Anders Chydenius – 200 vuotta liberalismimme isästä

Anders (Antti) Chydenius (1729-1803) muistetaan usein viimeisestä 1000 markan setelistä (eli suurimmasta). Harva muistaa hänen olleen valistusajattelija, tiedemies ja valtiomies, liberalismin uranuurtaja joka 11 vuotta ennen Adam Smithiä lanseerasi samat ajatukset kansakunnan vaurastuttamiseksi, sorrettujen vapauttamiseksi ja heikoimpien pelastukseksi.


”Kellään ruotsalaisella ei ole ollut samaa merkitystä liberalismille kuin pohjanmaalaisella papilla ja valtiopäivämiehellä Anders Chydeniuksella. Hän esitteli taloudellisen liberalismin kymmenen vuotta ennen Adam Smithiä ja taisteli oikeudenmukaisuuden puolesta köyhien ja palvelusväen hyväksi. Hän ajoi johdonmukaista liberalismia ja sanoi: ’Osittainen vapaus ei ole mitään vapautta, ja osittainen pakko on täyttä pakkoa’. Chydenius oli myös suunnattoman menestyksekäs käytännön poliittisissa taistoissa. Hän on mies, joka antoi Ruotsille kansainvälisesti ainutlaatuisen painovapauden 1766 ja uskonvapauden 1781.”

Näin kirjoittaa ruotsalainen yhteiskuntatieteilijä Johan Norberg kirjoituksessaan Anders Chydenius – den svenska liberalismens fader (ruotsalaisen liberalismin isä; huomattakoon, että Chydenius oli täysin suomalainen, joskin Suomi oli osa Ruotsia vuoteen 1809), ja jatkaa:

Monipuolinen tulisielu

”Anders Chydenius oli kekseliäs ja energinen pohjanmaalainen pappi, josta tuli ruotsalaisen liberalismin ensimmäinen suuri tulkitsija ja esitaistelija. Kuten monet muutkin vapauden ystävät, hän tuli valtakunnan silloisesta suomalaisesta osasta. Etäisyys vallan pääkaupunkiin tuntui kannustavan ajattelun vapauteen.” Chydeniusta edeltäneistä suomalaisista liberaaleista mainittakoon mm. luonnontieteilijä Peter Forskål (1732-63), joka poliittisissa kirjoituksissaan vaati mm. painovapautta ja elinkeinovapautta.

”Chydeniusta inspiroi valistusajattelu ja hän oli erittäin kiinnostunut luonnontieteistä.” Hän teki myös lukuisia teknisiä keksintöjä, hyödynsi tuoreinta tekniikkaa maataloudessa, oli taitava silmäkirurgi, oli rokottamisen pioneeri maassamme, perusti oman kaupallisen orkesterin jne. Päätoimenaan hän toimi Kokkolan kirkkoherrana ja pariin otteeseen myös valtiopäivämiehenä myssyiksi kutsutussa puolueessa. Hän oli kiivas puhuja ja kirjoittaja, ja hyökkäsi usein ylimystöä edustavan konservatiivipuoluetta, hattuja vastaan.

Vapauden ja sorrettujen esitaistelija

Valtiopäivien pohtiessa suurta maastamuuttoa Chydenius esitti syyksi maassa harjoitetun sorron: ”är det intet annat än friheten, som kan locka dem dit”. “Isänmaa ilman vapautta ja ansiota on suuri sana, jolla on vähän merkitystä”, hän sanoi. ”Chydenius vastusti kaikkia valtiovallan väärinkäytön muotoja, etuoikeuksia, oikeusturvan puutetta ja sensuuria. Byrokratiaa tulee kitkeä ja virkoja ei tule voida ostaa, vaan tulee asettaa tiukkoja pätevyysvaatimuksia. Valtiolaitosta ja etuoikeusyhteiskuntaa tulee purkaa, muuten kansan verot ja taakat kasvavat”, Norberg kirjoittaa Chydeniuksen katsoneen.

”Chydenius antoi uuden, realistisen kuvan köyhistä maatyöläisistä ja palvelusväestä. Hänen isänsä köyhä nuoruus ja Pohjanmaan talonpoikien olotila olivat antaneet hänelle yhteyden ihmisten arkeen, mikä konkretisoi [liberalismin] periaatteet. Ennen työntekijä oli nähty laiskurina, joka tahdostaan riippumatta tulisi pakottaa tekemään valtio rikkaaksi – -.Chydenius käänsi näkökulman päinvastaiseksi osoittamalla, että työläiset olivat elinvoimaisia yksilöitä, jotka vain vaativat oikeutta saada ajatella omaa onneaan. He olivat jopa muita parempia, sillä he olivat tuotteliaita siinä missä aateli, papisto, virkamiehet ja etuoikeutetut yrittäjät elivät tavallisen kansan veroilla ja työllä.”

Valtiopäivien vallankumouksellinen

“Chydeniuksen suuri poliittinen läpimurto oli tämä 35-vuotias kirkkoherra valittiin vuosien 1765-66 valtiopäiville Tukholmaan hänen kritisoituaan taitavasti pohjanmaalaisten vientikieltoa. Niistä tuli tapahtumarikkaat valtiopäivät. Yli neljännesvuosisadan valtakauden jälkeen hatut joutuivat oppositioon. Heidän epäonnistunut sotapolitiikkansa, talouden sääntely ja inflaatio olivat luoneet laajaa tyytymättömyyttä. Ikuinen oppositiopuolue ’myssyt’ (haukkumasana yömyssyjen mukaan) otti vallan. Mutta valtaa eivät saaneet vanhat, aristokraattiset myssyt vaan ’nuoret myssyt’. Heillä oli vahva perusta aatelittomissa säädyissä, demokraattinen perussävy ja vastustusta merkantilistista sääntelyä kohtaan.”

”Vaikka myssyt olivat suuntautuneempia rauhaan ja vähäisempään talouden valtionkontrolliin, ei puolue ollut mikään liberaalipuolue.” Chydenius oli kaikkein radikaaleimpia, ja pystyi käyttämään uutta tilannetta hyödykseen. Hän oli oppinut saarnastuolissa loistavaksi puhujaksi ja lopulta onnistui poistamaan vientikiellon monelta suomalaiselta kaupungilta. Hän vaikutti myös siihen, että talonpojat saivat myydä tuotteitaan missä halusivat, hän ”poistatti tukiaisia, alennutti veroja ja johti dramaattista taistelua, jonka päätteeksi valtiovarain hallinta siirrettiin aatelilta koko valtiopäiville. Työnsä huipentumana Chydenius onnistui antamaan Ruotsille kansainvälisesti ainutlaatuisen painovapauden, joka lopetti sensuurin ja toi julkisuusperiaatteen maamme viranomaisille.”

“Näiden aktiivisten valtiopäivien aikana Chydenius ehti myös julkaista peräti kuusi suurta keskustelua herättänyt kirjoitusta, joissa hän argumentoi ihmisen vapauden puolesta. Chydenius jakoi kirjoituksiaan muille valtiopäivämiehille, ja niitä luettiin kansan syvissä riveissä.”

Liian tinkimätön

“Mutta Anders Chydenius ei jättänyt valtiopäiviä riemusaatossa – hänet heitettiin ulos. Parantumattoman radikaalin politiikka uhkasi jopa hänen oman myssypuolueensa aatelia. Heidän kärsivällisyytensä päättyi kun hän puuttui myös oman puolueen talouskeplotteluihin, joiden hän katsoi johtavan talouskriisiin.” Tämä sai jopa myssypuolueen johdon raivoihinsa. Koska Chydeniuksen painovapausasetus ei ollut vielä tullut voimaan, oli laitonta kritisoida säätyjen tekemää päätöstä: ”säädyt eivät voi koskaan olla väärässä”. Äänin 21-12 pappissääty sulki Chydeniuksen näiltä ja seuraavilta valtiopäiviltä, mutta hänen maineensa ei siitä kärsinyt. Pian Chydeniuksen myönnettiin olleen oikeassa, kun talouskriisi syntyi ja valtiontalous kärsi pahasti.

Myös Kustaa III:n vallankaappauksen (1772) jälkeen Chydeniuksella oli poliittista vaikutusvaltaa. Hän mm. ajoi läpi uskonvapausasetuksen koko muun pappissäädyn yksimielisestä vastustuksesta huolimatta. Chydenius halusi valtakunnasta vapaavaltion kaikkien uskontojen vainotuille.

Vapaus loppuun asti

Chydeniuksen radikalismi ei hiipunut hänen vanhetessaan. Päinvastoin, hän mm. ajoi Lappiin libertaristista minimivaltiota (yövartijavaltiota), jotta tämä köyhä alue nousisi kukoistukseen. ”- – vapaavaltio, yksityinen omistusoikeus ja yksilönvapaus. Asukkaat saisivat harjoittaa mitä ammattia tahansa, vapaakauppa olisi täydellistä, etuoikeuksia, sääntelyä tai veroja ei olisi. Byrokratia puuttuisi, ja ainoa viranomainen olisi tuomari, joka valvoisi, että kenenkään oikeuksia ei poljettaisi.”

Chydenius ajoi myös koko valtakunnassa täyttä maan yksityisomistusta. ”Omistusoikeuden tulisi aina olla pyhä ja vallanpitäjien ei pitäisi mitenkään puuttua siihen, mitä omistaja tekee maalleen. – – maan vapaakauppa oli tuolloin suunnattoman radikaali näkemys. Chydenius piti kiinni vapauslinjastaan koko elämänsä. Ainoa muutos oli, että hän laajensi sitä yhä useammille elämänaloille.”

“Suurin palkkio Chydeniukselle oli, että hän oli synnyttänyt maassa elävän kiinnostuksen liberaaleja ajatuksia kohtaan.” Pian hänellä oli lukuisia seuraajia kuten “Rosenstein, Kellgren ja Adlersparre”. Norberg laskee tämän aallon seurausvaikutuksiin myös maan suuren liberalisoitumisen 1840-70, minkä seurauksena Ruotsista tuli maailman vauraimpia maita. Tuolloin myös Chydeniusta alettiin pitää maan liberalismin suurena edelläkävijänä.

Vapaus sorretuille ja vainotuille

Ulkomaanpolitiikassa Chydenius kannatti ei-aktiivista rauhan ja puolustuksen politiikkaa ja passivapautta. Ruotsin tulisi olla täysin avoin sotien ja vainojen pakolaisille, mihin he ikinä uskoivatkaan. ”våra hjärtan [kan] inte annat än blöda över de förskräckliga krig, grymheter och förföljelser som nu snabbt breder ut sig i flera världsdelar” (sydämemme eivät voi kuin vuotaa verta niiden kammottavien sotien, kauheuksien ja vainojen vuoksi, jotka nyt nopeasti leviävät useissa maanosissa).

Vapaus köyhimmille työläisillekin

“Kaikilla ihmisillä on sama oikeus vapauteen, ja valtion tulee kohdella kaikkia samoin.” Chydenius hyökkäsi lujasti syntyperäisiä etuoikeuksia vastaan. Hän myös korosti sitä, että alimpienkin yhteiskuntaluokkien edustajat ovat aivan samanlaisia kuin kaikki muutkin ihmiset ja siksi heille kuuluvat samat oikeudet ja tasa-arvo lain edessä. Siksi hän mm. vastusti työläisiin kohdistuvaa sortoa kuten työpakkoa ja palkkasääntelyä. Hän kehotti lukijaa asettautumaan sen työläisen asemaan, joka ei saanut valita (kilpailuttaa) työnantajaansa, ja jota työnantaja pahoinpiteli.

”Chydeniuksen ratkaisu oli sopimusvapaus: renkien ja piikojen tuli saada jättää talonpoikansa, etsiä mikä tahansa työ, minkä halusivat ja neuvotella itse palkkansa. Jos talonpojille ei riitä työntekijöitä, niin heidän täytyy yksinkertaisesti tarjota parempia palkkoja ja työoloja. Tämä johtaisi myös siihen, että ahkeruus palkittaisiin toisin kuin palkkasääntelyssä. – – 1700-luvun sääty-yhteiskunnassa tällainen oli vallankumouksellista.”

Yksilö ei ole vallanpitäjiä varten vaan päinvastoin

Perinteiselle luonnonoikeusfilosofialle (yhteiskuntasopimusteorialle) uskollisesti Chydenius ajatteli, että ihmiset olivat liittyneet yhteen valtiovallaksi suojellakseen oikeuksiaan, saadakseen ”suojan elämälleen ja omaisuudelleen väkivaltaa ja sortoa vastaan”. ”Julkisen sektorin tehtävä oli ylläpitää tuomioistuimia, poliisia ja puolustusta”, mistä myöhemmin käytettiin pilkkanimeä ”yövartijavaltio” tai minimivaltio. Tämä tarkoitti myös, että hallinnon tehtävänä oli ihmisten hyvä, ei päinvastoin.

Chydenius vastusti sekä ihmisten pakottamista muiden etujen lisäämiseksi että ihmisten pakottamista näiden oman edun vuoksi. Jälkimmäinen oli hänestä epäluottamusta ihmisjärkeä vastaan, eikä hän esim. hyväksynyt pakottamista työhön – vapaus johtaa enempään ahkeruuteenkin, hän lohdutti vastustajiaan. Edellistä hän vastusti myös kannattamalla kaikkien tukiaisten ja yksinoikeuksien lopettamista: ”kellään ei ole oikeus istua toisen harteilla”. Hän ei myöskään esim. kannattanut pakkomaksuja aluelääkäreille: jos he tekevät työnsä hyvin, he ansaitsevat palkkansa muutenkin. Kuitenkaan Chydenius ei ollut fysiokraatti, vaan näki muunkin kuin maatalouden luovan uutta vaurautta (esim. teollisuuden ja kaupan). Hän halusi myös minimoida verotuksen: ”Seitsemäs käsky – älä varasta – koskee myös esivaltaa”.

Den Nationalle Winsten (1765)

Vuoden 1765 valtiopäivillä kirjoitettu Kansallinen voitto oli Chydeniuksen pääteos. Se oli niin selkeä ja yksinkertainen taloudellisen liberalismin perusperiaatteiden esitys, että jos se olisi ilmestynyt jollain suurista kielistä, siitä olisi voinut tulla kansainvälinen merkkiteos. Hän osoitti, että ”tuotannosta ja kaupasta tuli tarkoituksenmukaisinta ilman kontrollia ja rajoituksia. Tämä johtui siitä, että vapaassa kilpailussa ihmisten tarpeet näkyivät hinnoissa. Pula nosti hintoja, mikä sai yksilöt tyydyttämään kyseisiä tarpeita. Tästä syystä oli sekä tarpeetonta että haitallista, että valtio veti kansaa yhdestä työstä toiseen.”

”… hwar enskildt söker sjelfmant up det stället och den näring där han bäst ökar den Nationnale winsten, om författningarna intet stänga honom därifrån.
Hwar och en söker sitt bästa. … Det arbete betalas altid bäst, som hafwer högsta wärdet, och det sökes hälst, som bäst betalas.”

“Teoksen uraauurtava johtopäätös oli, että kansallinen voitto on sama kuin yksilöiden voitto. Rikastuttamalla itseään työntekijät ja yrittäjät rikastuttavat koko yhteiskuntaa. Ansaitakseen rahoja heidän on tyydytettävä toistensa tarpeita. – – Chydenius siis löysi Adam Smithin ’näkymättömän käden’ yksitoista vuotta ennen ’Kansakuntien varallisuutta’. Oma etu ei ole vihollinen. – – Jos sitä estetään riistämästä toisia pakolla, siitä tulee apuväline.”

Nyttemmin jokaisesta taloustieteen perusoppikirjastakin löytyy myös esimerkkejä tilanteista, joissa yksilön etu ja yhteiskunnan etu eroavat – vaikkapa jokea saastuttava tehdas). Kirjat yleensä myös osoittavat parhaat ratkaisut näihin ongelmiin – vaikkapa korvausvelvollisuus joen piirissä eläville, jolloin tehdas joko lopettaa saastuttamisen tai jättää sen sille tasolle, jossa hyödyt kaikille ovat suurempia kuin haitat. Joen yksityistäminen tuottaisi saman vaikutuksen. Tämä ei kumoa Chydeniuksen ajattelun peruslogiikkaa sen enempää kuin hänen yksilön vapauden puolelle ja sortoa, pakkoa ja etuoikeuksia vastaan asettuvaa liberalismiaankaan.

Suomen viimeinen 1000 markan seteli 1986 – 2001 kuvasi Chydeniusta. Se oli Suomen suurin seteli euroon siirtymiseen asti.

(Sitaatit – samoin kuin osa muistakin tiedoista – ovat Norbergin tekstiä paitsi milloin ruotsinkielisiä tai mainittu Chydeniuksen sanoiksi. Käännös toimituksen.)

Linkkejä:
Liberalismen.com: Anders Chydenius – den svenska liberalismens fader
Anders Chydenius -säätiö: Anders Chydenius
Chydeniuksen sitaatteja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s