Ryhmäkanne tehostamaan markkinataloutta

Miksi ryhmäkannetta tarvitaan?

Jos yritys myy pähkinätöntä suklaata mutta ei vaivaudu puhdistamaan tuotantolinjoiltaan pähkinäjäämiä ja näin tappaa allergikon, se joutuu maksamaan tämän omaisille korvauksen. Tämä kannustaa yrityksiä olemaan riittävän huolellisia, jos haluavat lisätä myyntiään pähkinättömyysväitteellä. Ylipäänsä se, että sopimuksista kiinnipitämistä valvotaan, on eräs omaisuudensuojan muoto ja tehostaa markkinoiden toimintaa.

Jos taas yritys hankkii etua tavalla, jossa vahinko asiakkaille tai muille ihmisille on yhteensä miljardiluokkaa mutta kunkin ihmisen haitta vain joitain kymppejä tai satasia, ei sellaisesta kannata mennä oikeuteen. Pahimmassa tapauksessa joutuisi maksamaan omat ja yrityksen oikeuskulut, parhaassakin tapauksessa saisi pienen korvauksen valtavasta vaivasta. Ihmisoikeuksien – omaisuuden suojan – ja markkinoiden toimivuuden kannalta miljardiluokan haitta on kuitenkin hyvin merkittävä ongelma. Ongelma esiintyy myös tilanteissa, joissa haitat ovat erittäin suuria mutta oikeuden kanta epävarma, etenkin jos kantajat ovat köyhiä.

Siksi on järkevää, että vahingonkärsijät saavat ajaa oikeuttaan yhdellä oikeudenkäynnillä, ja että heidän ei ole tarvinnut löytää ja sopia yhteistyöstä kaikkien toistensa kanssa sitä aloitettaessa. Nämä ongelmat ratkaisee ryhmäkanne. Sen ansiosta myös oikeusjärjestelmä välttyy siltä ylikuormitukselta, joka seuraisi, jos jokainen asiakas käsiteltäisiin eri kanteena, eri oikeudenkäynnissä.

Ryhmäkanteessa köyhät kantajat voivat myös jakaa riskin oikeuskuluista niin moneen osaan, että heidän ei harvoin kannattaa jättää selkeän aiheellisia ja yhteensä merkittäviä kanteita nostamatta. Sen sijaan aiheettomia kanteita ei kannata nostaa, koska jaetutkin kulut ovat kuluja.

Ryhmäkanne

Ryhmäkannetta selostetaan tarkemmin sivuilla www.ryhmakanne.fi:
”Ryhmäkanteella saatetaan vireille oikeudenkäynti, jossa käsitellään keskitetysti vaatimuksia, joita henkilöjoukolla on samasta perusteesta johtuen. Kaikkien ryhmän jäsenten henkilöllisyys ei ole alun alkaen tiedossa. Heidän vaatimuksensa ovat keskenään samanlaisia. Ryhmäkanne soveltuu periaatteessa erityisesti sellaisten vaatimusten käsittelyyn, joissa yksittäin ajettuna oikeudenkäynnin kustannukset olisivat epäsuhteessa kysymyksessä olevaan vaatimukseen nähden.”

”Yhdysvaltalainen järjestelmä johtaa oikeusfarsseihin ja yritystoiminnan kannattamattomuuteen”

Niin johtaakin, mutta se ei johdu ryhmäkanteista vaan USA:n liian herkän korvausvelvollisuuden järjestelmästä. Se 79-vuotias rouva, joka sai 2,9 miljoonaa dollaria McDonaldsilta kaadettuaan itse kuumaa kahvia reidelleen, ei käyttänyt ryhmäkannetta.

Tuossa nimenomaisessa tapauksessa kuitenkin oli kyse siitä, että McDonalds oli osin aiheuttanut tapauksen. Se oli laskenut, että sen kannattaa myydä kahvi poikkeuksellisen kuumana: siitä koituvat hyödyt ja säästöt ovat paljon merkittävämpiä kuin asiakkaille koituvat palovammat, vaikka nämä korvattaisiin oikeudessa. Toimintaa voi pitää hyväksyttävänä, etenkin jos asiakkaita informoidaan kahvin ylikuumuudesta, mutta tällöin korvausten täysimääräisyys on erityisen tärkeää, koska muuten yritykset alkaisivat tarjota kahvia niin kuumana, että haitat jo ylittäisivät hyödyt. Langettava päätös oli siis oikea, joskin 100 000 euroa olisi varmaankin ollut sopivampi korvaus. Suomessa samasta teosta olisi luultavasti tullut jo liian alhainen korvaus, mikä sekin on väärin. Korvauksen tulee vastata haittaa, jottei haittariskejä oteta liikaa eikä liian vähän.

”Ryhmäkanne tukkisi oikeuslaitoksen”

Höpö höpö. Ruotsissa ryhmäkanne tuli voimaan 1.1.2003, ja siellä on ollut vain kaksi ryhmäkannetta. Lainsäädäntömme ovat siinä määrin lähellä toisiaan, että kummassakin melkein aina ryhmäkanteita kannattaa nostaa vain aiheesta – toisin kuin USA:ssa.

Kemiran Helsingborgin tehtailla 4.2.05 tapahtunut rikkihappovuoto saattaa johtaa ryhmäkanteeseen. Jos korvaukset vastaavat vuodon aiheuttamia haittoja, hyvä niin. Tällöin yrityksille tulee oikeansuuruinen kannustin ehkäistä moisia haittoja, siis ne eivät käytä liikaa mutteivät liian vähääkään rahaa haittojen ehkäisyyn – vain sinne, missä odotusarvoisesti päästöt vähenevät enemmän (haittojen arvolla mitattuna) kuin mitä niiden vähentäminen maksaa. USA:ssakin on monia ryhmäkannetapauksia, joissa yritykset ovat huiputtaneet kuluttajia ja joutuneet korvaamaan vahingot. Jos jokaisesta olisi käyty oikeutta eri kanteena, se vasta olisi tukkinut oikeuslaitoksen.

Suomessa onneksi häviäjä maksaa yleensä voittajan oikeuskulut, ellei oikeus katso molempien olleen jossain määrin oikeassa, mikä on muutenkin oikea kannustin olla nostamatta turhia oikeusjuttuja vastaajan kiusaksi.

SAK kannattaa ryhmäkannetta, EK vastustaa tiukasti. Miksi?

EK todennäköisesti vastustaisi monia muitakin kanteita ja kuluttajansuojaa, jos kehtaisi. Jos kanteiden nostaminen on erityisen vaikeaa, asiakkaille yritysten vertailu muuttuu vaikeammaksi ja kilpailu monopolistisemmaksi, mikä tarkoittaa suurempia voittoja mutta tehottomampaa taloutta ja heikompaa talouskasvua. Toisaalta taas kuluttajansuoja lisää byrokratiaa ja vähentää asiakkaan ja liikkeenharjoittajan välistä sopimusvapautta ja sitä kautta vähentää talouden tehokkuutta ja ihmisten valinnanvapautta – joskushan halpa ja heikkolaatuinen (tai erilainen tai toimintaepävarma mutta todellahalpa) voi olla hyvä valinta. Tietysti ryhmäkanteet liittyisivät myös muihin kuin asiakkaisiin kohdistuviin haittoihin, esim. saasteisiin.

Ratkaisu tähän on hioa kuluttajansuoja ja muut vahingonkorvauslait mahdollisimman hyviksi. Ratkaisu ei ole ryhmäkanteiden vastustaminen, sillä mikään ei sano, että juuri monelle haitankärsijälle jakautuvat korvaukset olisivat useammin huonon lainsäädännön tulosta kuin harvoille haitankärsijöille jakautuvat.

SAK ei silti ole kuluttajan asialla vaan valtarakenteitaan pönkittämässä. Ryhmäkanne ei olisi Suomessa yhtä ongelmaton kuin Ruotsissa. Suomessa näet on työehtosopimusten yleissitovuuslaki, mikä tarkoittaa, että ryhmäkanteen avulla SAK voisi käyttää entistä suurempaa valtaa myös niiden työntekijöiden – ja työnhakijoiden – työehtoihin, jotka eivät ole SAK:n tai edes minkään muunkaan ay-liiton jäseniä ja joille kelpaisivat muutkin kuin SAK:n hyväksymät työt.

Yleissitovuuslaki pitäisi poistaa samalla kun ryhmäkanne hyväksytään, jotteivät tämän muutenkin epäoikeudenmukaisen ja haitallisen lain haitat kasvaisi entisestään. Samoin muutenkin olisi hyvä käydä läpi lainsäädäntöä ja siivota sieltä pois asioita, jotka voidaan jättää ihmisten keskenään päätettäviksi. Naapuruston maita saastuttava tehdas ei kuulu tällaisiin mutta aikuisten ihmisten keskinäinen vapaaehtoinen toiminta pääsääntöisesti kuuluu, poikkeuksena lähinnä eräät olennaista tietoa salaamalla (mutta valehtelematta) tehdyt huiputukset. Lakimme on säädetty erilaista korvauskäytäntöä varten, joten ne eivät kaikilta osin sovellu uuteen tilanteeseen.

Linkkejä:
www.ryhmakanne.fi
Vahinkovakuutustoiminnan tulevaisuuden haasteet riskienhallinnan näkökulmasta, kappale Kompensaatiokulttuuri

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s