Lännen lyhyt historia, osa 1/5

Läntinen maailma, ”Vapaa maailma”, on ollut lähes 200 vuoden ajan yhden suurvallan suojeluksen varassa, johon ovat voineet tukeutua kaikki vapautta rakastavat kansat. Tuo suurvalta oli Wienin kongressin jälkeisen restauraation ja ”Pyhän allianssin” aikana Britannia, mutta toisen maailmansodan jälkeen sen entinen siirtomaa, Yhdysvallat. Kun Winston Churchill 1940-luvulla kirjoitti ”Englanninkielisten kansojen historian”, hän itse asiassa jäljitti länsimaisen vapausaatteen menestystarinaa ja valtiollista reinkarnaatiota. Toki myös Sveitsi, Alankomaat, Puola-Liettua ja Euroopan rohkeat kaupunkivaltiot omistavat osansa vapauden maailmanhistoriasta, mutta vasta anglosaksisen kulttuurin leviäminen teki liberalismista globaalisen ideologian.

Mikä on aatehistorian suhde geopolitiikkaan? Edustivatko Britannia ja Yhdysvallat samanlaista imperialismia kuin muut suurvallat? Tämän lyhyen katsauksen tarkoituksena on luonnostella liberaalin geopolitiikan historiaa ja etsiä selityksiä anglosaksisen hegemonian merkitykselle Euroopan vapauden takaajana.

Merellinen vapaus: Britannia 1814-1914

Napoleonin kukistuttua Wieniin kokoontuneet monarkit yrittivät kumota Ranskan vallankumouksen kaikkialla Euroopassa nostattaman toivon vapaudesta. Muodollisesti puhuttiin olojen palauttamisesta poliittisia myllerryksiä ja valtiollisia uudelleenjärjestelyjä edeltäneeseen järjestykseen, mutta käytännössä tätäkin periaatetta sovellettiin vain silloin kun se oli voittajien intresseissä. Laajimmat erivapaudet otti Venäjä, jonka joukot olivat jo 1790-luvulla seikkailleet Italiassa ja osallistuneet paraatiin Pariisissa. Venäjä piti itsellään Suomen, jonka se oli anastanut Ruotsilta Tilsitin sopimuksen (1807) nojalla. Venäjä säilytti myös Puolan jaon (1795), vaikka nimellisesti kumpikin uusi alusmaa sai itsehallinnon. Sama koski Bessarabiaa.

Kun 1820-luvulla Espanjassa, 1830-luvulla Puolassa ja 1840-luvulla Unkarissa kansa nousi taistelemaan vapauden puolesta, Venäjä vaati kiihkeästi näiden kansannousujen veristä kukistamista. Kreikassa sen sijaan Venäjä elätteli toiveita oman vaikutusvaltansa lisäämisestä, mutta joutui pettymään. Sen jälkeen Venäjä keskittyi lietsomaan vallankumouksellista mielialaa Balkanin slaavilaisten kansojen parissa Turkkia vastaan (Kreikan kustannuksella) samalla kun uhrasi joukkojaan vuosikymmeniä kestäneeseen Krimin ja Kaukasian itsenäisyyspyrkimysten tukahduttamiseen. Kaikissa näissä konflikteissa, jotka huipentuivat Suureen itämaiseen sotaan Krimillä, Venäjän voimakkain vastus oli Britannia, jonka onnistui koota yleiseurooppalainen rintama Venäjän laajentumispyrkimysten patoamiseksi.

Britannia ja Yhdysvallat olivat käyneet sotaa vielä vuosina 1812-1813, ja presidentti James Monroe oli julistanut Yhdysvaltain ulkopolitiikan keskittyvän läntisen pallonpuoliskon vapauden puolustamiseen. Mistään transatlanttisesta tai anglosaksisten maiden yhteistyöstä ei siis haaveiltu 1800-luvun aikana. Britannia oli kuitenkin merimahti, joka varjeli sillanpääasemiaan kapeikoissa (Suez, Aden, Malaka) ja Intiassa. Tämän vuoksi Britannian johtamaa liittokuntaa voitiin luonnehtia joko ideologisesti (liberaalisena) tai maantieteellisesti (merellisenä). Aluksi Venäjäkin yritti muodostaa ideologista (kristilliskonservatiivista) ”Pyhää allianssia”, jonka ulkopuolelle oli jätetty Kirkkovaltio (paavi) ja Turkki (kalifi), mutta mitä epäsuositummaksi tällainen itsevaltiuden ylistäminen kävi, sitä hanakammin Venäjä painotti maantiedettä (euraasialaista mannermaisuutta) tai kielitiedettä (panslavismi) yhdistävänä tekijänä.

Euroopan oli tehtävä valintansa. Britannian vanha perivihollinen Ranska asettui vuosisadan kuluessa vapauden puolelle, koska ranskalaisille ideologia oli aina ollut geografiaa mielenkiintoisempi ja Ranskan vallankumouksen liberaaliset ansiot hälvensivät pian jakobiinisen terrorin muiston. Kun Itävalta ja Unkari olivat tehneet sovinnon (1867) sekä Italia ja Saksa yhdistyneet (1871), suurin ongelma Euroopassa oli Puola. Venäjä yritti kuitenkin kääntää huomiota Balkanin suuntaan. Tässä asetelmassa Venäjä yritti vaikuttaa länsimaiseen mielipiteeseen niin, että se hyväksyisi (Venäjän) interventiot Balkanilla solidaarisuudesta Turkin sortamia kristittyjä kohtaan, mutta vastustaisi (Britannian) interventioita tsherkessien tai puolalaisten puolesta. Kannattaa muistaa, että Venäjän uhkakuvissa oli myös ”Oolannin sodan” vakavampi versio, mahdollisuus brittilaivaston tuesta Ruotsille sodan levitessä Itämerelle.

Länsimaiseen mielipiteeseen oli mahdollista vaikuttaa propagandalla, jota levitettiin kirjojen ja sanomalehtien kautta. Tutkija A. J. P. Taylor on kirjassaan ”The Troublemakers” (1957) väittänyt, että rauhanliikkeen on onnistunut yhden ainoan kerran maailmanhistoriassa estää sota: huhtikuussa 1878 Britannian rauhanliike pysäytti hallituksen valmisteleman intervention Venäjää vastaan! Näin Venäjän onnistui vihdoin saada revanssi Suuresta itämaisesta sodasta.

Britannian liberalismin ja ulkopoliittisen tahdonvoiman heikentyminen käänsi ”Suuren pelin” 1900-luvun alussa Britannian ja Venäjän liitoksi, joka rohkaisi Venäjää ryhtymään ensimmäiseen maailmansotaan. Venäjä tiesi kesällä 1914, että sen oli mahdollista toteuttaa vuosisataiset haaveensa eteläisistä valloituksista (Konstantinopol ja Jerusalem, ehkä myös niiden takaiset salmet) ilman Britannian tarmokasta vastarintaa. Brittien ja saksalaisten välirikko oli Venäjän geopoliittisen pelin täyskäsi. Britannian viimeinen vanhakantainen liberaalipoliitikko John Morley (1838-1923) erosi hallituksesta vuonna 1914 vastalauseena lyhytnäköiselle sodanjulistukselle Saksaa vastaan, koska näki liittoutumisen Venäjän kanssa luonnottomana, vaarallisena ja moraalittomana.

Linkkejä:
Lännen lyhyt historia, osa 2
Lännen lyhyt historia, osa 3
Lännen lyhyt historia, osa 4
Lännen lyhyt historia, osa 5

Kirjoittajasta:
Antero Leitzinger on tutkija ulkomaalaisvirastossa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s