Vesi on niukkaa – ilman markkinahintaa sitä ei riitä kaikille

Maailman kestävän kehityksen kokouksissa (WSSD) kehitysmaiden vesihuolto on nostettu miltei ykkösasiaksi. Vesipulan ratkaisussa on kaksi kiistakysymystä:

1. Pitäisikö vesihuolto yksityistää kokonaan ja valtion käyttää yksityistämistulojen vuosituottoa köyhien tukemiseen?
2. Pitäisikö vedelle asettaa oikea markkinahinta.

Ensimmäiseen voi vastata perustellusti kyllä tai ei, toiseen vain kyllä. Johan Norberg vastasi aiemmin Vapaasana.netissä molempiin myöntävästi painavin perustein.

1. Ensimmäinen kysymys herättää kuitenkin myös vastustusta, ja viime kädessä ongelma on pitkälti sama kuin muidenkin luonnollisten monopolien kohdalla.

Sähköntuotannossa kilpailu toimii erittäin hyvin, sähkönjakelussa on katsottu yksityisten (ja julkistenkin!) yritystemme hintasääntely tarpeelliseksi, mutta usein silti pidetty yksityisiä tehokkaampina. Sähkön ja veden kohdalla kysyntä- ja tarjontakäyrien jyrkkyydet ovat sellaisia, että ilman sääntelyä hinta luultavasti nousisi liian korkeaksi ja johtaisi liian alhaiseen (veden)kulutukseen.

(Sen sijaan tulonjaollinen ongelma tämä ei olisi, koska lisätuotto ei menisi kapitalistille vaan yksityistämistulo olisi periaatteessa niin paljon suurempi, että sen vuosituotto pääomamarkkinoilla riittäisi kattamaan erotuksen.)

2. Oikea markkinahinta on välttämätöntä, mutta lähelle sitä on mahdollista päästä myös julkisissa vesilaitoksissa.

Oikea hinta kannustaa täsmäkasteluun, vettä säästäviin tuotantoteknologioihin jne., ja näiden avulla niin teollisuus- kuin kehitysmaissakin vedenkulutus voidaan pudottaa murto-osaan nykyisestä. Kotitalouksien vedenkulutus on pientä tämän rinnalla.

Valitettavasti jotkut ympäristöaktivistit ajattelevat, että vesi ei saisi maksaa. Kuitenkin maksullinen vesi johtaisi paljon parempaan veden riittävyyteen. Köyhille on parempi antaa rahaa kuin sääntelyä. Vesimaksuilla voidaan helposti rahoittaa vaikka perustulo tai vesiseteleitä.

Toisaalta puolet vedestä menetetään putkivuodoissa, ja kehitysmaissa ongelma on pahimmillaan. Olisiko sittenkin parempi yksityistää vedenhuolto (eikä vain hinnoitella oikein), jotta tehokkuutta saataisiin myös vedensiirtoon eikä vain -kulutukseen?

The Economist kertoo aiheesta laajemmin, esim.
– puolet vedestä menetetään putkivuodoista
– WC:n vetämisen vedenkulutus on pudotettu neljännekseen, teräksentuotannon kymmenekseen
– suurin osa vedestä kuluu viljelysten kasteluun, ja tämän voisi pudottaa murto-osaan täsmäkastelulla
– Nyt miljoonat köyhät – lähinnä naiset – joutuvat kävelemään vedenhaussa kilometrikaupalla tai maksamaan suurta ylihintaa vedenmyyjille, ja vesi on silti huonolaatuista. Eikö yksityinen vesilaitos olisi parempi ratkaisu?

Aivan oikeaa markkinahintaa ei oikein voi olla kuin kapitalismissa, mutta toisaalta ”luonnollisen monopolin markkinahinta” ei ole sellainen kilpailtu markkinahinta, jonka taloustiede todistaa parhaaksi. Joka tapauksessa hinnan tulisi heijastaa mahdollisimman hyvin kulutuksen ja tuotannon (mukl. ympäristöhaitat) rajakustannuksia/hyötyjä. Itse veikkaisin hintasäännellyn yksityisen vesilaitoksen olevan kehitysmaissa tehokkain ratkaisu, mutten sulje pois muita vaihtoehtoja.

Linkkejä:
Johan Norberg: ”Vettä globalisaation myllyyn”
Survey: Water – priceless

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s