Hallintoneuvos Lauri Tarasti kirjoitti (HS 30.12.), että vaalien suhteellisuutta on arvioitava uudelleen. Tästä olen hänen kanssaan samaa mieltä. Tarasti johti vaalikomiteaa, jonka tarkoituksena oli arvioida suhteellisuuden toteutumista eduskuntavaaleissa.

Suhteellisuus monimutkaisempaa kuin luullaan

Tällainen työ edellyttää, että ensin on oltava selvä käsitys siitä, mitä suhteellisuudella tarkoitetaan. Komitean näkemys suhteellisuuden kehittämisestä rajoittui siihen, miten vaalipiirikohtaisten piilevien äänikynnysten eroja voisi tasoittaa.

Komitean valitsema ongelma on tärkeä, muttei välttämättä tärkein suhteellisuuden ongelmista. Kun laajasta ongelmasta pyritään ratkaisemaan vain kapea osa, toivoisi valinnalle perusteluja. Kyse on pohjimmiltaan siitä, millaiset periaatteet edustuksellista demokratiaa ohjaavat.

Kenen tulisi päättää?

Tarasti ehdottaa uuden toimikunnan perustamista. Kun tietyllä toimeksiannolla, tiettyjen puolueiden edustajilla, tietyillä asiantuntijoilla ja tiettyjen virkamiesten toimesta on päädytty tiettyyn umpikujaan, onko syytä olettaa, että saman toistaminen synnyttäisi mitään oleellisesti uutta? Nyt olemme tilanteessa, jossa pohdittavana ei ole vain vaalijärjestelmän sisältö, vaan myös se, miten asiaa voitaisiin rakentavasti käsitellä ja miten edustajien valintatavasta tulisi päättää.

On nimittäin täysin selvää, että kansanedustajat ovat jäävejä päättämään omasta valintatavastaan. Kun nykyiset kansanedustajat ovat tulleet valituksi tietyllä vaalitavalla, onko mitään syytä olettaa, että he alkaisivat sahata omaa oksaansa? On lähes looginen välttämättömyys, että istuva eduskunta pitää parhaana vaalitapana juuri sitä tapaa, millä itse on tullut valituksi.

Ollaanpa kansanäänestyksistä mitä mieltä tahansa, on olemassa kaksi asiaa, joita kansanedustajien ei missään nimessä pitäisi antaa päättää itse, nimittäin oma palkkauksensa ja valintatapansa. Kuinka moni tavallinen työntekijä saa itse päättää oman kuukausipalkkansa, toimenkuvansa ja työssäoloehtonsa?

Viisaiden komitea

Palkkauksestaan päättämään nimitti eduskunta taannoin ulkopuolisen ”viisaiden komitean”. Vaikka kyseessä oli selvä tilaustyö palkkojen korottamiseksi, tällaisen häveliäisyyden viikunanlehden käyttäminen osoitti, että eduskunta ensimmäistä kertaa tunnusti periaatteellisella tasolla jääviytensä päättää omista palkoistaan.

Nyt olisi aika siirtyä askel eteenpäin. Kansanedustajien palkka on aivan merkityksettömän pieni asia verrattuna vaalitapaan, arvioitiinpa asiaa millä mittarilla tahansa. Miten kansanedustajien valintatavasta voitaisiin päättää demokraattisesti, siten, ettei kansanedustajien kollektiivinen intressi pääsisi vääristämään demokratian pelisääntöjä?

Arvonta on klassinen demokratian mekanismi silloin kun ei haluta käyttää edustajia. Arvonta takaa luotettavan tilastollisen edustavuuden sekä neutralisoi kansanedustajien kollektiivisen intressin vaikutuksia.

Entäpä jos vaalitavasta päätettäisiin seuraavalla tavalla. Kaikista kansalaisista valittaisiin esim. 35 päättäjän komitea, jolle annettaisiin valta päättää edustajien valintatavasta. Komitean jäsenyydestä voisi kieltäytyä, jolloin arvalla valittaisiin varamies tilalle. Komitea kuulisi asiantuntijoita ja laatisi yhden tai useampia ehdotuksia, joista päätettäisiin kansanäänestyksellä. Nykyinen perustuslaki ei tunne kuin neuvoa-antavan kansanäänestyksen, mutta näin selvästi kansalaislähtöistä prosessia vastaan olisi kansanedustajien vaikea nousta.

Ongelmia

Tässäkin asetelmassa on vielä yksi perustavaa laatua oleva puute. Miksi ihmeessä kansanedustajat luopuisivat vallastaan määrätä omasta palkastaan ja valintatavastaan? Kyseessä on sääntöjenlaadinnan paradoksi: Niitä sääntöjä, jotka koskevat sääntöjenlaatijoita, ei voida ilman ulkopuolista painostusta muuttaa suuntaan, joka vähentäisi heidän valtaansa.

Toisaalta, murtuvathan pakkovallatkin toisinaan, miksei siis järjestäytyneessä demokratiassa olisi mahdollista että kansalaiset ottaisivat itselleen sitä valtaa, jonka kokevat paremmin kuuluvan itselleen kuin edustajilleen? Tiedotusvälineet ovat tässä avainasemassa.

Mikä tahansa Suomen suurista medioista, Yleisradio, Helsingin Sanomat, MTV tai joidenkin maakunnallisten lehtien yhteenliittymä voisi koota satunnaisotannalla kansalaisraadin, jonka tehtävänä olisi suunnitella Suomelle uusi vaalilainsäädäntö. Koska eduskunnan suhtautuminen asiaan on ennalta arvattavissa, ei tässä vaiheessa olisi mitään merkitystä sillä, ettei työryhmällä olisi todellista lainsäädäntövaltaa. Kyseessä olisi harjoittelu.

Jos menettely havaittaisiin hyväksi, voitaisiin sitä soveltaa kun kansanedustajien palkoista seuraavan kerran päätetään. Palkoissa on eduskunnan kollektiivi jo myöntänyt oman jääviytensä. Ja jos eduskunta on kerran jäävi päättämään omista palkoistaan, niin tottakai se on jäävi myöskin päättämään siitä, millä tavoin kansanedustajien valintatavasta päätetään.

Kirjoittajasta:
Kirjoittaja on kiinnostunut vaalitapaan liittyvistä ongelmista, ja toimii mm. Äänivalta -yhdistyksessä.