Maailmanpankin autettava kasvua eikä sosiaalipolitiikkaa

Financial Times –lehti uutisoi Maailmanpankin luotonantoa arvioivan yksikön selvityksen, jonka mukaan pankki on pääjohtaja James Wolfensohnin kaudella keskittynyt liiaksi koulutukseen ja terveydenhoitoon, ja siksi vaikutukset köyhyyden vähentämisessä ja YK:n Millenium-tavoitteiden saavuttamisessa ovat jääneet liian vähäisiksi. Selvityksen mukaan köyhyyttä vähentäisivät tehokkaammin suoremmin kasvua tukevat toimet, kuten infrastruktuurihankkeet ja kaupunkien ja maaseudun kehittäminen. Raportin mukaan sosiaalipoliittiset hankkeet eivät tavoita kaikkein köyhimpiä ihmisiä, kun taas nopeampi kasvu olisi heillekin hyödyksi.

Raportissa kritisoitiin myös sitä, että konfliktinjälkeinen tuki oli yhdeksän kertaa suurempi rikkaille kuin köyhille maille, esimerkiksi Bosnia-Herzegovina, Itä-Timor, Länsiranta ja Gaza saivat aivan liikaa tukea verrattuna Afrikan maihin.

Muutos tulossa Wolfowitzin myötä?

Maailmanpankki puolustautui sillä, että viime vuodesta alkaen se onkin lisännyt panostustaan kasvua edistäviin hankkeisiin, osin tarkastusyksikön, osin kehitysmaiden omien toiveiden johdosta.

Wolfensohnin pääjohtajakausi on päättymässä. Hänen on arvosteltu olleen kiinnostuneempi rikkaiden maiden äänekkäiden, vähäjäsenisisten kansalaisjärjestöjen suosiota tuovista toimista kuin siitä, mitä kehitysmaiden kansalaisjärjestöt toivovat, saati siitä, mikä oikeasti auttaisi maailman köyhiä.

Wolfensohnia seuraa kesäkuun alusta Yhdysvaltain entinen apulaispuolustusministeri Paul Wolfowitz, jonka ei pelätä keskittyvän liikaa kansalaisjärjestöjen suosiossa paistatteluun. Kehitysmaiden köyhillä on siis toiveita, mutta Wolfowitzin tämä puoli on pitkälti kirjoittamaton luku, vasta tulevaisuus paljastaa, jatkuuko tehottomuus vai muuttuuko linja oikeaan suuntaan.

Maailmanpankin historia – sääntelyn tukemista

Maailmanpankki ja valuuttarahasto IMF ovat sosiaalidemokraattisen taloustieteen isän, John Maynard Keynesin toisen maailmansodan lopulla luomia globaalisääntelyjärjestelmiä. Puolustajat näkevät niiden saaneen paikoin aikaan lieviä muutoksia parempaan, mutta laitosten epäonnistumisten runsaus on kiistatonta.

Suurin syy näihin on se, että pankki lainaa melkein mille maalle tahansa riippumatta siitä, toimiiko maa kansalaistensa hyväksi vai näiden pahaksi. Esimerkiksi monissa sosialistisissa maissa kuten Intiassa maailmanpankki on kehitysavun tavoin tukenut vapaakaupanvastaista ja interventionistista talouspolitiikkaa harjoittavia hallituksia, minkä ansiosta näiden ei ollut pakko muuttaa politiikkaansa kasvua vähemmän tukahduttavaan suuntaan.

Suuri osa tästä henkilöityy vuosina 1967-81 maailmanpankin pääjohtajana toimineeseen Robert McNamaraan, USA:n entiseen puolustusministeriin, jonka halu taistella köyhyyttä vastaan oli kiistaton ja jonka aikana pankin luototus kasvoi valtavasti. Tämä on hyvä osoitus siitä, että hyvät aikomukset eivät todellakaan takaa hyvää lopputulosta.

Arvostettu journalisti Martin Wolf kertoi, että kun hän 70-luvulla työskenteli maailmanpankissa, kehitysmailta vaadittiin viisivuotissuunnitelmia taloudestaan sosialistisen suunnitelmatalouden malliin. Wolfin mukaan suunnitelmat eivät vain olleet väärässä vaan myös erittäin haitallisia, minkä osan historiaa kapitalismin vastustajat mielellään unohtavat. Ihmiskohtaloita ei voi suunnitella keskitetysti.

Linkkejä:
Kaleva: Maailmanpankin tarkastus arvostelee pankin linjauksia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s