Kreikan hallitukset päättivät ”demokraattisesti” sekä syödä että säästää kakun. Siksi he vaativat muita leipomaan heille uusia kakkuja, koska muu olisi ”demokratian estämistä”. Kreikkalaisilla on täysi vapaus päättää politiikastaan: elävätkö omilla rahoillaan vai haluavatko elää leveämmin muiden rahoilla ja sen aikaa muiden ehdoilla. Se, että muut tarjoavat jälkimmäisen vaihtoehdon, ei ole demokratian kaventamista vaan lisämahdollisuus. Kreikka voi vain kiittää EU:ta tästä ehtoihin sidotusta lisälainatarjouksesta.

Siitä taloustieteilijät kiistelevät, pitäisikö kuitenkin ehtojen olla löysempiä, jotta Kreikan kysyntä olisi parempi ja talouskasvu siten korkeampi. Näin saattaa olla joidenkin menoleikkausten ja etenkin veronkorotusten kohdalla, koska Kreikassa on nyt paljon käyttämätöntä tuotantokapasiteettia, neljännes työvoimastakin. Normaalioloissa kysynnän vaikutus ei olisi ratkaiseva.

Sen sijaan talousuudistusten osalta ehtojen pitäisi olla nykyistäkin tiukempia, jotta töitä kannattaisi aina tarjota ja ottaa vastaan, kilpailu kiristyisi ja korruptio muuttuisi vaikeammaksi. Valtion omaisuus tulisi pääosin yksityistää ja sääntely lakkauttaa.

Vaikka rakenneuudistusten tarpeellisuudesta vallitsi laaja yksimielisyys, vielä ennen kansanäänestystä heinäkuussa 2015 Tsiprasin hallitus valitsi jättää ne tekemättä ja sen sijaan leikata kysyntää 8 miljardilla eurolla, mistä yli 90 % on verojen ja eläkemaksujen korotuksia. Tekemättä jäivät mm. työmarkkinauudistukset, eläkeleikkaukset ja puuttuminen korruptioon, kilpailun esteisiin ja verojärjestelmään. HS-analyysin (Paavo Teittinen) mukaan sitoutumisellaan julkistalouden suureen ylijäämään eli nettosäästämiseen Syriza rikkoi vaalilupauksensa.

Laatulehtenä pidetty Die Welt muistutti, että kreikkalaiset eivät ole antiikin Kreikan perillisiä vaan ”Turkissa muotoutunut sekoitus slaaveja, bysanttilaisia ja albaaneja”. Kulttuurisesti he voisivat silti hakea innoituksensa antiikin suhteellisen liberaalista Perikleen Ateenasta.

lähteitä ja taustaa Kreikasta