Ay-liikkeen omat tutkijat vaativat palkkojen korjaamista työllisyyden mukaan

Lokakuussa puitiin kolmea raporttia Suomen muutostarpeista.

Tapani Ruokasen Eva-raportissa osoitettiin tarve muutokseen, ellei haluta tulevien haasteiden, mm. eläkepommin, kurjistavan hyvinvointivaltiota.

Ay-liikkeen oman Palkansaajien tutkimuslaitoksen (PT) sekä Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkijoiden yhteisen raportin mukaan työllisyys vaatii, että palkkaeroja lisätään, matala- ja naispalkkaerista luovutaan, yleiskorotuksista tehdään nykyistä matalampia ja suurempi osa palkankorotuksista tulisi sopia paikallisesti, yrityksissä. Palkankorotuksissa on otettava huomioon työllisyystavoitteet.

”Kansallisiin talouden häiriöihin on reagoitava palkkatasoa sopeuttamalla, jopa palkkoja alentamalla.”

Vaikka palkkaerot ovat tarpeen paremman työllisyyden ja elintason saamiseksi, tuloeroja tutkijat haluaisivat tasoittaa, mutta puuttumalla suoraan tuloihin, siis vero- ja sosiaalipoliittisin keinoin, ei palkkoja sääntelemällä, sehän päinvastoin pudottaa osan työntekijöistä työttömiksi, vieläkin pienemmille tuloille.

Etlan toimitusjohtaja Pentti Vartia ehdottaa vanhempien poissaoloista johtuvien kustannusten jakamista kaikkien työnantajien kesken, jottei nuoria naisia syrjittäisi palkoissa ja työllistämisessä.

Kenen kilpailukyky on maailman paras?

World Economic Foorumin raportin mukaan Suomen kilpailukyky on maailman paras. Monella tutkimuksen mittarilla Suomi on maailman kärkeä, kilpailukykyä rasitti mm. korkea verotus sekä erityisesti se, että palkanmuodostuksen joustavuudessa Suomen sijoitus oli kolmanneksi viimeinen yli sadan maan joukossa, takanaan vain Zimbabwe ja Saksa. Lisäksi veroaste ja byrokraattinen sääntely olivat pahimpia tekijöitä. Pielessä olivat siis merkittävimmät työllisyyteen – etenkin huono-osaisimpien työllisyyteen – vaikuttavat tekijät.

Erityisen hyvää Suomessa oli mm. oikeuslaitoksen riippumattomuus, omaisuudensuoja, teknologian taso ja yritysten teknologiapanostus, tukiaisten vähyys, euro, monet tieto- ja viestintäteknologian mittarit ym. huipputyövoimaa kysyvien yritysten sijaintipäätöksiin vaikuttavat tekijät.

Tutkimustulosta on käytetty perusteena sille, että jatkossakin palkkoja voitaisiin nostaa entiseen malliin. Ehkä joidenkuiden palkkoja, sillä mittarit saattavat viitata siihen, että huipputyövoimaa saa Suomesta halvalla. Sen sijaan oikea mittari minimipalkkojen nostovaralle on työllisyys, ja siinä Suomi sijoittuu surkeasti. Sitä paitsi Japanikin oli raportin ykkössijalla kolmesti peräkkäin 90-luvun alussa, minkä jälkeen maan suistui lamaan ja työttömyyteen. Ongelmana maassa on markkinoiden jäykkyys, mutta poliitikoilla ei ole ollut rohkeutta purkaa sikäläistä sääntelyä.

Yksityissektorin palkansaajien ansiot ovat nousseet Emu-jäsenyyden aikana yhteensä 26 %, reaalisesti 14 % Suomessa, 17 % ja 4 % euroalueella keskimäärin. Monella alalla työttömyys on kuitenkin tasoa, joka vaatisi palkkojen laskua. Ehkei työssä olevilta, mutta ainakin työttömiä pitäisi saada palkata alle ay-liikkeen vaatimien palkkojen.

Linkkejä:
Yle: Suomi yhä maailman kilpailykykyisin maa
VS: Skog esittää minimipalkoista tinkimistä työttömien auttamiseksi
VS/SP: Yhä puoli miljoonaa todellista työtöntä
WEF:n kilpailukykyraportti
WEF: Suomen sijoitukset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s