Ennen kriittiset puheenvuorot ulkopoliittisesta linjasta yritettiin tukahduttaa leimaamalla ne Neuvosto-vastaisuudeksi ja ulkopoliittisen veneen keikuttamiseksi, nykyään presidenttipeliksi ja ulkopoliittisen veneen keikuttamiseksi.

Presidentti Tarja Halonen ja hänen leirinsä eivät ole juurikaan vastanneet asiakritiikkiin vaan ovat tyytyneet ad hominem –argumentteihin ja koittaneet hiljentää keskustelua väittämällä sitä presidenttipeliksi. Osalla keskustelijoista saattaa presidenttipeli ollakin motiivina – ainakin on Halosella – mutta keskustelu tulee silti sallia, ja siihen tulee vastata asia-argumentein eikä uussuomettuneesti.

Sen sijaan ulkoministeri Erkki Tuomioja alentuu mustamaalaamaan toisinajattelijoita puoskareiksi tai antaa ymmärtää heidän olevan teollisuuden äänitorvia. On paljon uskottavampaa, että maamme johtava turvallisuuspolitiikan asiantuntija, tohtori Risto Penttilä, on aidosti vakuuttunut, että Nato-jasenyys on nyt Suomelle yhtä tarkeä asia kuin EU-jäsenyys oli viime vuosikymmenellä. On myös vaikea kuvitella, että kiusallisena totuudenpuhujana ja piikkinä vallanpitäjien lihassa tunnettu tohtori Jukka Tarkka antaisi kenenkään panna sanoja suuhunsa. Nato-jäsenyydesta tulee voida keskustella avoimesti ilman, että sitä yritetään vaientaa kuoliaaksi ”isänmaan edun” nimissä, tai ilman, että keskustelu mustamaalataan poliittiseksi peliksi.

Valtiopäivien avajaispuheessaan keskiviikkona 2.2.2005 Halonen sanoi: ”laaja yksituumaisuus on hyvä asia keskeisissä turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä”. Tähän hän lisäsi: ”Lyhyen aikavalin poliittisen hyödyn tavoittelu hakemalla väkisin erimielisyyttä yksimielisistä kannanotoista koituu harvoin isänmaan eduksi.” Miten tiedetään, koska ulkopoliittista linjaa tulisi muuttaa, jos siitä kerran ei saa keskustella? Vapaus keskustella siitä, mikä on oikea ulkopoliiittinen linjaus, taas on osa demokratiaa. Sitä ei tulisi estää uhkauksilla.

Halosen mielestä Venäjä, Kiina ja USA ovat moraalisempia kuin EU?

Ulkopuoliselle tarkkailijalle tilanne on harvinaisen selvä. Pääministeri Matti Vanhanen ja ulkoministeri Erkki Tuomioja ovat sanoneet, että EU:n tulee voida toteuttaa kriisinhallintaoperaatio ilman YK:n mandaattia, Halonen ei hyväksy tätä. Silti kolmikko väittää hallituksen olevan yhtenäinen kannoissaan. Hallituspuolue RKP on ollut opposition linjoilla ja Nato-jäsenyyden kannattaja jo ennen Kokoomusta.

Halonen haluaa antaa YK:n turvallisuusneuvoston pysyville jäsenille veto-oikeuden, jotta kriisinhallinnalla olisi ”moraalinen oikeutus”. Hänestä siis USA:n, Venäjän ja Kiinan moraali on korkeampaa kuin EU:n, ja siitä uskosta Darfurin, Ruandan, Jugoslavian tai muiden kansanmurhien uhrien tulee maksaa verellään jatkossakin. Venäjä ei mielellään katso diktatuurien kukistuvan, sitäkin vähemmän Kiina.

Halosen motiivina niin tässä kuin Nato-vastustuksessa on vain halu säilyttää pasifistin imago vaikka sitten viattomien uhrien kustannuksella, imago on tärkeintä.

Suomen liittoutumattomuuslinjan historia

Jos motiiveja halutaan kaivella, niin miksi presidentti Halonen ja ministeri Tuomioja ovat muun muassa niin hanakasti kannattaneet maamiinojen poistamista Suomen puolustusvoimien käytöstä. Maamiinojen korvaaminen yhtä tehokkaalla ja edullisella ratkaisulla maan itärajan puolustamiseksi on mahdotonta ja niiden poistaminen heikentää oleellisesti Suomen puolustuskykyä. Kun otetaan huomioon viimeaikaiset kansanvallan vastaiset kehitykset Suomen itärajan takana ja tämänhetkisen valtionhallinnon linjaukset Suomen idänsuhteista, niin on vaikea ymmartää miksi Suomen puolustuskykyä heikennetään ilman että esitetään uusia turvallisuuspoliittisia ratkaisuja.

Ehkä on hyvä palauttaa mieliin, miten Tuomiojan ja Halosen suosima liittoutumattomuuslinja sai alkunsa. Kylmän sodan kuumimpina vuosina Neuvostoliitto ei hyväksynyt Suomen puolueettomuutta; puolueettomuushan olisi ollut YYA-sopimuksen vastaista, joka velvoitti Suomen taistelemaan Neuvostoliiton puolella, jos Suomen kautta hyökättäisiin Neuvostoliittoon. Liittoutumattomuus tarkoitti sitä, että voitiin vielä olla moraalisesti itänaapurin puolella vaikka ei välttämättä oltu sotilaallisesti liitossa. Tämä panee miettimaan nykyistä linjausta, kun otetaan huomioon, etta Tarja Halonen on ilmoittanut olevansa paikalla toukokuussa vietettävissä Stalinin voitonjuhlissa mutta jätti osallistumatta talvisodan päättymisen muistojuhlaan ja Mannerheimin kuoleman 50-vuotismuistojuhlaan. Näissä voitonjuhlissahan juhlitaan Neuvostoliiton voittoa Suomesta ja Saksasta ”Suuressa Isänmaallisessa Sodassa”, jossa Suomi pyrki puolustamaan itsenäistä tasavaltaa kommunistiselta diktatuurilta. Näissä voitonjuhlissa tullaan myös juhlimaan Venäjän etupiirin ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden uutta laajentumista.

Tohtori Jukka Tarkka argumentoi aiheesta kotisivuillaan täsmällisesti ja faktapohjaisesti, mutta intoutuu myös luonnehtimaan tilannetta:

Täsmällisyys olisi hyve
3.2.2005 klo 8.50

Sen ymmärtää, että Erkki Tuomioja, jolla ei ole asiallisia argumentteja, syyttää minua ylimalkaisista väitteistä. Mutta sitä on vaikea ymmärtää, että Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja sanoo sunnuntaidebattiartikkelini väitteitä ”kovin ylimalkaisiksi”.

Keskeisin kritiikkini kohdistui siihen, että Suomi oli mukana ryhmässä, jonka vaatimuksesta unionin perustuslakisopimuksen turvalauseartiklasta tuli arkijärjen vastainen. Sen mukaan jäsenmaat voivat olla sekä sotilaallisesti liittoutuneita että sotilaallisesti liittoutumattomia. Miten tämän voisi sanoa selvemmin kuin sen siinä artikkelissa sanoin?

Ylimalkaiseen debatointiin syyllistyy se, joka artikkelini ajatuksia vastustaessaan ei käsittele siinä esitettyjä väitteitä vaan kommentoi aikaisempaa työpaikkaani kahden vuosikymmen takaa, poliittista toimintaani viime vuosikymmenellä ja kavereitani.

On melkoinen ihme, miten kritiikittömästi koko lehdistö on nielaissut sadankomiteatohtori Tuomiojan keksinnön nimitellä minua Eva-tohtoriksi. Se on loukkaus sekä Evalle, jolla ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa kirjoituksiini, että minulle, joka ajattelen itse ja kirjoitan yksin.

—-
Muuta aiheesta:

Viro juhlii Tarton rauhan (2.2.1920) vuosipäivää Tartossa. Vuosipäivä on myös tärkeä liputuspäivä maassa, vaikka maa itsenäistyi jo 24.2.1918. Miksei Suomessa?

Lisäys: VS:n gallupissa 90 % vastaajista oli sitä mieltä, että YK:n turvallisuusneuvostolla ei pitäisi olla veto-oikeutta EU:n kriisinhallintaoperaatioihin. Helmi-maaliskuun vaihteessa Halonen sitten pyörsikin kantansa ja luopui vaatimasta YK:lle veto-oikeutta. Nyt hän vaatii, että EU:n pitää olla yksimielinen.

Linkkejä:
Maamiinamme turvallisia, Halosella imago-ongelma
Halonen – pettymys äänestäjilleen
Jukka Tarkan kotisivut

Kirjoittajasta:
Wiri Wuorimaa on Amerikassa asuva kansantaloustieteilijä.