”Seisoskellaan pienessä porukassa rennon smalltalkin merkeissä. Joku alkaa heittämään hilpeää ja iloista läppää esimerkiksi keskitysleireistä tai kuolleista vauvoista. Juuri kun juttu on melkein päässyt loppuhuipennukseen, niin yhtäkkiä joku räjähtääkin ja aloittaa aggressiivisen monologin, kuinka jutun kertoja on ”lapsellinen ääliö joka ei tajua kuinka loukkaavaa tuollainen on”.” (Perussuomalaisen avustajan hihamerkkikohun taustat linkkeineen ja pakina aiheesta.)
”Esimerkiksi huumorintajuttomuudesta kertova hihamerkki olisi näppärä. Sellaisen perusteella kaikki sivistyneet, normaalilla huumorintajulla varustetut ihmiset voisivat helposti huomata jo kaukaa, millaisen ihmisen kanssa olisivat tekemisissä ja siten varoa kielenkäyttöään.”
”Tietenkään hihamerkki ei ole mikään oikea ratkaisu, mutta se voisi olla mahdollista saavuttaa poliittisena kompromissina. Yksi tehokkaampi ratkaisu voisi esimerkiksi olla huumorintajuttomien pakkolääkitseminen kannabiksella. Se aiheuttaa kuulemma melko yleisesti spontaania hihittelyä tyhmille asioille.”
”Jotain huumorintajuttomille ihmisille olisi kuitenkin tehtävä. He ovat änkyräkonservatiivisia ja barbaarisia juntteja, jotka aiheuttavat monenlaista ikävää yhteiskuntaamme – aina lievästä apatiasta väkivaltaisiin konflikteihin. Me normaalit, humoristista diversiteettiä kunnioittavat sivistyneet yksilöt joudumme kärsimään usein jopa päivittäin huumorintajuttomuuden aiheuttamista uhkista.”
Taustaa
Yllä on ote Pahiksen pakinasta.
Perussuomalaisen James Hirvisaaren kansanedustajan avustaja Helena Eronen esitti poliittisessa satiirissaan vitsinä ulkomaalaisille ja suomalaisillekin hihamerkkejä, esimerkiksi yhdysvaltalaisille hampurilaisen kuvaa, jotta poliisin ei tarvitsisi kysyä henkilötodistusta. Tarkoitus oli puolustaa poliisin oikeutta kysyä henkilötodistuksia.
Toimittaja vääristeli asiaa julkaisemalla tästä uutisen, jossa annettiin ymmärtää ehdotuksen olevan aito. Koko maailma avustajan eroa haluavaa perussuomalaisten eduskuntaryhmää myöten vihaa avustajaa mutta suhteessa tähän toimittaja pääsi kuin koira veräjästä.
Osa tämän liberaalin lehden lukijoista vastustanee henkilötodistuksia. Silti mielipidettään pitää saada puolustaa, myös keskitysleireistä ja hihamerkeistä pitää saada vitsailla, ja tapa, jolla Eronen vitsaili hihamerkeistä, ei edes erityisemmin panetellut hihamerkkien ”alkuperäisiä” kantajia. Kohun syynä oli ainoastaan toimittajakunnan harjoittama vääristely sekä – osittain aiheellinen – into löytää perussuomalaisista vikaa, ei hyväksyttävä paheksunnan kohde.
”toimittajalle taas ei luulisi olevan kovin vaikeaa tehdä johtopäätökset, hankkia puoluekirja ja alkaa vaikka poliitikoksi, jolloin turha rehellisyys ei ole hidaste.” (”Erosen hihamerkit ja Turun Sanomat”, Henri Heikkinen 11.4.2012)
HS: vitsi ei saa viitata natsien rotuoppiin
Helsingin Sanomien mukaan natsien rotuoppiin viittaava vitsi ei ole huumoria, pelkästään ”törkeää”. ”Jos kansanedustajan avustaja viittaa murjaisussaan natsi-Saksan rotuoppeihin, se ei ole ”hyväntahtoista ja hauskaa”. Se ei ole edes ”huonoa huumoria”, kuten perussuomalaisten ryhmänjohtaja Pirkko Ruohonen-Lerner tulkitsi. Se on vain törkeää.” (lisäys 14.4.)
Hienoa, että HS kertoo meille, mistä ei saa vitsailla – edes poliittisessa satiirissa, jossa suomalaisten tai ulkomaalaisten hihamerkkipakko esitetään kirjoittajan vastustaman politiikan ikävänä seurauksena.
Vapaasana.net 
Kovasti on mustetta taas vuodatettu siitä kuinka ironian taakse on helppo verhota rasismia.
Mutta pakko tässä vaiheessa on kysyä, pitääkö tosiaan ottaa annettuna että sarkasmi on kiellettyä poliittisessa keskustelussa journalistien heikon etiikan takia?
TykkääTykkää
Mitä minä seurasin uutisointia, niin ensimmäinen viittaus natsismiin tuli nimenomaan HS:n kirjoituksessa. Vaikka alkuperäinen blogi olisi voitu tiivistää ajatukseltaan vähemmistövaltuutetulle osoitettuun retoriseen kysymykseen ”No miten poliisi sitten voisi tehdä työnsä?”, niin se oli kirjoitettu hauskaan asuun, mikäli vain ei omannut ennakkokäsityksiä kirjoittajasta. Seurasin kohun jälkipyykkejä sosiaalisessa mediassa, ja hieman valtamediassakin. Nykyään uussuvaitsevaisten jahti muistuttaa hieman senaattori McCarthyn kommunistivainoja 1950-luvun amerikassa. Jos kommunisteja ei ottanut löytyäkseen, niitä tehtiin. Monet sosiaalisen median bloggarit, niin kuin valtamediankin, ottivat kantaa näkökannastaan riippuen joko suoraan natsismista syyttäen, ja ne jotka eivät kehdanneet, niin muistuttivat ainakin huonosta mausta tai huumorista. Nekin jotka puolustivat Erosta, kiirehtivät sanomaan, että ”blogin sanoma jäi epäselväksi” tai ”oli huonoa huumoria”. Kukaan ei uskaltanut vallitsevissa oloissa suoraan ottaa kantaa itse blogiin, vaan siitä aiheutuneeseen kohuun. Niin kova pelko on ”lynkkauksesta”, että ei kukaan uskaltanut tunnustaa blogia aidosti hauskaksi, tai ottanut kantaa teknillisiin keinoihin joilla poliisi voisi suorittaa tointaan ilman nykyään herkästi ilmeneviä rasismisyytöksiä. Johtopäätöksenä kohusta voi sanoa, että mediakin on joko liikaa tehostanut toimintojaan, jossa lapsuksetkin pääsevät käsistä, tai lööppityyppinen otsikointi ja kirjoittelu on tullut myynninedistyksen nimissä objektiivisuuden tilalle. Uskottavuutta yritettiin paikkailla vielä mm. Karjalaisessa, mutta sielläkin vajain tiedoin, ja vieläpä yksioikoisin selvästi ennakkoluuloisin johtopäätöksin. Paikkausyritykset musersivat ainakin minun kohdallani uskottavuutta enemmän, kuin mitä anteeksipyyntö olisi tehnyt. Lööppityyppinen uutisointi joka perustuu paljolti henkilöihin ja heidän virheisiinsä ta tragedioihinsa on luonut mentaliteetin, jossa pelätään tunnustaa poliittista/seksuaalista/uskonnollista suuntaustansa tai ylipäätään mitään itsestänsä. Esimerkiksi moni perussuomalaisia äänestänyt ei uskalla kertoa kantaansa. Enemmistö vaikenee, ja marginaalit pitävät ääntä kuin valtaväestö.
TykkääTykkää
Jotkut ovat valittaneet, että koska TS:n toimittaja ymmärsi väärin, pakina oli huonosti kirjoitettu.
Poliittisten kirjoitusten taso laskee entisestään, jos vaaditaan, että kaikkein typerinkin toimittaja ne ymmärtää. Typerimmille toimittajille pitää antaa kenkää.
Toimittajien pitäisi osata avata paljon vaikeammatkin sanomiset lukijalle selkokielisiksi sen sijaan, että he vääristelevät näin selkeätkin pakinat harhaanjohtaviksi. Siltä tosin vaikuttaa, että toimittajakaan ei voinut olla noin tyhmä vaan valehteli tahallaan.
TS:n päätoimittaja piti vielä Pressiklubissa kiinni siitä, että Eronen ehdotti ulkomaalaisille hihamerkkejä, vaikka pitää olla jo melko idiootti niin ymmärtääkseen, debiilin älykkyysosamäärälläkin pitäisi jo tajuta, jos on seurannut politiikkaa yhtä paljon kuin päätoimittajat. Vaikutti törkeältä valheelta sekin.
Minusta Erosen teksti ei ollut mitenkään taitava vaikkei surkeimpiakaan, voisin jopa sanoa huonoksi huumoriksi mutta en tuomittavaksi huumoriksi.
TykkääTykkää
http://alijahangiri.fi/epakorrektin-vitsin-kirjoitusopas/
Mielestäni hyviä näkökulmia, ja jopa ulkomaalaistaustainen bloggaaja on havainnut, että myös perussuomalaiset ovat ennakkoluulojen kohteena siinä kuin ulkomaalaisetkin.
TykkääTykkää