Kirkko – sosialismin lipunkantaja

Vapaasana.net kirjoitti tammikuussa, miten kirkko on aina liittoutunut aikansa konservatiivisimpien voimien kanssa. Viime aikoina se on tarkoittanut vahvaa liittoa SAK:n kanssa. Jopa punapappi Terho Pursiainen on nostanut tämän kehityksen esiin. Samaan aikaan SAK:n käskyläiset, Tarja Halonen ja SDP, kehottavat kilvan kansalaisia uskomaan kirkon edustamaan heprealaiseen jumalolentoon presidentin suulla:

– – Tasavallan kansalaisia pyydetään ottamaan osaa näihin yhteisiin jumalanpalveluksiin sekä syventymään myös kodeissa kristinuskon iankaikkisiin totuuksiin. Kaikkien asianomaisten velvollisuus on tiedottaa tästä päätöksestä ja edistää sen noudattamista. – –

Näin julisti presidentti Halonen, joka oli vastustanut eduskunnassa ollutta halua lopettaa valtiollinen julistuskäytäntö.

Valtio myös vaikeuttaa kilpailijoiden perustamista evankelis-luterilaiselle kirkolle ja pakottaa ateistienkin yritykset maksamaan sille kymmenyksiä omistajiensa ja työntekijöidensä uskonnoista riippumatta. Jos siis haluan tehdä työtä rahoittaakseni buddhalaisen temppelin tai ateistisen tiede-instituutin rakentamista (ateistiset ja muut yksityiset yliopistothan on kielletty lailla ja yksityiskoulujakin sallitaan lähinnä kristillisille tahoille), joudun maksamaan kymmenyksiä Huovisen SAK-liturgialle.

Kirkko: komentotaloutta kansalle

Keväällä ulkoministeri Erkki Tuomioja kehuskeli, miten hienosti kirkko on SDP:stä vasemmalla, aivan kuten hänkin. Tämän jälkeen kirkko intoutui valitsemaan vastuuviikkonsa teemaksi 2004 – 2005 kaupan vastustamisen ja sosialistisen komentotalouden vaatimisen:

Kirkkojen kansainvälinen vastuuviikko puuttuu peruspalvelujen kauppaan uudella teemallaan Ei kaupan – Inte till salu. Vastuuviikolla halutaan muistuttaa, että ihmisten perusoikeudet eivät ole kaupan. Jokaisella ihmisellä on oikeus veteen, terveydenhoitoon ja peruskoulutukseen ja yhteiskunnan on taattava nämä peruspalvelut kaikille.

Siis jokaisella on oikeus veteen, ja se ei saa olla kaupan, mutta ilmeisesti jokaisella ei ole oikeutta ruokaan ja lääkkeisiin, kun kirkko ei vielä ole eksplisiittisesti vaatinut ruokakauppojen ja apteekkien sosialisointia? Vai pitäisikö lukijan ymmärtää senkin sisältyvän lausuntoon?

Vaatimus riittävän veden, terveydenhuollon ja peruskoulutuksen turvaamisesta myös köyhimmille olisi voinut olla paitsi puolueelle, myös uskontokunnalle hyväksyttävä, mutta vaatimus sen toteuttamisesta komentotaloudella on loukkaus useimpia kirkon jäseniä kohtaan.

Tämän kirjoittaja kysyi, miksei turvaaminen riitä, miksei julkinen sektori voi ostaa peruspalveluja markkinoilta. Kirkko vastasi, että kyllä se voi, ei kirkko vastusta sitä. Kirjoittaja ehdotti – jo puolisen vuotta ennen vastuuviikkoa – että tämä asia tuotaisiin julistuksessa ilmi vaikkapa lisäämällä pitkään julistukseen em. vaatimuksen perään virke ”Kuka palvelut lopulta tuottaa, ei sinänsä ole merkityksellistä.” tai muu lyhyt ilmaus, jossa ei edes tarvitsisi käyttää sanaa kauppa tai markkinatalous. Tämä ei sopinut kirkolle. Ilmeisesti kaksihaaraisella kielellä voi miellyttää useampia kuulijoita, ja virallinen sanamuoto on valittu vieläpä sellaiseksi, että kirjoituksen voi tulkita muuksi kuin komentotaloutta vaativaksi vain olettaen piispojen hallitsevan äidinkielensä kovin huonosti.

On tietysti puhdas sattuma, että peruspalvelujen tuottaminen komentotaloudella oli valittu teemaksi juuri kunnallisvaalipäivänä 24.10.04 alkaneelle vastuuviikolle. Teema sai laajaa näkyvyyttä viestimissä.

Konservatiivien unioni

Miksi kirkko toimii näin? Syitä on kaksi. Ensinnäkin kirkon johtoon valikoituu yleensä konservatiiveja, tai ainakin he ovat piispoiksi päästessään niin vanhoja miehiä, että he ovat jo ehtineet muuttua konservatiiveiksi. Aivan samanlaista markkinatalouden kritiikkiähän paavi Johannes Paavali toinenkin on esittänyt vanhoilla päivillään – hänkin tuntuu pitävän liberalismia päävihollisena valinnanvapauksineen, markkinatalouksineen, aborttioikeuksineen, seksuaalisten ja muiden vähemmistöjen hyväksymisineen jne., ja vastaavaa kuulee Talibanin ja muiden konservatiivisimpien islamistienkin suusta – sekä Jean-Marie Le Penin, muiden uusnatsien, änkyrävasemmistolaisten ja monien ay-konservatiivien.

Toinen syy on taktinen: ukkoutumista pelkäävät SAK ja kirkko yrittävät liittoutua punertavien toimittajien ja kansalaisjärjestöjen kanssa parantaakseen imagoaan. Halpaan on mennyt moni ei-punainenkin kansalaisjärjestö. Tai kuten Piispa Mikko Heikka totesi, kun häneltä kysyttiin Ylen radio ykkösellä:
”Kirkko on etääntynyt kansasta, eikä ihmiset käy kirkossa. Mitä kirkko on on ajatellut tehdä asialle?”
”Olemme viime aikoina arvostelleet talouselämää ja näin lähestyneet kansaa”.

Linkkejä:

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s