Seitsemän periaatetta, osa 5

5. Periaate: Kukaan ei käytä toisten rahoja samoin kuin käyttää omiaan

Oletko koskaan ihmetellyt tarinoita 600 dollarin vasaroista tai 800 dollarin wc-istuimista, joita valtio joskus ostaa? Voit vapaasti kävellä ympäri maata ja etsiä ihmistä, joka sanoisi käyttävänsä omia rahojaan samalla tavalla. Silti näin joskus käy valtion ja muidenkin yhteiskunnan osa-alueiden tapauksissa. Miksi? Koska se, joka rahaa käyttää käyttää jonkun muun rahoja.

Taloustieteilijä Milton Friedman kuvaili asiaa taannoin, kun hän osoitti, että on neljä tapaa käyttää rahaa. Kun käytät omia rahojasi itsesi hyväksi teet joskus virheitä, mutta ne ovat harvinaisia. Yhteys sen välillä kuka ansaitsi rahat ja kuka käyttää ne sekä kuka hyötyy. Kun käytät omia rahojasi ostaaksesi jollekulle toiselle lahjan, sinulla on motivaatio saada rahoillesi vastinetta, mutta saatat hankkia jotakin, mitä saaja ei tarvitse tai arvosta. Kun käytät jonkun muun rahoja ostaaksesi jotakin itsellesi, kuten lounaan firman piikkiin, sinulla on motivaatio ostaa oikeita tuotteita, mutta vähän syitä olla säästeliäs. Viimeiseksi, jos käytät jonkun muun rahoja toisten hyväksi yhteys rahojen ansaitsijan, käyttäjän ja saajan välillä käy jo hyvin epäselväksi, joten virheen ja haaskauksen mahdollisuudet ovat suurimmillaan. Tätä valtio tekee kuitenkin koko ajan.

Periaate ei ole pelkästään valtion kritiikkiä. Muistelen vuosia 1993-94 jolloin Mackinac Center katsoi Michiganin koulutusyhdistyksen (MEA) omahyväistä lausuntoa, joka vastusti kaikkia kilpailuttavia koulujen tukipalveluja (koulukuljetuksia, -ruokailua, sekä talonmiespalveluja). Saimme kuitenkin tietää, että MEA:n omissa toimistotiloissa ei ollutkaan AY-liikkeen valvomaa täyspäiväistä työvoimaa, vaan kaikki palvelut oli ulkoistettu. Niin talonmiehet kuin ruokalatkin miehitettiin ulkopuolelta palkatuin henkilöin. Yksityiset ja erilliset yritykset huolehtivat myös turvallisuudesta ja postituksista. Itse asiassa kolme neljästä työntekijastä oli ammattiliittojen ulkopuolella!

Näin MEA, osavaltion suurin ammattiliitto, johon osallistuivat niin keittäjät, talonmiehet, bussikuskit kuin opettajatkin, teki väitti yhtä kun samalla teki verorahoilla täysin toista.

Kukaan—toistan kukaan!—ei käytä toisten rahoja kuten omiaan.

Teksti on käännetty luvalla Mackinac Centerin artikkelista.

Linkkejä:
Seitsemän periaatetta, osa 1
Seitsemän periaatetta, osa 2
Seitsemän periaatetta, osa 3
Seitsemän periaatetta, osa 4
Seitsemän periaatetta, osa 6
Seitsemän periaatetta, osa 7

Kirjoittajasta:
Kirjoittaja on Mackinac Center for Public Policy:n palveluksessa. Keskus on Michiganissa sijaitseva think tank.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s