestiksi Äripäev-lehdessä 6. toukokuuta 2004)

Viimeinkin Eurooppa on yhtenäinen ja vapaa. Ihmiset ja yritykset vanhassa Euroopassa toivottavat riemuiten kaikki 75 miljoonaa uutta jäsentä tervetulleiksi. Olisimme myös toivoneet johtajiemme ottaneen teidät yhtä lämpimästi vastaan. Chiracin doktriini – että uusien jäsenten on vaiettava – on myrkyttänyt ilmapiirin. Samoin tilapäiset rajoitukset uusien jäsenvaltioiden työvoiman liikkuvuudelle.

Eräs EU:n pahimmista ominaisuuksista on todellisen vallanjaon puute. [Vrt. lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan erottaminen kansalaisten suojaamiseksi mielivallalta.] Ainoa lievite, mitä voi toivoa, on että hallitusten nimittämä komission puheenjohtaja vain sattuu ajattelemaan ja toimimaan riippumattomasti.

Euroopan Unionin tulevaisuudesta on kaikenlaisia visioita liittovaltiota kannattavien federalistien ja vastaitsenäistyneiden omaan kansakuntaansa hakevien entisten Neuvostoliiton maiden väliltä. Yhteen yritetään sovittaa 25 eri valtiota, joilla ei ole mitään muuta yhteneväistä kuin maantieteellinen läheisyys.

WTO-neuvotteluissa saatiin 1.8.04 aikaan kasvojenpelastus sopimalla lievistä kaupan esteiden, etenkin tullien ja tukiaisten vähentämisestä, joskin tavalla, joka viivyttää tulosta ja jättää porsaanreikiä.

Rikkaat maat poistanevat suurimman osan maatalouden vientituistaan ja osan muistakin tuista ja tulleista. Suuret kehitysmaat, mm. Kiina, Intia ja Brasilia, laskevat teollisuustuotteiden tulleja. Palvelukauppaakin saatetaan vapauttaa.

80-luvulla poliitikot olivat halveksittua ja politiikka likaista peliä, josta haluttiin pysyä erossa. 90-luvulla lisäksi poliitikot joutuivat namusedän ja jakajan roolista leikkaajan ja juustohöylääjän rooliin, ja heidän suosionsa laski entisestään, moni poliitikkokin luopui leikistä.

Nyt politiikka on jälleen muotia, pääministerin ja presidentin kannatukset ovat sosialististen maiden johtajien lukemissa, vaikkeivät he tee mitään, ja komentotalouden kannatuskin on elpynyt. Miksi?

Aamulehti kiinnittää huomiota siihen, että merkittävä osa kunnanvaltuutetuista on itse kunnan palveluksessa.

Suomen Kuntaliiton tutkimukseen perustuen kerrotaan, että vaikka enemmistö valtuutetuista työskentelee yksityissektorilla, niin kuntasektori tulee hyvänä kakkosena. Parhaimmillaan pirkanmaalaisissa kunnissa saattaa oman kunnan palveluksessa olla peräti kolmannes valtuutetuista.