SAK on arvostellut, että yt-neuvotteluista on tullut irtisanomisneuvottelut, joissa työnantajat eivät tarpeeksi kuuntele työntekijöitä. Ilmeisesti SAK:ssa kuvitellaan, että tappiolliset työpaikat muuttuvat mankumalla kannattaviksi, tai että yt-neuvottelut lisäävät asiakkaiden haluja maksaa entistä enemmän tuotteista.

Kun nyt SAK:n omat työpaikat, Kiljavan opistolla, ovat muuttuneet tappiollisiksi, SAK irtisanoo lattiatason työntekijöitä ja käyttäytyy yt-neuvotteluissa täsmälleen kritisoimallaan tavalla. Tämän seurauksena henkilökunta on mennyt japanilaiseen lakkoon (työntekijät pitävät rinnassaan punaisia ”lakko”-lappuja).

Etelä-Suomen Sanomat kirjoittaa: ”Vastarintaa on nostattanut tapa, jolla yt-lakia on noudatettu. Pääluottamusmies Erkki Torikka muistuttaa työnantajaansa periaatteesta, että henkilöstöä tulee irtisanomistapauksissa kuulla enemmän. Nyt niin ei hänen mukaansa tehty.”

”On helppo esittää toisille vaatimuksia, mutta huomattavasti vaikeampaa näyttää itse esimerkkiä vaatimusten mukaisesta toiminnasta.”

Vastaavia tapauksia ay-liikkeessä on ollut aiemminkin, esimerkiksi vuonna 1998 Tehyn 80 työntekijää marssivat ulos työpaikaltaan kun (heidän mukaansa) Tehy ei halunnut maksaa tulopoliittisen sopimuksen mukaisia palkankorotuksia.

Yrittäjä oppii viimeistään käytännössä, että työntekijän on itse ansaittava palkkansa asiakkaalta, mutta PR-syistä ay-liikkeen johto ei voi tätä oppiaan tuoda julki muiden kuin omien työntekijöidensä erottamisten kohdalla, vaan saarnaa konsensus-Suomen ainoaa oikeaoppista liturgiaa saadakseen säilyttää johtopaikkansa.

Jos joku ei tuota kokonaispalkkansa verran (n. 2*bruttopalkka eli n. 3*nettopalkka), hänen täytyy vaihtaa tuottavampiin töihin tai työtapoihin tai laskea palkkansa, jotta voisi säilyttää työpaikkansa. Tämä yksinkertainen tosiasia ei muutu siitä, että samassa yrityksessä jotkut muut tuottaisivat sitäkin enemmän, siksi voitollisissakin yrityksissä voi olla tappiollisia työntekijöitä.

Niinpä kritiikki: ”ne turhaan saneeraavat voitollista yritystä” on aiheetonta: jos työntekijä oikeasti tuottaa koko palkkansa (mukl. sivukulut, alv. jne), ei täysjärkinen työnantaja häntä irtisano. Usein vain ay-liike ei huomaa tappiollisten työntekijöiden jäävän voitollisten varjoon tai laskee myös pääoman tuottavuuden työntekijän ansioksi. Etenkin valtionyrityksissä usein kuvitellaan oma pääoma ilmaiseksi, vaikka toki sen tuotoksi tulee laskea saman verran kuin se tuottaisi muissakin saman riskin sijoituskohteissa.

* * *

Paitsi kauniiden sanojen ja todellisuuden ristiriita, ay-liikkeen kuvaa rumentaa myös ay-valtabyrokratian pönkittäminen työttömien kustannuksella. HS kertoi 28.8.03 ammattiliittojen työttömyyskassoja valvovan viraston ylijohtaja Hely Salomaan puuttuneen ay-liikkeen tapaan laskuttaa työntekijöittensä palkat työttömyyskassoilla, joiden pitäisi olla ay-liikkeestä riippumattomia.

Kassan työntekijöiden tulisi toimia itsenäisesti suhteessa ay-liittoon, mutta joissain kassoissa peräti kaikki työntekijät ovat ay-liikkeen palkkalistoilla ja vain vuokralla ”liiton” työttömyyskassalla. Viraston mukaan kassan työntekijöiden työehdoista pitäisi kassan päättää, ei liiton, nyt he tulevat riippuvaisiksi liitoista. Erityisen pahaa on se, että jopa kassan johtaja on liiton eikä kassan palveluksessa.

Virasto huomauttaa, että työttömyyskassat hoitavat julkista tehtävää ja toimivat julkisin varoin.

Onneksi suurimmaksi työttömyyskassaksi on noussut ay-liikkeestä riippumaton YTK-kassa, jonka kiinteä 50 euron jäsenmaksu on murto-osa ay-liikkeen vaatimasta. Nykyään siihen voivat kuulua myös julkisen sektorin työntekijät alastaan riippumatta.

Linkkejä:
ESS: Irtisanomisia arvostellut SAK liittyi irtisanojien joukkoon
VS: Yksityinen työttömyyskassa peittosi AY-järjestöt
VS: Samanaikaiset osingot ja irtisanomiset usein tarpeen