Israelin rivit rakoilevat

Israelin armeijan rivit rakoilevat kun yli 60 reserviupseeria on julkisesti tuominnut Israelin harjoittaman palestiinalaispolitiikan ja ilmoittanut kieltäytyvänsä palvelemasta miehitysjoukoissa. Heistä osa kuuluu Israelin eliittiyksiköihin kuten kuuluisaan Golani -prikaatiin. On kuitenkin huomautettava, että sotilaat eivät kieltäydy palvelemasta armeijassa itsessään, vaan ainoastaan joukko-osastoissa jotka on lähetetty palestiinalaisia vastaan.

Ristiriidoista syntynyt armeija

Israelin armeijaa on totuttu pitämään yhtenäisyyden perikuvana. Asian laita ei kuitenkaan ole aivan todellisuutta vastaava. Totta kyllä, verrattuna ympäröivien maiden asevoimiin, Israelin asevoimat ovat omaa luokkaansa. Israelin armeija on kuitenkin kehittynyt ristiriidoista: kun Israelin armeija perustettiin, asevoimien sisällä käytiin kiivas kamppailu siitä, mihin suuntaan armeijaa tulisi kehittää.

Palmah ja Haganah, kaksi eri siipeä ottivat yhteen – toisen kannattaessa venäläistä järjestelmää ja toisen taas hakiessa vaikutteita Englannin, USA:n ja Saksan (sic) sodankäynnistä. Upseeristo jakaantui ja asiasta käytiin kiivas kädenvääntö jonka päätteeksi länsisuuntaus voitti. Sotien seurauksena, erityisesti katastrofilla alkaneen -73 sodan päätteeksi, armeijassa suoritettiin ”puhdistuksia” ja kenraaleja erotettiin. Myös ”Rauha Galileaan” -operaatio hajoitti upseerien rivejä.

Epäyhtenäinen kansakunta

Armeijan yhtenäisyys tai sen puute on tietenkin yhteydessä kansakunnan yhtenäisyyteen. Israel ja juutalaiset kansakuntana ei ole mitenkään yhtenäinen kokonaisuus. Euroopasta Israeliin tulleita juutalaisia voi pitää maltillisina ja sekularisoituneina. He elävät eurooppalaisten normien mukaan ja ovat kiinteästi yhteydessä länsimaailmaan. Oman ryhmän muodostavat Venäjältä tulleet, joita ”eurooppalaiset” pitävät epäsympaattisina ja toisen luokan kansalaisina. Koska armeija tarjoaa etenemismahdollisuuksia, nykyään siellä on Venäjältä tulleet juutalaiset ovat vahvasti edustettuina armeijan riveissä. ”Venäläiset” ovat kuitenkin melko hardcore pro Israel -väkeä, sillä he kokevat Israelin onnelana Venäjään verrattuna.

Oman mielenkiintoisen ryhmänsä muodostavat etiopialaista alkuperää olevat juutalaiset, joita ultraortodoksit pitävät harhaoppisina. Ortodoksijuutalaiset ovat kaikkien fanaatikkojen lailla vaarallinen ryhmä, ja suuri kiusa maallistuneille juutalaisille. Ortodoksit on vapautettu asepalvelusta uskonnollisista syistä, mutta samalla siirtokunnissa asuvat ortodoksit ovat aseistaneet itsensä hampaisiin asti.

Yleinen lausahdus Israelissa onkin, että Luojalle kiitos arabeista, sillä jos heitä ei olisi, tappaisimme toisiamme.

Israelissa ollessani tein hupaisan huomion; ryhmässä oli johtajana aina ”eurooppalainen”, konekivääriä kantoi ”venäläinen” ja kaikki painava, kuten kertasingot ja miinat, oli sysätty ”etiopialaisen” kannettaviksi.

Tukea protestoijille

Yllättävää tukea protestojille on annettu Mossadin riveistä. Entinen Mossadin komentaja on esittänyt tukensa heille ja kutsunut heitä ”periaatteen miehiksi”. Hän kuitenkin huomautti, että aseista kieltätyminen ei ole oikea tie. Komentaja osoitti huolestuneisuutensa siitä, että armeijassa annetaan laittomia käskyjä ts. ihmisoikeuksia polkevia, ja kehoitti sotilaita tällaisten käskyjen ignoroimiseen. Helpommin sanottu kuin tehty. Israelin sotilaslaki on yksi kovimpia, ja käskyn noudattamattajättämisestä seuraa ankarat rangaistukset.

En usko, että protestoijien kieltäytymisillä on suoraa vaikutusta Israelin armeijan taistelukykyyn. Suurempi vaikutus sillä on kollektiiviselle itsetunnolle (sitä kautta tietenkin myös armeijan moraalille) ja myös Israel-kuvalle ulkomailla. Toivottavasti yhä useammat ulkomailla alkavat ajatella, että jotain mätää on Israelin maassa, jos omat sotilaat kieltäytyvät tottelemasta ja denunsoivat oman hallituksensa politiikan.

Itse kunnioitan kieltäytyjiä ja nostan heille hattua. He osoittavat, että väkivallan kierre ei vielä ole sumentanut kaikkien israelilaisten oikeudentuntoa. On vaatinut rohkeutta asettua vastahankaan maassa, jossa sota ja väkivälta ovat keskeinen osa itsetuntoa ja jossa niistä ollaan ylpeitä. Toivottavasti Ariel Sharoniakin alkaa askarruttaa.

Kirjoittajasta:
Kirjoittaja on tutkija Konfliktien ja terrorismin tutkimusyksikössä Turun yliopistossa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s